Kun Pihkan tiineys etenee alkaa minua taas jännittää. Synnytys on kuitenkin aina riski. Siitäkin huolimaatta, että viimeksikin se meni hyvin. Pihkalla on erityinen paikka sydämessäni, se teki vaikutuksen jo sinä päivänä kun sen hain: juuri kasvattajan hoteista saatu pentu, ei ollut moksiskaan Turun rautatieaseman vilinästä, vaan tepasteli häntä heiluen kanssani kohti uusia seikkailuja. Matka junalla kotiin sujui hyvin, pentu nukkui hyvin ja rauhallisesti eikä itkenyt kertaakaan ikäväänsä pentuesisarutensa tai emänsä luo.
Toki nuoruusiässä se oli hankalakin, teki pikku tuhoja ja oppi melko myöhään sisäsiistiksi, mutta nyt se on luonteensa puolesta kaikkea sitä mitä setteriltä toivon. Sitä ei hetkauta mikään, se menee missä vain, kenen kanssa vain, mutta on kuitenkin niin mamman tyttö, minun oma syli koirani. <3 Iloinen ja sosiaalinen sydäten valtaaja. Aina, kun joku ystävistäni menettää rakkaansa itken salaa sitä, että joskus joudun päästämään Pihkan pois. Ajatus saa nytkin kyyneleet silmiini, se vain sattuu niin. Toisinaan näen painajaisia siitä, että Pihkalle sattuu jotain ja menetän sen äkillisesti. Ajatus on sietämätön. Kun Pihka lähti siemennättäväksi,vollotin väsyneenä ikävääni.
Pihkan "erityisasema" ei tarkoita sitä, että se näkyisi laumamme arkipäivässä jotenkin. Ada ja Etna ovat yhtälailla tärkeitä ja rakkaita, mutta Pihka vain on minulle ehkä se elämäni koira. Tuossa neidissä on vain jotain erityistä, se on tehnyt pesän sydämeeni ja jäänyt sinne asumaan. Tarttunut kuin Pihka.
Toki nuoruusiässä se oli hankalakin, teki pikku tuhoja ja oppi melko myöhään sisäsiistiksi, mutta nyt se on luonteensa puolesta kaikkea sitä mitä setteriltä toivon. Sitä ei hetkauta mikään, se menee missä vain, kenen kanssa vain, mutta on kuitenkin niin mamman tyttö, minun oma syli koirani. <3 Iloinen ja sosiaalinen sydäten valtaaja. Aina, kun joku ystävistäni menettää rakkaansa itken salaa sitä, että joskus joudun päästämään Pihkan pois. Ajatus saa nytkin kyyneleet silmiini, se vain sattuu niin. Toisinaan näen painajaisia siitä, että Pihkalle sattuu jotain ja menetän sen äkillisesti. Ajatus on sietämätön. Kun Pihka lähti siemennättäväksi,vollotin väsyneenä ikävääni.
Pihkan "erityisasema" ei tarkoita sitä, että se näkyisi laumamme arkipäivässä jotenkin. Ada ja Etna ovat yhtälailla tärkeitä ja rakkaita, mutta Pihka vain on minulle ehkä se elämäni koira. Tuossa neidissä on vain jotain erityistä, se on tehnyt pesän sydämeeni ja jäänyt sinne asumaan. Tarttunut kuin Pihka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti