Iltapäivällä pakkasin punatukat autoon ja suuntasimme hallille agiliitoreeneihin. Ada on joutunut juoksun vuoksi pitämään paussia muutamia viikkoja ja oli selvästi innoissaan päästessään pitkästä aikaa mukaan treeneihin. Treeniseuraksi saimme Heidin ja mustat belgit. Pihka ja Hempukka ottivat ilon irti lämmittelylenkistä ja plikat tuntuivat lauleskelevan Alfred J. Kwakin tunnaria remutessaan likomärkinä pitkin metsää:
"On tänään onnen päivä,
ei murheistä häivää!
On tänään onnen päivä ja
onnellinen oon!
En iloisempi koskaan,
en koskaan, en koskaan,
en iloisempi koskaan kuin tänään olla voin!"
Näillä likoilla ei tunnu huonoja päiviä olevan koskaan, vaan tuo rallatus kuuluu neitien jokapäiväiseen elämään, siinä olisi elämänasennetta omaksuttavaksi! :D
Pihka pääsi treeneissä tekemään irtoamisharjoituksia sekä putkeen, että piiitkällä hyppysuoralla. Hävyttömän vähän irtoamista on tehty ja se näkyi, itseään saa syyttää. Idean hoksattuaan Pihka teki hienosti, irtoamisharjoitukset otetaan nyt tiiviksi osaksi harjoitteluohjelmistoa, jotta neiti oppisi hakemaan esteitä ja irtoamaan. Keppitreenit meni tosi hienosti, takaaleikkaukset sujui kepeillä upeasti! Nyt pitäisi vaan rohkeasti ruveta vähentämään kaaria, jottei jäädä niihin turhaan kiinni. Ja avokulmien treenaus täytyy myös aloitella pikkuhiljaa.
Adan kanssa tehtiin hupitreeniä, haettiin hyvää fiilistä ja irtoamisharjoitusten jälkeen Ada oli aivan innoissaan! <3 Vanhana ja kokeneena rouva tiesi heti, mikä on harjoituksen vitsi, eikä edes vilkaissut minua hyppysuoralla vaan paineli suoraan alustalle nakkia noutamaan. Kun riemu tekemiseen oli löytynyt oli hyvä siirtyä kontakteille, joitka olen onnistunut vuosien varrella pilamaan milloin milläkin kotkotuksella. Tämä näkyy Adan epävarmuutena kontaktiesteillä, kun se ei tarkaan tiedä mitä siltä odotan. Ongelmaa ollaan työstetty pitkään ja hartaasti, mutta edelleen neiti on välillä epävarma, etenkin jos kontaktiesteen alla on esimerkiksi putki tai jos tilanteessa on jotain muuta "outoa". A:lla tehtiin harjoituksia namialustan avulla, pysäytys alastulokontaktille 2on, 2off ja vapautus välittömästi alustalle. Ada oli koko treenin ajan innokas ja rento! Mahtavaa! Pitää vaan sinnikkäästi treenata eri olosuhteita ja pitää kriteeristä tiukasti kiinni, niin että koira tietää mitä siltä vaaditaan.
Pihka pääsi vielä toiselle kierrokselle tekemään rengastreeniä ja keinua. Rengasta ollaan tehty hihnassa, että neiti oppii hakemaan oikeaa reikää. Rengas treenit meni hienosti ja otettiin pari toistoa ilman hihnaakin. Muutaman kerran neiti yritti väärästä välistä, mutta kun palkkaa ei tule niin varmasti hoksaa pian mikä kannataa ja mikä ei. Jatketaan vielä hihna treenejä, jotta saadaan lisää varmuutta. Keinutreenitkin meni hienosti, on se vaan taitava pieni koira! <3
Jäähdyttelylenkkikin oli samanlaista Hempukan ja Pihka ilottelua. Välillä rallattiin multapellossa ja hetken päästä ihmeteltiin lokkeja järven rannassa ja kotiin päästyämme odotti molempia akkoja lämmin suihku.
