Kesän kierue on ohi!

Adan ja Pihkan näyttelyt on tältä kesältä (ja todennäköisesti vuodeltakin) näytelty! :) Pihka oli Kouvolan kaikkien rotujen näyttelyssä upeasti ROP, RYP1 ja lopulta Best In Show-4!! Itse en hienoa päivää valitettavasti päässyt todistamaan, sillä juhlin samaan aikaan Tampereella ystäväni häitä. Seuraavana päivänä Pihka oli Heinolassa PN2 siskopuolensa olessa VSP. Myös Pihkan jälkikasvu pärjäsi viikonloppuna hyvin, Pihkan tytär Peppi oli Kouvolassa PN3 ja sai ensimmäisen sertinsä!! :) Mahtavaa!

Adan ja Pihkan näyttelykesä on ollut todella menestyksekäs: Pihka on ollut 4xROP, 6xVSP, 2xRYP1, kerran RYP2, kerran RYP4, sekä kerran BIS4, saanut yhden Sertin, neljä Cacibia ja yhden vara-Cacibin. :) Ada on puolestaan ollut erkkarin, ROP ja BIS-2, sekä ollut KV näyttelyssä kerran PN2 saaden Cacibin. Pihkan kaikki tulokset ovat kaikkien rotujen tai KV-näyttelyistä ja Adan tulokset ovat erkkarista ja yhdestä KV-näyttelystä. Tästä on hyvä jatkaa! Pihka palaa kehiin aikaisintaan syksyllä 2011, sillä uuden tukan tekeminen pentusten jälkeen vie lähes vuoden päivät. Neiti on vielä nuori, joten kiirusta ei ole. :) Ja loppu vuodesta/ ensi vuonna on sitten hyvää aikaa puuhata kaikkea muuta. :)

Olen ollut lomalla reilun viikon, mutta aika on lähes kokonaan kulunut Tampereella hääjärjestelyjä hoitaessa. Tänään päästiin pitkästä aikaa tyttöjen kanssa TOKO-treeneihin. Etnan kanssa tehtiin liikkeestä istumista, joka oli treenaamattomuudesta huolimatta ottanut harppauksen eteenpäin: se ei enää kertaakaan yrittänyt mennä maahan vaan noin 20 toistosta 18 oli onnituneita. Kaksi kertaa se jäi seisomaan, todennäköisesti tein jotain erit avalla kuin muissa toistoissa. Nouto ja tunnarikapulan pito- ja nostotreenit meni tosi hienosti, Etnalla on ollut jonkin verran pureskeluongelmaa, joka näyttäisi nyt siis pikku hiljaa helpottaneen. :) Sivulletuloa ja seuraamista olen opettanut sille kokonaan uudestaan, uudella käskyllä, sillä Etnan seuraamispaikka on ollut liian edessä ja koira on poikittanut melko voimakkaasti. Etna alkaa hoksata mitä siltä vaadin ja hakee oikeaa paikkaa jo hyvin niin sivulle tullessa kuin muutaman askeleen seuraamispätkilläkin! Taitava paimen! :)

Pihka pääsi tekemään luoksetuloja, joissa oli varsin pätevä, tuli kovalla vauhdilla ja innokkaana, nyt pitää alkaa liittää sivulletuloa loppuun. :) Seuraamistreeni oli melkoista toheltamista: tiineyden takia Pihka on superhyperahne ja työnteko meinaa mennä yliyrittämisen puolelle... Rouvan ruokahalusta kertoo jotain se, että jaoin äsken Pihkan kanssa appelsiinin ja emäntä popsi siivut napaansa kuola roiskuen, aivan kuin ei olisi koskaan ruokaa saanut... :D Pitää siis yrittää valkata treeneihin vähän vähemmän herkullisia nameja.

Ada oli myös oikein pätevä, kinkkupalkka Adan suurin herkku, nostatti virettä sopivasti ja seuraamistreeni meni hyvin. Adan kontakti meinaa ensimmäisten askelten aikana laskea ja ollaan nyt treenattu ihan muutaman askeleen seuraamispätkiä, vaatimuksen katsekontakti. Ada alkaa päästä kärryille ja on parantanut kovasti, pitäisi vain treenata säännöllisemmin jos meinaa saada jotain pitkäaikaisia tuloksia... :P Rouvan kanssa tein myös pitkältä matkalat sivulletuloja , jotta saan ne luoksetulossa suoraan sivulle eteentuloa kun Adalle ei ole opetettu. Aluksi ei meinnut muistaa mitä pitää tehdä, tarjosi maahan menoa. Lyhensin matkaa ja annoin pienen avun kädellä. Pian Ada muisti jutun juonen ja pystyin kasvattamaan matkaa nopeasti. Viimeiset toistot olivat jo oikein mallikaita. :) Muutaman toiston teimme myös liikkeestä seisomista, pienen muistuttelun jälkeen sekin onnistui oikein hyvin. Adan kanssa pitäisi vain treenata säännöllisemmin niin alokasluokan kisat voisivat olla ihan realistinen ajatus. :) Pitää ryhditäytyä!!

Illan tokotreeneissä kyllä huomasi, että kesä alkaa kääntyä syksyyn: kentällä oli suorastaan jäätävän kylmä! Kotona mittari näytti vain +10 astetta! Hyrr! Treeneistä jäi tosi hyvä mieli, kaikki otukset olivat treenin määrään nähden vallan päteviä! Viimeinen loma viikko täytynee pyhittää ahkeralle treenailulle ja jatkaa samaa rataa vaikka pian täytyy taas palata opintielle.

Jotain erityistä

Kun Pihkan tiineys etenee alkaa minua taas jännittää. Synnytys on kuitenkin aina riski. Siitäkin huolimaatta, että viimeksikin se meni hyvin. Pihkalla on erityinen paikka sydämessäni, se teki vaikutuksen jo sinä päivänä kun sen hain: juuri kasvattajan hoteista saatu pentu, ei ollut moksiskaan Turun rautatieaseman vilinästä, vaan tepasteli häntä heiluen kanssani kohti uusia seikkailuja. Matka junalla kotiin sujui hyvin, pentu nukkui hyvin ja rauhallisesti eikä itkenyt kertaakaan ikäväänsä pentuesisarutensa tai emänsä luo.

Toki nuoruusiässä se oli hankalakin, teki pikku tuhoja ja oppi melko myöhään sisäsiistiksi, mutta nyt se on luonteensa puolesta kaikkea sitä mitä setteriltä toivon. Sitä ei hetkauta mikään, se menee missä vain, kenen kanssa vain, mutta on kuitenkin niin mamman tyttö, minun oma syli koirani. <3 Iloinen ja sosiaalinen sydäten valtaaja. Aina, kun joku ystävistäni menettää rakkaansa itken salaa sitä, että joskus joudun päästämään Pihkan pois. Ajatus saa nytkin kyyneleet silmiini, se vain sattuu niin. Toisinaan näen painajaisia siitä, että Pihkalle sattuu jotain ja menetän sen äkillisesti. Ajatus on sietämätön. Kun Pihka lähti siemennättäväksi,vollotin väsyneenä ikävääni.

Pihkan "erityisasema" ei tarkoita sitä, että se näkyisi laumamme arkipäivässä jotenkin. Ada ja Etna ovat yhtälailla tärkeitä ja rakkaita, mutta Pihka vain on minulle ehkä se elämäni koira. Tuossa neidissä on vain jotain erityistä, se on tehnyt pesän sydämeeni ja jäänyt sinne asumaan. Tarttunut kuin Pihka.

