tiistai 14. kesäkuuta 2011

Mullapa on mahtavimmat mangustit!

Olemme päässeet jo aikaa sitten takaisin kotikonnuille! Treenejä ja agikisojakin oli suunnitelmissa, mutta Pihka satutti tassunsa ja sekä kisat, että treenit ovat olleet pannassa. Kaisla on päässyt tekemään pentuaksaa ja Etnan kanssa on tokoteltu vähän. Kaislalle ollaan treeneissä haettu lähinnä oikeaa asennetta, eli kunnon rallia ollaan päästelty. Ja Etnan kanssa työn alla ovat olleet äänetön hyppynouto, takapään käyttö seuratessa ja ruutu.






Pihkan rikkinäinen tassu. :(







Tänään ohjasin treenit 2-3 luokkalaisista koostuvalle agiryhmälleni. Pihka tassu on jo parantunut ja otin kaikki omat koirat mukaan. Päivän treenirata oli tasoltaan jonkin verran perus kolmosluokan ratoja haastavampi. Ryhmäläiset suoriutuivat radasta hyvin ja treenin aikana tuli nähtyä ja suunniteltua monta erilaista ohjausvaihtoehtoa radan eri kohtiin. Kun ryhmä saatiin pakettiin, lämmittelin omat koirat uudelleen ja tein jokaisen kanssa jotain. Pihka pääsi tekemään treeneihin suunnittelemaani rataa. Nostatin vireen ennen treeniä hyväksi, punainen hulluni oli liekeissä! Eka ohjausvaihtoehto ei radan alkuun toiminut ollenkaan, mutta tokaa vaihtoehtoa kokeillessa päästiin jyvälle, neiti veti ihan hulluna, täydelliset kontaktit, huippu asenne, ja se meni kovaa! Jopa minäkin olin asenteella liikkeellä, liikuin oikeaan aikaan oikeaan suuntaan ja veivattiin koko rata hyväntuntuisesti ja puhtaasti läpi! Pihka on SUPER!! Ja oli niin hyvä mieli ja ihana treenata pitkästä aikaa!

Seuraavaksi tehtiin Etnan kanssa tokoa. Ohjelmassa hyppynouto ja seuraaminen. Hyppynoudossa ongelmana on ollut ääntely. Siihen on auttanut mun natsiasenne, jos Etna päästää pihauksenkin luvassa on virettä laskeva jäähy. Eka toisto oli tosi hyvä ja äänetön. Ekan toiston jälkeen vire nousi sen verran, että tokalla kerralla pääsi paimenelta hypyn päällä kunnon jollotus. Peli poikki, koira maahan ja hain kapulan pois. Pikku pätkä seuraamista ja uusinta yritys, joka oli täysin äänetön. Ja heti perään vielä toinen, myöskin hiljainen nouto. Hyvä Etna! Seuraamisesta tehtiin pitkä pätkä. Etna alkaa hyvin olla jyvällä siitä, missä takajalat on ja mihin suuntaan niitä pitää liikuttaa liikkeen aikana jotta Akka on tyytyväinen. :D Takapään käyttö on mennyt eteenpäin paljon ja sivuittaisaskeleet ja peruuttaen seuraaminen ovat parantuneet hienosti. :)

Kaislan kanssa rallattiin kunnon rallia. :D Rimat matalalle ja menoksi. "Pikkuneidillä" alkaa olla hyvin asenne kohdallaan ja hauskaa piisaa! Putket imee jo vähän turhankin paljon ja kakara selvästi palkkautuu jo siitä, että niihin singahtelee ihan omia aikojaan. Siihen pitänee jo kohta puuttua. Ohjaustakin seuraa jo hienosti, kun vain itse muistan olla riittävän selkeä, enkä oleta mitään.

Kaikki pääsivät vielä toiselle kierokselle. Pihkan kanssa kokeiltiin muita vaihtoehtoja radalle, jotka pelittivät hyvin myös. :) Kepeillä hetsasin siihin kunnolla vauhtia ja kyllähän se aika lujaa sieltä tuli. Näitä asennetreenejä (sekä ohjaajan ja koiran) me tarvittaisiin paljon lisää. Tämän päiväinen osoitti taas, että asenne ratkaisee. Etna teki pari hyvää äänetöntä hyppynoutoa lisää ja Kaislan kanssa tehtiin vähän puomin kontaktihommia. Kaisla muisti hienosti mitä kontaktilla tehdään, vaikka edellisestä kontaktitreenistä on aikaa. Sain hillua ja heilua vaikka miten, mutta neiti napotti kiltisti siellä missä pitää. Treenin jälkeen oli ihan mahtava olo: koirat pelitti ja jopa minä osasin jotain!! Näitä saisinko lisää, kiitos!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kisaraportti x2


Blogi on viettänyt hiljaiseloa, syynä lähinnä allekirjoittaneen laiskuus. Olemme majailleet viimeiset 6 viikkoa Kainuun korvessa, sillä suoritettavana minulla on ollut harjoittelu lasten fysioterapian parissa. Treenit ovat jääneet "vieraalla" paikkakunnalla vähiin, mutta kisoissa on käyty Seinäjoella Wappukisoissa ja Kuopiossa juostiin 14.5. kolmen radan verran.

Kainuuseen päästyämme meikäläinen laiskotteli treenimahdollisuuksien selvittelyssä, mutta kisailmo sen sijaan pistettiin menemään LAGUn Wappukisoihin, fiksua! Vappuna radoille mentiin siis käytännössä kylmiltään, mutta tulokset olivat siitä huolimatta mitä mainioimmat!! A-kisa oli agirata ja siltä nappasimme 10 ratavirheen verran pojoja. Radalla oli myös pöytä ja himmasin sille Pihkaa liikkaa ja neiti kielsi. Kepeillä kiirehdin turhan paljon edelle, eikä Pihka sitä kestänyt vaan lähti tokavikasta välistä perääni, mun piikkiin saa siis molemmat virheet pistää. Tässä video radalta: http://www.youtube.com/watch?v=qhawxDovOzk .

B-kisa oli hyppäri ja siitä suoriuduimme virheettä. Treenin puute näkyi koiran hitautena erityisesti pujottelussa ja ohjaajakin turvautui ohjausratkaisuissaan helppoihin juttuihin. Video: http://www.youtube.com/watch?v=B1F8SmTfV0Q Tuloksena siis LUVA 0 ja sija kaksi. :)

C-kisassa kontaktit oli kannettu jälleen radalle. Pihka oli keinulla, puomilla ja pujottelussa melko hitaan tuntuinen. Liekkö turnausväsymys jo painanut tassuja? Treenamattomuudestakin voi toki johtua tuo tahmeus... Mutta jokatapauksessa ratavirheitä 0 ja toinen LUVA sekä sija kaksi. :) Video: http://www.youtube.com/watch?v=Hghc4jUzD4Y Kokonaisuutena kisoista jäi vallan positiivinen fiilis. MUTTA kuten jokainen voi videoilta ihan itse nähdä, keinun alstulokontakti on sekä A- että C-kisassa kaikkea muuta kuin sitä mitä pitää. Keinu on este, jolla meillä on kaikista eniten tekemistä Pihkan kanssa, se on toistaiseksi kaikkea muuta kuin varma. Himmailua nähtiin Joensuussa vieraalla keinulla ja nyt tutulla keinulla kotikisoissa plus, että minä luistan periaatteistani... Kiitos Sonjalle videoista!!

LAGUn kisojen jälkeen psitin jo seuraavaa kisailmoa menemään, mutta lupasin itselleni, että ennen seuraavia kisoja on myös treeniä saatava alle. Siispä selvittelemään. Piti liittyä seuran jäseneksi, maksaa estemaksu ja lainata tutulta avain. Olipa vaikeaa... Annikasta saimme vielä treeniseuraakin ja saimme ennen Kuopion kisoja tehtyä pari hyvää, riepää radanpätkä treeniä ja keinutreeniä. Mainiota!

Kuopion kisareisslle lähdin kaksin Pihkan kanssa, majapaikka meille oli luvattu Emmiinan ja mustien flattipoikien Metkun ja Justuksen luota. Perjantai meni mukavasti lenkkeillessä, Kuopioon tutustuessa, lätkää katsoessa ja hyvästä seurasta nauttiessa. Launataina päästiin itse asiaan. Emmiina toivoi, että me nousisimme A-kisassa kakkosiin, jotta voitaisiin välissä käydä kämpillä syömässä ja palata iltapäivällä kisaamaan sekä Pihka että Justuksen kanssa. Ja mehän tehtiin työtä käskettyä! ;) Rata oli jouheva, ja tosi hyvän tuntuinen! Me vaan mentiin ja tehtiin se se! Kontaktit, keinu mukaan lukien olivat aivan priimat! :) Aikakin oli mukava ja tuloksena 0-voitto, serti ja siirto kakkosiin!

Ensimmäiset stratit kakkosissa olivat jo iltapäivällä. Ensin oli C-kisa, hyppäri, joka sujui puoleen väliin eli esteelle 11 asti ihan hyvin. Sitten alkoi räpeltäminen, kepeillä tapahtui jotain kummaa, Pihka ilmeisesti jätti vikan välin pujottelematta, en jäänyt sitä korjaamaan vaan jatkettiin matkaa => hylkäys. Loppuratakin meni sössimiseksi, Pihka liukasteli ja pari rimaa tuli alas. B-kisa oli jo parempi. Radan alku koostui hypyistä ja muurista, päädyin tekemään muurin jälkeen valssin. Valssi kuitenkin valui ja Pihkan linja ei seuraavana esteenä olevalle keinulle ollut paras mahdollinen, käskytys oli myöhässä ja Pihka kielsi. Keinu sujui kuitenkin kontakteineen kaikkineen hyvin, hitaammin kuin ekalla radalla mutta kuitenkin hyvin kuitenkin. Loppu rata oli sujuvaa menoa, kontaktit priimat, pujottelu ehkä vähän hidas ja paras terä Pihkan nopeudesta kaiken kaikkiaan oli mennyt, mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen. Saldona B-kisasta ratavirheitä 5 ja aikavirhettä 1,04s (etenemä radalla 3m/s) ja sijoitus 3. :)

Pihka ehti kisata ykkösissä 6 radan verran ja eka hylkäys saatiin vasta ekassa kakkosten kisassa. :) Kyl maar tää akka on agisetteristään ylpeä! Nyt on kuitenkin pieni aikalisä ihan paikallaan, otetaan treeniä alle ja sitten vasta katsellaan uusia kisoja. Vauhtia ja varmuutta lisää, niitä me nyt tarvitaan ja hauskanpitoa tietysti!

Wappukisoista saimme hvyien tulosten ohella saaliiksemme tukun hyviä agikuvia, KIITOS Taija ja Kati!!

maanantai 28. helmikuuta 2011

Kyl maar me kisattiin!

Kisareissu Joensuuhun oli mitä mainioin! Juna kohti itää strattasi Seinäjoelta perjantaina klo 10.34. ja vaiheikaan matkan jälkeen saavuimme Joensuuhun. Katja tarjosi meille mitä mainioimman majapaikan, kelpiviihteellä, hyvällä ruoalla ja näppärillä lenkkeily mahdollisuuksilla höystettynä. Lauantaiaamuna suuntasimme hyvissä ajoin kisapaikalle, keli oli lauhtunut sopivasti ja lunta tuprutti hiljalleen. Tuomari veti uuden uutukaiseen kisakirjaan ruksit maksin (yllättävää!) kohdalle ja sitten päästiinkin jo lämppäilemään ja jännittämään. A-kisan rata vaikutti tutustumisessa oikein mukavalta, mikään lällärijuttu se ei ollut, muttei myöskään sisältänyt mitään sellaista mitä ykkösluokan rata ei voisi sisältää. Strattasimme hyvistä asemista, maksien puolivälistä ja rata sujui oikein hyvin. Vieras keinu aiheutti vähän himmailua, kontaktit eivät ole vielä niin nopeat kuin voisivat olla ja ohjaaja voisi olla huolellisempi, mutta perusasiat toimivat myös kisoissa hyvin. :) Vieras pujottelu (ollaan treenattu vierailla kepeillä viimeksi heinäkuussa) ei tuottanut mitään ongelmia ja tekeminen oli Pihkan osalta muutenkin varsin hyvää. Tuloksena 0 ratavirhettä, 2,47s yliaikaa ja 2. sija. :)