Illansuussa otettiin suunta anoppilaan äitienpäivän kunniaksi ja Etna pääsi terapiaretkelle mummilaan puutarhaa penkomaan. Tämä päivä on ollut jo kipujen osalta parempi, toivotaan, että sama tuuli jatkuu!
"On tänään onnen päivä,
ei murheistä häivää!
On tänään onnen päivä ja
onnellinen oon!
En iloisempi koskaan,
en koskaan, en koskaan,
en iloisempi koskaan kuin tänään olla voin!"
Näillä likoilla ei tunnu huonoja päiviä olevan koskaan, vaan tuo rallatus kuuluu neitien jokapäiväiseen elämään, siinä olisi elämänasennetta omaksuttavaksi! :D
Pihka pääsi treeneissä tekemään irtoamisharjoituksia sekä putkeen, että piiitkällä hyppysuoralla. Hävyttömän vähän irtoamista on tehty ja se näkyi, itseään saa syyttää. Idean hoksattuaan Pihka teki hienosti, irtoamisharjoitukset otetaan nyt tiiviksi osaksi harjoitteluohjelmistoa, jotta neiti oppisi hakemaan esteitä ja irtoamaan. Keppitreenit meni tosi hienosti, takaaleikkaukset sujui kepeillä upeasti! Nyt pitäisi vaan rohkeasti ruveta vähentämään kaaria, jottei jäädä niihin turhaan kiinni. Ja avokulmien treenaus täytyy myös aloitella pikkuhiljaa.
Adan kanssa tehtiin hupitreeniä, haettiin hyvää fiilistä ja irtoamisharjoitusten jälkeen Ada oli aivan innoissaan! <3 Vanhana ja kokeneena rouva tiesi heti, mikä on harjoituksen vitsi, eikä edes vilkaissut minua hyppysuoralla vaan paineli suoraan alustalle nakkia noutamaan. Kun riemu tekemiseen oli löytynyt oli hyvä siirtyä kontakteille, joitka olen onnistunut vuosien varrella pilamaan milloin milläkin kotkotuksella. Tämä näkyy Adan epävarmuutena kontaktiesteillä, kun se ei tarkaan tiedä mitä siltä odotan. Ongelmaa ollaan työstetty pitkään ja hartaasti, mutta edelleen neiti on välillä epävarma, etenkin jos kontaktiesteen alla on esimerkiksi putki tai jos tilanteessa on jotain muuta "outoa". A:lla tehtiin harjoituksia namialustan avulla, pysäytys alastulokontaktille 2on, 2off ja vapautus välittömästi alustalle. Ada oli koko treenin ajan innokas ja rento! Mahtavaa! Pitää vaan sinnikkäästi treenata eri olosuhteita ja pitää kriteeristä tiukasti kiinni, niin että koira tietää mitä siltä vaaditaan.
Pihka pääsi vielä toiselle kierrokselle tekemään rengastreeniä ja keinua. Rengasta ollaan tehty hihnassa, että neiti oppii hakemaan oikeaa reikää. Rengas treenit meni hienosti ja otettiin pari toistoa ilman hihnaakin. Muutaman kerran neiti yritti väärästä välistä, mutta kun palkkaa ei tule niin varmasti hoksaa pian mikä kannataa ja mikä ei. Jatketaan vielä hihna treenejä, jotta saadaan lisää varmuutta. Keinutreenitkin meni hienosti, on se vaan taitava pieni koira! <3
Jäähdyttelylenkkikin oli samanlaista Hempukan ja Pihka ilottelua. Välillä rallattiin multapellossa ja hetken päästä ihmeteltiin lokkeja järven rannassa ja kotiin päästyämme odotti molempia akkoja lämmin suihku.
Illansuussa otettiin suunta anoppilaan äitienpäivän kunniaksi ja Etna pääsi terapiaretkelle mummilaan puutarhaa penkomaan. Tämä päivä on ollut jo kipujen osalta parempi, toivotaan, että sama tuuli jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti