sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Muutoksia tuulissa

Laumaamme on muuttanut uusi, varsin valloittavaksi osoittautunut, jäsen. Yksi Pihkan pennuista, Original Nothin For Nothin "Kaisla", muutti meille pitämään epäjärjestystä yllä ja huolehtimaan siitä että huushollin ihmisväellä on riittävästi tekemistä. ;) Pihkan muutkin lapsoset ovat kahta naperoa lukuun ottamatta lähteneet maailmalle. Toivomme tenaville kaikkea hyvää elämän poluille, toivottavasti teistä kuulemme!



Laumamme uusin tulokas,
Pihkan tytär Kaisla. :)




Ada ei ole ollut Kaislan tulosta järin onnellinen, vaan kuolaa jatkuvasti pennun ollessa samoissa tiloissa ja murisee kakaralle jos se tulee liian lähelle. Rouva pääsikin "hermolomalle" Japen äidin luo ja saa pentua sopivina annoksina säännöllisesti. Adalle Japen äiti on hyvin tärkeä, Helena on ainoa henkilö jolle Ada on esimerkiksi hymyillyt. Ada ei ole koskaan ollut mikään laumasielu, vaan ainoana koirana se olisi onnellisempi. Onneksi välimatkaa "mummolaan" on vain kymmenkunta kilometriä ja Ada näkee säännöllisesti. Ada pääsee myös agiliitämään Japen kanssa vähintään kerran viikossa. Katsotaan nyt kuinka kauan tämä järjestely jatkuu, pääasia olisi, että kaikilla olisi stressitön ja hyvä olla.

Pihka on pentujen jälkeen, kuten arvata saatta, karvaton, mutta muuten suhteellisen hyvässä kunnossa. :) Kaislan hakureissulla Ada ja Pihka pääsivät käymään eläinfysioterapeutti, osteopaatti Leena Piiran käsittelyssä ja hyviä vinkkejä Pihkan kuntoon sammiseksi saimme. Karvojen lisäksi Pihka oli pentujen myötä menettänyt myös lihaksiaan ja niitä on nyt ahkerasti hommattu takaisin. Tällä viikolla uskallettiin ottaa ensimmäiset agilitytreenit, rimat tosin olivat hieman matalammalla kuin normaalisti. Tiistaina Pihka kävi tuuramassa Adaa Japen ja Adan treeneissä, sillä Ada oli mökkeilemässä Ähtärissä. Treenit sujuivat hyvin ja hienosti Pihka Japenkin kanssa pelitti vaikka välillä kävikin radan reunalla tsekkaamassa, että mä olen tallessa.

Myös Etna pääsi käymään fyssarilla ja onneksi oli aika hyvässä kunnossa. Oikea puoli oli pahemmin jumissa, mutta ei mitenkään hälyyttävä sekään. Selkälinja oli keväästä parantunut ja muutenkin Etna oli kuulemma paremmassa kunnossa. :) Kotiläksyksi saimme syvien vatsa- ja selkälihasten harjoitteita, joitka on nyt ujutettu osaksi päiväjärjestystä.

Tänään käytiin Pihkan, Etnan ja Kaislan kanssa treenailemassa hallilla. Setterit saivat annoksen agiliitoa ja Etna tokotreenit. Pihka oli agilityradalla vallan pätevä, paikkasi minun virheitäni ja rallitti hyvää tahtia. Leijeröintiä pitää treenata enemmän se oli Pihkalle hankalaa, mutta vippaukset, takaakierrot, leikkaukset, A:n kontaktit ja pujottelu sujui tosi hienosti! Viskileikkaus otettiin opettelun alle, se on emännällekin ihan uusi juttu. Pitkä tauko toki näkyy siinä, ettei Pihka hae esteitä enää ihan niin hyvin, mutta asia varmasti korjaantuu treenaamalla. Puomin ylösmenokontaktia ollaan taas treenattu siitä lähtien, kun Pihka tuli kotiin, mutta tekemistä siinä vielä on. Alasmenokontakti sujuu jo varsin hyvin.

Kaisla pääsi tekemään putkea ja keinua. Pariin kertaan ollaan niitä käyty jo hallilla ottamassa, Pihkan kontaktitreenien yhteydessä. Putken idea alkaa olla jo hyvin hanskassa, neiti livahti pariin kertaan avustajan käsistä putkeen ennen aikojaan ja haki sinne selvästi. :D Mahapullat maistuivat ja kakara näytti olevan varsin onnellinen kehuista. Keinulla kiikkuen ja paukutusta kuunnellen neiti sai vetää iltaruokansa nassuun. :) Kosketusalustaa ollaan jo aloiteltu treenaamaan kotona sisällä, kun saan opettettua idena naperolle, voidaan ruveta treenamaan kontakteja.

Etna pääsi vähän tokottelemaan treenien päätteeksi. Neidin seuraaminen ja sivulletulo ovat jo hyvällä mallilla, seuraamispätkät ovat jo useamman metrin mittaisia ja sivulletuloihin ei enää tarvitse apuja. Jäävissä tehtiin erotteluita, maahan menoa ja seisomista. Hyvin Etna kuuntelee, mitä sille sanon, eikä sekoita käskyjä. Molemmissa liikkeissä pysähdykset olivat napakoita ja hyviä. Etnalle pitäisi opettaa pysähtyminen kauempana minusta, ruutua ajatellen. Aloiteltu sitäkin onneksi on. Olen ollut Tampereella harjoittelussa kuusi viikkoa ja sinä aikana Etnan kanssa on tehty tokoa noin kolme kertaa. Onneksi se on sentään päässyt Japen kanssa hakutreeneihin ja muutekin ovat hommailleet kaikenlaista. :) Nyt pitää taas ryhtyä säännöllisesti tekemään töitä, niin joskus voidaan voittajassakin Etnan kanssa startata.

Pyörähdimme Etnan kanssa Ilmajoen luonnetestissä 17.11. ja Etna haalasi testistä hienot 250 pistettä! Osa-alue pisteet jakautuivat seuraavasti: toimintakyky +2 hyvä, terävyys +3 kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty, taisteluhalu +3 suuri, hermorakenne +2 tasapainoinen, temperamentti +3 vilkas, kovuus +3 kohtuullisen kova, luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.

Testissä Etna käyttäytyi hyvin samaan tapaan, kuin normaalissa arjessakin, mutta puolustushalu oli yllätys. Etna oli kovasti kiinnostunut "hyökkäävän" tuomarin kepistä, mutta puolusti silti. Kun hyökkäys oli ohi ja tuomari muuttui ystävälliseksi, muuttui Etnakin. :) Etna vaikuttaa monesti melko pehmeältä koiralta, mutta testissä se osittautui kohtuullisen kovaksi ja sitä se varmasti onkin. Etna on kyllä ohjaaja pehmeä ja se voi hämätä. Minun mielestäni koira, joka on ohjaaja pehmeä, mutta kova on aika hyvä yhdistelmä: koiralle ei asioita tarvitse opettaa rautalangasta vääntämällä ja käydä "tahtojen taistoja", mutta esim. huonot kokemukset eivät sitä jää mietityttämään. Harmittaa vain, että terve sielu, terveessä ruumiissa tuntuu olevan ainakin saksanpaimenissa sula mahdottomuus. Etnalla krakaa se ruumis.