Hyviä ja huonoja uutisia

Näyttelykesä lähenee loppuaan ja pian Pihka siirtyy ansaitulle mammalomalle. :) Ristiinassa Pihka oli 33 setterin joukosta upeasti ROP ja vielä RYP1!! Pääsimme siis molemmat ensimmästä kertaa KV tai kr näyttelyn BIS-kehään, josta tällä kertaa tarttui mukaan vain kokemusta. Päivä oli kuitenkin kaikkiensa upea ja Pihka jaksoi koko päivän hienosti! Liekkö voimia antaneet ne pari ryhmäkehän jälkeen häkin päältä pöllittyä jahelihapihviä ja retkituolin alta vohkitutu chilisipsit... Mamma on lähes koko ajan kovasti näkäinen! :D

Kuopio KV:t olivat lähes tuskaa, niin helteestä, Savossa oli. Hiki valui, vaikka istui paikallaan ja juokseminen kehässä sai paidan selän kastumaan ennätysvauhtia. Hyvä seura ja sukulaiskoirien hienot tulokset tekivät kuitenkin reissusta onnistuneen. :) Viime viikonloppuna Raisiossa Pihka sai narun päähän kasvattajansa Pauliinan, kun itse olin Tampereella ystäväni polttareissa. Pihka oli hienosti VSP vaikka kehään kylvetyt makkarat saivatkin ahmatin sekoamaan niin, että näyttelyhihna oli mennyt kuulemma poikki kesken kehän. Mokomakin apiana. :P

Ensi viikonloppuna on vielä Kouvolaa ja Heinola, joiden jälkeen Pihka siirtyy ansaitulle mammalomalle. :) Vaikka Pihka on tiineysaikanakin kiertänyt joitakin näyttelyitä on se jaksanut mielestäni rupeamat hienosti. Pihka pitää esiintymisestä paljon ja nauttii näyttelyistä, se on reipas ja iloinen kehässä kelissä kuin kelissä. Neiti ei myöskään stressaa juuri mistään vaan on kaikkialla kotonaan. Mainio koira, luonne on sen paras puoli. :)

Ada on siirtynyt agilityssä kokonaan Japen ohjaukseen. Mä en vaan osaa ohjata sitä: hissuttelen , maleksin ja teen kaiken päin kuusta, jonka seurauksen Ada paineistuu alkaa hidastella ja kaikki menee vielä enemmän päin persettä. :P Japen kanssa se on ihan eri koira, se jumaloi Japea ja on sen kanssa paljon reippaampi! Joten ne on nyt sitten pari. :) Ekoissa epiksissäkin jo kävivät. Jape oli menossa viime kskiviikkona ihan normaaleihin treeneihin, hallilla kuitenkin selvisi, että varsinaiset treenit on episten takia peruttu, mutta keskiviikon treenaajilla on oikeus ilmaiseen starttiin. Ykkösten rataantutustuminen oli jo käynnissä, Jape säntäsi radaalle ja ehti juosta radan kerran läpi. Siitä huolimatta parivaljakko suoriutui radasta 5 ratavirheellä ja muutaman sekunnin yliajalla voittaen ykköset! :D Hienosti tehty!! :)

Etnan kortisonikuuri loppui muutama viikko sitten. Pian kuurin loppumisen jälkeen neiti alkoi olla taas kovin vaisu, jäykkä ja surkea. Lenkillä vain laahusti perässä. Käytettiin se Eläinklinikalla, missä otettiin verikokeet borrelioosin varalta ja kortisonikuuria pienellä, 10mg vuorokausi annoksella jatkettiin. Etna piristyi taas pian kortisoonin aloittamisen jälkeen, mutta borrelioosistakaan ei sattu selittäjää neidin oudoille kivuille. Jossain vaiheessa yritetään taas jättää varovasti ja pikkuhiljaa kortisoni pois. Pääasia kuitenkin, että Etna edes tuon pienen kortisoniannoksen tukemaan on iloinen ja reipas. Haluaisin vain niin kovasti tietää miksi se on kipeä. :/ Kai se on vaan asioiden summa, selkä varmasti on osatekijä, vaikkeivät muutokset siellä suuria olekaan.