B-kisan rata oli hyvin saman tyyppinen kuin A-kisan. Vieras keinu, ei ollut enää Pihkalle vieras ja neiti suoriutui siitä ensimmäistä rataa huomattavasti nopeammin. Ohjaaja ohjasi huolimattomasti yhden hypyn ja siltä kielto ja vitonen, muutoin mallikas suoritus ja 2. sija. Ekat kisat sujuivat siis yli odotusten. Perusasiat tuntuvat ovat hyvällä mallilla ja toimivat myös kisoissa. Tästä on vallan hyvää jatkaa treeniä ja kääntää katseet kohti uusia kisoja! :D

Katjan kuvaama ja kokoama todistusaineisto viikonlopusta: http://www.youtube.com/watch?v=uSL_IOTFYF8

torstai 17. helmikuuta 2011

Kisakuume kipusi hallitsemattomiin lukemiin

Eilisen huippistreenit saivat kisakuumeen kipuamaan huolestuttaviin lukemiin. Alunperin oli tarkoitus tehdä debyytti Jyväskylässä, mutta samalle viikonlopulle ilmaantui Jenni Leinon koulutus täällä Seinäjoelle. Meillä ei liikaa noita vierailevia tähtiä käy, joten koulutus vei kisoista tällä kertaa voiton. Lagun omat kisat puolestaan menevät sivusuun, sillä lupasin olla saman viikonloppuna Valko-Venäjällä näytelmissä lisäkäsinä. Alkoi armoton pohdinta, eri vaihtoehtojen vertailu ja kun Joensuusta tarjotiin yöpaikkaa oli ratkaisu selvä. Nää lähtee Joensuuhun kilipailemaan! :D Koitokset ovat jo reilun viikonpäästä ja tuomrina noilla kahdella radalla on Tuomo Pajari. Myös Ada on alottanut kisauransa Pajarin laatimilla ja tuomaroimilla radoilla, perinteet kunniaan siis!

Eilisissä treeneissä pelitti kaikki! Ohjaaja toki töppäili pariin otteeseen, mutta Pihkan asenne, tekeminen, kontaktit, kaikki oli priimaa. Ja uusi pallo, oli kovasti neidin mieleen. Bileet oli vailla vertaa, kun pallo singahti palkaksi neidin hienoista suoriutumisista. :) Myös Kaislan kontaktitreenit sujuivat hyvin! Kotiin käveltiin hymyssä suin, heitin setterit sisälle ja täydensin treenireppua tokovarustuksella. Sitten siirrytiin lähiparkkikselle tokottelemaan paimenen kanssa ja huikean pätevä oli myös paimen.

Paikkaa ruudussa on paranneltu kosketusalustalla. Aluksi hommasta ei meinannut tulla mitään, Etna turhautui ja yritti napata kosketusalustan suuhun siitäkin huolimattaa että kosketusalusta on sille ihan tuttu ja sitä kerrattiin ennen ruutuun siirtämistä. Pian Etna kuitenkin hoksasi jutun juonen ja eilen kokeilin ensimmäisen kerran yhdistää seisomista ja oikeaa paikkaa ruudussa. Namipalkka ei vörkkinyt koira ehti liikkua sata askelta ennen kuin ehdin sitä palkkaamaan. Pallolla palkatessa homma toimi hienosti ja saatiin monta onnistunutta toistoa.

Tehtiin lisäksi erikseen alkuasennoista matkan päästä seuraamaan tulemista. Vauhti on parantunut ja asenne kohdillaan. Nyt pitää alkaa hiomaan tarkkuuta ettei kurvailut mene pitkiksi. Ja toki yrittää myös ylläpitää vauhti. Seuraaminen on parantunut, erityisesti vasemmalle käännökset ovat otanneet harppauksen hyvään suuntaan. Täyskäännökset muutettiin Heidin ehdotuksesta perinteisistä saksalaisista versioista ihan normi kiertämiseen, tällä pyritään siihen, ettei ainakaan vahvisteta sitä, että koira kääntyy minua vastaan. Vaikutus vasemmalle käännöksiin on ollut positiivinen, enää koira ei yritä painaa päälle vaan kääntyy hyvin alta pois. :) Tokoteluunkin pitäisi nyt vain panostaa niin päästäisiin siinäkin lajissa vihdoin kisakentille.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Jos nyt ei liisat, mutta ahkerat kuitenkin

