Lohikäärme on laskeutunut!

Viime aikoina on saatu aikaiseksi hyviä treenejä niin TOKO:ssa kuin agilityssäkin. Kyllä se tauko vaan tekee hyvää! Tällä viikolla aksat oli pakkasen takia peruttu, koko kaupungista ei löydy tällä hetkellä lämmintä hallia ja olemme siis osin säiden armoilla. Tosin kun muistelee viiden vuoden takaisia aikoja Suomussalmella, niin katto pään päälläkin on jo hyvä juttu vaikka kieltämättä Seinäjoen lämmintä treenihallia on ikävä harva se viikko. Sitä on oppinut liian hyvälle... 

Viime viikonloppuna matkustettiin Turkuun näyttelyyn (joo, joo, hullu mikä hullu) Tiian ja Neon kanssa. Lähdettiin jo perjantaina ja ehdittiin auantaipäivä viettää hyvässä seurassa Petran ja punaisten tyttöjen Novan, Vivin ja Ineksen (Pihkan tytär) kanssa. Vähän shoppailua, lenkkeilyä, hyvää ruokaa, saunaa ja koirien laittoa, ihan mahtava päivä! Pihka ja Ines kävivät aurinkoisen päivän kunniaksi irrottelemassa meren jäällä. Sunnuntain näyttely oli melkoinen jännitysnäytelmä. Punaiset irlanninsetteri arvosteli Moa Persson Ruotsista. Tuomari ei todella ollut mikään eri-automaatti, vaan käytti koko skaalaa koiria arvostellessaan. Punaisia esitettiin päivän aikana 31 ja niistä vain viisi sai SA:n. Nartuista ainoat SA:t saivat Pihka ja tyttärensä Seela. Pihka oli lopulta VSP. :) Kotimatka oli taas piiiitkä ja raskas, mutta kaiken kaikkiaan hyvän reissun jälkeen se meni kohtuullisen kivuttomasti. 

Ines ja Pihka irrottelevat. :) 

Olen pitkään haaveillut harrastuspaimenesta. Setteristä saa kovalla työllä mitä mainioimman harrastuskaverin, mutta nyt on aika opetella uutta ja syventää vanhaa paimenkoirien parissa. Roduista kiinnostus australiankelpietä kohtaan on ollut suurinta. Kun sopiva yhdistelmä ja ajankohta löytyivät ei harkittavaa enää juuri jäänyt.

Olen tuntenut pentueen kasvattajan Katjan jo vuodesta 2006. Tapasimme aikoinaan setterileirillä ja  siitä lähtien yhteyttä on pidetty säännöllisen epäsäännöllisesti. Agirodussa 2007 Katjan mukana oli Leevi-gordonin lisäksi pieni 10vko vanha Hinkuu-kelpie ja siitä lähtien olen seurannut sen edesottamuksia sivusta. Hinkua yritettiin astuttaa E'Indy nimisella working-linjaisella uroksella jo keväällä 2011, mutta Hinkuu jäi tyhjäksi. Syksyllä 2012 Katja matkusti koirieen Walesiin uudelleen Indyä tapaamaan ja tällä kertaa Hinkuun ja Indyn treffit tuottivat tulosta. 

Pentueeseen syntyi seitsemän pikkukelpiä, kolme urosta ja neljä narttua. Yhden tytöistä oli määrä muuttaa meille sijoitukseen. Leikkisästi muksuja kutsuttiin lohikäärmeiksi, sillä isä-Indyn epävirallinen kennelnimi on Dragonheart. Pennut saivat myös virallisetnimet lohikäärmeiden mukaan. Pentutestien jälkeen Katja teki päätökset ja tiistaina matkustimme Joensuuhun hakemaan pienen red&tan-värisen tyttösen kotiin. Virallisesti neiti on Kauhee Toruk, kutsumanimensä se sai Hekla-tulivuoren mukaan ja saa nyt täyttää paimenkoiran kokoista aukkoa perhessämme, jonka Etna jätti jälkeensä. 

Kotimatka alkoi äänekkäästi, mutta jo kolmenkilometrin jälkeen Hekla nukahti ja availi ääntään enää pysähdysten yhteydessä, kun se joutui takaisin häkkiin. 

Hekla kotimatkalla. 

Kotona paikat piti ensin tarkistaa varovasti hiippaillen, mutta kun uusi osoite todettiin vaarattomaksi alkoi hillitön ralli. Pihka ja Kaisla suhtautuivat uuteen tulokkaaseen varsin mutkattomasti ja pentukin suhtautui uusiin ystäviinsä varsin reippaasti. Myös ensimmäinen yö meni varsin hyvin, mutta toisena saimme jo maistaa aimoannoksen kelpidraamaa. ;) 

Ensimmäistä iltaa uudessa kodissa. 

Hekla vaikuttaa näiden kolmen päivän perusteella varsin mainiolta tyypiltä. Naksuun ehdollistaminen on aloitettu, Kajaanin ja Sotkamon keskustat on rauhalliseen aikaan katsastettu ongelmitta ja uusiin ihmisiin se suhtautuu melko reippaasti. Sisäsiisteyshommatkin on jo hyvällä mallilla. :) Viikonloppuna suunnataan varmaan katsastamaan aksahallia ja mitä nyt keksitäänkään. Odotan innolla seikailua tämän pikkutyypin kanssa!

Herrrrräätyyyyss!!

Blogi on uininut Ruususen unta jo hyvän tovin, on korkea aika herätellä se henkiin! Edellisestä rustailusta on ehtinyt kulua peräti 1,5 vuotta... Tuon puolentoista vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon ja toisaalta ei sitten kuitenkaan niin kamalasti. Laumamme kokoonpano on muuttunut sen verran, että Etna lähti pitkällisen sairastelun seurauksena parempaan paikkaa marraskuussa 2011. Selkäongelmien lisäksi neiti alkoi ontua etusiaan. Röntgenkuvissa paljastui ranteista pitkälle edennyt nivelrikko ja Etnalla oli myös autoimmuunisairauteen viittaavia oireita. Jokin reumatyyppinen sairaus eläinlääkärin mukaan oli lähimpänä totuutta. Myös pitkäaikaisen kortisonikuurin seuraukset alkoivat näkyä Etnan kropassa. Hartain toiveemme, että maailman parhaan paimenen askel on kevyt siellä jossain, ikävä on edelleen kova! 

Ada puolestaan on jäänyt pysyvästi asustelemaan Japen vanhempien luokse. Ajoittain se on ollut meillä hoidossa(/laihdutuskuurilla), mutta viihtyy paremmin, kun saa olla ainoa koira. Viime vuoden aikana meillä on ollut kaksi saksanapimenkoiraa Japen työkoirakokeliana. Vaikka vain kävimme Seinäjoella Ada osoitti stressaantumisen merkkejä, kun sakissa oli uusia jäseniä. Varsinkin pentujen ja urosten läsnäolo saa sen vetäytymään omiin oloihinsa. Varsin hyvässä kunnossa rouva muutoin on ja viettelee virkeitä eläkepäiviä. 

Jo pitkään laumamme on siis koostunut, virailevia tähtiä lukuunottamatta, Pihkasta ja Kaislasta. Pihka nousi syksyllä 2011 ACE:n kisoissa agilityn kuninkuusluokkaan. Kaikki kolme nollaa tehtailtiin samoissa kisoissa. Alemmissa luokissa se ehti viettää helmi-syyskuun ajan, ykkösissä kisattiin kuuden startin verran ja kakkosissa ehdittiin kipittää 18 starttia ennen nousua kolmosiin. Alemmissa luokissa hitaamman koiran kanssa on vielä "mahdollisuuksia", mutta kuninkuusluokassa taso on kova, ihanneajat setterille tiukat. Kolmosissa saammekin tehdä hartiavoimin töitä, jotta tavoitteet on mahdollista saavuttaa. 

Viime vuonna alkuvuosi meni agilityn osalta ihan plörinäksi. Valmistuin joulukuussa 2011 ja  tammi-huhtikuu meni töiden perässä Tampereella. Mansessa emme edes hakeutuneet mihinkään agiseuraan, sillä muutto Kainuuseen oli alati työn alla. Kevään aikana keskityttiin TOKOn treenaamiseen. Kajaaniin muutettiin huhtikuun puolessa välissä ja aloitettin treenaaminen Kainuun Seurakoira- ja Terrierikerhon agikursseilla. Hienoinen pettymys oli seuran koulutusten taso, "sallittuja" ohjauskuvioita olivat lähinnä valssit, sokkarit ja takanaleikkaukset. Rytmitykistä ei juuri käytetty vaan "haltuunottot" olivat treeneissä isossa roolissa. Poispäinkäännökset, niistot, saksalaiset, twistit ynnä muut uudemmat tekniikat kuitaiin turhana kikkailuna. Treeneissä koin turhautumisen hetkiä ja päätimme vaihtaa leiriä. 

Elokuussa aloitimme treenaamisen yksityisen yrityksen, Rumarakin, koulutuksissa. Rumikseen olen kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen. Tekniikoista olen saanut hyvää kertausta ja uutta oppia myös. Treenien paras anti on kuitenkin ollut henkisellä puolella, minuun on saatu positiivisempaa asennetta ja Pihkasta on syksyn aikana löydetty viides vaihde. 

Kaislaa on rakennettu agilityssä kisavalmiiksi kaikella hartaudella. Erityisesti keskittymiskyky tai sen puute on tuottanut allekirjoittaneelle harmaita hiuksia. Työ on kuitenkin pikkuhiljaa tuottanut tulosta. Muutamat epikset käytiin syksyn aikana ja tekeminen parantui kisakokemuksen myötä. Ennen virallisia kisakenttiä viimeistelyä kaipaavat vielä kepit ja kontaktit. Kesän ja syksyn aikana saatiin Pihkalle kasaan TOKOsta koulutustunnus TK1 ja BH-tittelin se pokkasi lokakuussa. 

Vuodelle 2013 tavoitteena on ennen kaikkea vaalia positiivista tekemisen meninkiä lajista riippumatta. On ihan turhaa yrittää vaatia koirilta asennetta jos itse on puolilla valoilla liikenteessä. Kun itse on mukana täysillä on palkintona silmät säihkyen ja hännät heiluen loistavalla asenteella tekevät koirat - parasta!! Viime vuonna agilityssä kisattiin Pihkan kanssa yhdeksän starttia ja totesin, ettei tällainen joskus ja jouluna-systeemi pelitä. Pyrkimyksenä olisi tänä vuonna kisata enemmän ja rakentaa toimivat kisarutiinit, jotta asenne saadaan treenien lisäksi siirrettyä myös kisaradoille. Kaislan kanssa suunnataan kisaradoille heti, kun kepposet ja kontaktit on kisakuosissa. TOKOssa Pihkan kanssa selätetään ainakin avoinluokka, mahdollisesti myös voittaja. Kaislalle pyritään saamaan TK1 ja BH-koe tehtyä. Myös uusia kuvioita on luvassa sillä laumaamme liittyy muutaman viikon kuluttua paimenkoiravahvistus. Tästä tyypistä lisää myöhemmin. ;)