Treeni-into ja -motivaatio ovat säilyneet kiitettävästi! Tällä viikolla on hallille suunnattu useamman kerran. Keskiviikkona kävimme ryhmätreeneissä ja Adakin pääsi pitkästä aikaa mukaan. Japen selkä on krakaillut taas välillä eikä hän pystynyt juoksemaan, joten Adan "pääsi" minun kanssani radalle. Rouva on niin kovin, kovin erilainen ohjattava kuin Pihka, että meikäläisellä oli todellisia vaikeuksia moodin sovittamisessa Adalle sopivaksi. Oma ohjaus oli ihan suosta, hissuttelin taas vanhaan tyyliini. Onneksi Japen kanssa ovat niin mainio pari, jospa ensi viikolla he pääsisivät taas yhdessä päästelemään radalle! :)



Pihka ja Kaisla lenkillä :)


Pihka oli ihan liekeissä, liekkö se, että tein Adan kanssa hommia vähän nostattanut neidin vierettä? Ennen mammalomaansa se on välillä lämmennyt niin, että pitää lähes riemunkiljahdusten kuuloista älämölöä. Tänään nuo äänet kaikuivat hallissa taas ja oli aika iloinen. Se NIIN tykkää agilitystä!! Treenit menivät hyvin. Sekä A:n, että puomin alla oli putki ja vuoroin mentiin kontaktille, vuoroin putkeen. Pihka erotti hienosti kulloinkin vuorossa olevan esteen. Puomin ylösmenokin sujui hyvin. Välillä Pihkan kanssa on ollut ongelmia jos kepit on sijotettu niin, että ne päättyvät lähelle seinää. Loppua kohti pujotellessa rouva on himmannut ja ollut epävarma. Juttua ollaan treenattu ollaan ja tänään treeniradalla juuri noin sijoitetut kepit sujuivat joka kerta tosi hyvin! Hyvä Rotta! :)

Torstaina käytiin päivällä treenailemassa Jennin ja pikkukelpie Riemun kanssa. Kaisla ja Riemu pääsivät tekemään keinua, takaakiertoja, sylkkäreitä, kahden hypyn rimattomia hyppysuoria ja putkia. Kaisla oli taasen varsin mallikas. Se leikkii ja palkkautuu namilla hallissa tosi mukavasti häiriöstä huolimatta ja on hienosti sisäistänyt sen, että siellä tehdään kaikkea kivaa mun kanssa eikä riekuta toisten koirien kanssa. Hyppyhommat sujui hyvin ja putkelle neiti irtoaa jo hienosti. Keinun paukkeeseen ei syödessään reagoi yhtään, mutta heilahdus on vielä hieman jännä. Lisää sitä siis. Puomin alastulokontaktilla pysymistä ollaan treenattu ja vastapainoksi nopeita vapautuksia. Hienosti neiti niistäkin suoriutuu!

Viikonloppuunkin on mahtunut tokoa ja agilityä. Perjantaina Pihka ja Etna sai parkkipaikka tokot ja Kaisla pääsi treenailemaan näyttelyhihnassa juoksentelua. Etnan seuraamispaikka on edelleen parantunut, perä ei aukea enää juurikaan ja on ihanaa, kun koira ei paina niin, että ahdistaisi! :D Liikkeestä istumisia neiti meinaa lelun kanssa tehnynä ennakoida eikä istu kunnolla. Pitää olla tosi tarkkana, ettei vahingossakaan palkkaa apinaa ennen kuin se takamus todella on tantereessa. Namitreeniä lisää. Sisällä tehtiin vielä tunnaria, ts. oman etsintää jotta neiti oppisi liikkeessä aktiivisesti käyttämään nenäänsä. Haisteluäänet oli jopa ihmiskorvin kuultavissa, joten kyllä se sitä kapulaa tuntuu hajuaistin avulla etsivän. ;)

Pihkan kanssa tehtiin pikku seuraamispätkää, joka meni jo hyvin! Liikkeestä maahanmenotkin alkavat olla mallillaan ja liike on ihan selvästi yksi rouvan suosikeista. Luoksetulot suoraan sivulle tulevat hyvällä vauhdilla ja matkaa on saanut kasvattaa aika äkkiä. Kääk! Joutuuko sitä kohta tokokisoihinkin Pihkan kanssa lähtemään? :O

Launtaina saatiin taas suunnata agihallille tällä kertaa saatiin seuraksi Heidi ja musta belgi Hempukka sekä Minna Vimma ja Kiiru-bortsujen kanssa. Heidin ja Minnan ideoima rata oli haastellinen, mutta yllättävän hyvin Pihka siitä selvisi. Oma selviämiseni oli heikompaa. :D Alunkoukeroihin kokeilimme niistosokkaria ja viskileikkausta, joiden opettelu jatkukoon. Oikeaa ajoitusta hiomalla niistä saadaan varmasti hyvät työkalut radoille. Radan loppupuolella keppien jälkeen oli muurille takaakierto, joka oli yllätyksekseni Pihkalle hankala. Sitä ei varmasti ole tehty mammaloman jälkeen, joten täytynee pistää se treenattavien listalle. Myös pituus, jonka jälkeen palattiin tulosuuntaan oli rouvalle haasteellinen. Tuollaisissa kohdissa on varmasti hyvä jonkin aikaa käyttää namirasiaa tai lelua houkuttimena, jotta koira oppii etenemään esteelle ja suorittamaan suorittamaan sen rohkeammin.



Kaisla osaa ottaa myös rennosti. Näkee ehkä unia agitreeneistä? :)





Kaisla oli putkilla ja hypyillä ihan yhtä pätevä kuin torstainakin ja olen siitä kyllä kovasti ylpeä! Etnan kanssa tehtiin seuraamista ja Heidiltä ja Minnalta sain hyviä vinkkejä vasemmalle käännösten hiomiseen. Neiti joutuu takapään käyttötreeniin! :) Liikkeestä istumiset olivat hyviä, mutta tunnarikapulan käsittely oli suorstaan oksettavaa. Vuoron odottelu lienee lämmittänyt Etnaa vähän liikaa kapula pyöri hampaiden välissä rumasti. Liian vähän on kapulan käsittelyä siis treenattu kodin ulkopuolella. Pihka ja Etna tekivät myös jumppasarjaa, ihan ekaa kertaa ja se sujui molemmilta hyvin. Toistoja molemmille kolme. Ekalla kerralla Pihkalla meinasi tulla kiire kahden viimeisen hypyn välissä, mutta kaksi viimeistä toistoa olivat kuulemma sivustakin katsottuna oikein sieviä. Etnalla kolahti kynnet yhteen rimaan keskimmäisellä toistolla, mutta ensimmäinen ja viimeinen sarja sujuivat yllätyksekseni varsin mallikkaasti. :)

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Treeneihin mä raahauduin, tahdoin hyvän mielen...

Järjestys valtakunnassa on vuoden alusta muuttunut siten, että talouden herra henkilö on saanut työpaikan Kainuun metropolista Kajjjaanista ja allekirjoittanut sekä hurtongit ovat saaneet sopeutua autottomuuteen. Onneksi lenkkimaastoja löytyy kohtuullisen hyvin läheltä, agihallille on vain 2,8 km ja avuliaita ystäviä ja tuttavia ympärillä. Pihka tosin onnistui jo päivänä eräänä ottaman lenkillä pienen irtioton. Sydän kurkussa ja itku silmässä sitä etsittiin, neiti oli löytänyt tiensä omakotitaloalueen kautta paikalliselle koiratarhalle josta se käytiin 50€ hintaan lunastamassa. Helpotus oli suuri, kun neiti löytyi ehjänä!! Parin tunnin aikana ehdin nimittäin käydä läpi jo monen monituisia kauhuskenaarioita mielessäni.

Treenailtukin me ollaan, jotenkin tatsi on ollut vähän hukassa. Etnan kaket ovat junnanneet jo pitkään paikallaan. Tänään niihin saatiin Heidiltä kultaakin kalliimpia vinkkejä, jospa se tästä. Peruuttelua saadaan opetella, tähän asti noudatetun kakereseptin lisäksi. Seuraamisremontti alkaa olla loppusuoralla ja hyvä niin. Paikka on edelleen ajoittain hakusessa, mutta naksuttelulla sekin on mennyt tasaisen varmasti oikeaan suuntaan. Myös tunnaritreeniin saatiin lisää vinkkejä, tuntuu että olen itse tosi arka soveltamaan mitään. Pelkään, että "pilaan" ne liikkeiden alut, jotka on kasaan saatu, kun en tiedä tarkkaan mitä teen. Voittajaluokka ei ole ennestään tuttu ja ehkä siksi, tarpeettomastikin, mörkö.

Kaislikko on autottomuuden myötä päässyt todenteolla opettelemaan hihnakäyttäytymisen saloja yksin ja sakissa. Autosiedätystä ollaan tehty paljon isomman tien varressa kävelemällä, sillä varsinkin lähellä ajavat isot ajoneuvot ovat neidistä vähän jänniä. Toiset rokotukset on saatu ja ekat hampaat irronneet. Treenattu ollaan pääasiassa sivulletuloja, istumisia, maahan menoja, luoksetuloja, kosketus alusta on jo ollut hallinnassa hetken ja se on siirretty puomin alastulokontaktille. Kontaktitreeni tuntui aluksi melkoiselta räpeltämiseltä, olisi ollut tarvetta parille lisäkädelle. Mutta niin vain palaset loksahtelivat paikoilleen ja kontaktille on jo oikein hyvä alku. :) Naksuttelusta ja kaikesta muustakin puuhastelusta pikkuneiti on aivan pähkinöinä ja sen kanssa on valtavan hauska tehdä!

Pihkan kanssa on viime aikoina paneuduttu keinuun ja puomin ylösmenoon. Ne on saatava nyt kuntoon, että me päästään kisoihin!! Kisahammasta nimittäin kolottaa jo armottomasti! Ylösmenolla ollut ongelmana lähinnä ohjaajan kriteerin tarkentaminen. Pihkalla on välillä tapana venyttää itsensä ylösmenokontaktilla liian ylös, takajalat nippa nappa osuvat maahan, koira on pitkä kuin nälkävuosi, etujalat sijoittuvat juuri ja juuri kontaktin yläreunaan ja koiran on vaikea ponnistaa puomilla eteenpäin luvan saatuaan. Nyt naksuteltu etujalkojen paikka alemmas ja pidetään se siellä. Keinuun saatiin hyvät ohjeet Katjalta ja niiden mukaan on nyt menty, hyvältä näyttää! Heilahdusvaihetta ollaan vahvisteltu lyhyemmällä matkalla niin, että keinu kiikkaa maxipöydän päälle (välissä paksu viltti, ettei esteet hajoa) eikä heilahdusmatka ole vielä kovin pitkä. Pöydällä odottaa palkka, jonka rouva saa oikein suoritetun 2on, 2 off alasmenokontaktin jälkeen. Pihka lähtee keinulle hyvällä vauhdilla, mutta himmaili aluksi aika paljon ennen heilahdusta. Nopeasti rouva on kuitenkin alkanut edetä rohkeammin keinulla ja suunta näyttää hyvältä. Nyt tarvitaan vain toistoja!

Meillä oli tänään ryhmätreenit, päivä oli ollut muuten ihan suosta. Pikkutouhuilut ipanan kanssa ja Pihkan onnistunut keinutreeni ennen varsinaisia treenejä saivat onneksi oman mielentilan oikeaksi ja itse treenit olivat huiput! Pihka on ollut pentujen jälkeen vähän "tuulihattu", haihattelija, ei osaa keskittyä ja tuntuu, ettei kaaliin tartu mikään. Tänään se oli taas oma iloinen, mainiolla asenteella varustettu itsensä ja meillä oli hauskaa! TÄTÄ olen odottanut kooooko pitkän syksyn ja toivottavasti sitä on luvassa lisää. Lisäksi onnistuin vielä omatkin jalkani asettamaan radalla suurin piirtein oikeaan järjestykseen ja meno oli paikoin ihan agilityä. Treeninälkä ja -motivaatio ovat taas hanskassa. Jes!

Lupailin joskus Agirodun jälkimainingeissa lisäillä blogiin Pihkan joukkueratavideon jos saan sen jostain käsiini. Tässä se tulee: Pihka agirodussa 2010