Herrrrräätyyyyss!!

Blogi on uininut Ruususen unta jo hyvän tovin, on korkea aika herätellä se henkiin! Edellisestä rustailusta on ehtinyt kulua peräti 1,5 vuotta... Tuon puolentoista vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon ja toisaalta ei sitten kuitenkaan niin kamalasti. Laumamme kokoonpano on muuttunut sen verran, että Etna lähti pitkällisen sairastelun seurauksena parempaan paikkaa marraskuussa 2011. Selkäongelmien lisäksi neiti alkoi ontua etusiaan. Röntgenkuvissa paljastui ranteista pitkälle edennyt nivelrikko ja Etnalla oli myös autoimmuunisairauteen viittaavia oireita. Jokin reumatyyppinen sairaus eläinlääkärin mukaan oli lähimpänä totuutta. Myös pitkäaikaisen kortisonikuurin seuraukset alkoivat näkyä Etnan kropassa. Hartain toiveemme, että maailman parhaan paimenen askel on kevyt siellä jossain, ikävä on edelleen kova! 

Ada puolestaan on jäänyt pysyvästi asustelemaan Japen vanhempien luokse. Ajoittain se on ollut meillä hoidossa(/laihdutuskuurilla), mutta viihtyy paremmin, kun saa olla ainoa koira. Viime vuoden aikana meillä on ollut kaksi saksanapimenkoiraa Japen työkoirakokeliana. Vaikka vain kävimme Seinäjoella Ada osoitti stressaantumisen merkkejä, kun sakissa oli uusia jäseniä. Varsinkin pentujen ja urosten läsnäolo saa sen vetäytymään omiin oloihinsa. Varsin hyvässä kunnossa rouva muutoin on ja viettelee virkeitä eläkepäiviä. 

Jo pitkään laumamme on siis koostunut, virailevia tähtiä lukuunottamatta, Pihkasta ja Kaislasta. Pihka nousi syksyllä 2011 ACE:n kisoissa agilityn kuninkuusluokkaan. Kaikki kolme nollaa tehtailtiin samoissa kisoissa. Alemmissa luokissa se ehti viettää helmi-syyskuun ajan, ykkösissä kisattiin kuuden startin verran ja kakkosissa ehdittiin kipittää 18 starttia ennen nousua kolmosiin. Alemmissa luokissa hitaamman koiran kanssa on vielä "mahdollisuuksia", mutta kuninkuusluokassa taso on kova, ihanneajat setterille tiukat. Kolmosissa saammekin tehdä hartiavoimin töitä, jotta tavoitteet on mahdollista saavuttaa. 

Viime vuonna alkuvuosi meni agilityn osalta ihan plörinäksi. Valmistuin joulukuussa 2011 ja  tammi-huhtikuu meni töiden perässä Tampereella. Mansessa emme edes hakeutuneet mihinkään agiseuraan, sillä muutto Kainuuseen oli alati työn alla. Kevään aikana keskityttiin TOKOn treenaamiseen. Kajaaniin muutettiin huhtikuun puolessa välissä ja aloitettin treenaaminen Kainuun Seurakoira- ja Terrierikerhon agikursseilla. Hienoinen pettymys oli seuran koulutusten taso, "sallittuja" ohjauskuvioita olivat lähinnä valssit, sokkarit ja takanaleikkaukset. Rytmitykistä ei juuri käytetty vaan "haltuunottot" olivat treeneissä isossa roolissa. Poispäinkäännökset, niistot, saksalaiset, twistit ynnä muut uudemmat tekniikat kuitaiin turhana kikkailuna. Treeneissä koin turhautumisen hetkiä ja päätimme vaihtaa leiriä. 

Elokuussa aloitimme treenaamisen yksityisen yrityksen, Rumarakin, koulutuksissa. Rumikseen olen kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen. Tekniikoista olen saanut hyvää kertausta ja uutta oppia myös. Treenien paras anti on kuitenkin ollut henkisellä puolella, minuun on saatu positiivisempaa asennetta ja Pihkasta on syksyn aikana löydetty viides vaihde. 

Kaislaa on rakennettu agilityssä kisavalmiiksi kaikella hartaudella. Erityisesti keskittymiskyky tai sen puute on tuottanut allekirjoittaneelle harmaita hiuksia. Työ on kuitenkin pikkuhiljaa tuottanut tulosta. Muutamat epikset käytiin syksyn aikana ja tekeminen parantui kisakokemuksen myötä. Ennen virallisia kisakenttiä viimeistelyä kaipaavat vielä kepit ja kontaktit. Kesän ja syksyn aikana saatiin Pihkalle kasaan TOKOsta koulutustunnus TK1 ja BH-tittelin se pokkasi lokakuussa. 

Vuodelle 2013 tavoitteena on ennen kaikkea vaalia positiivista tekemisen meninkiä lajista riippumatta. On ihan turhaa yrittää vaatia koirilta asennetta jos itse on puolilla valoilla liikenteessä. Kun itse on mukana täysillä on palkintona silmät säihkyen ja hännät heiluen loistavalla asenteella tekevät koirat - parasta!! Viime vuonna agilityssä kisattiin Pihkan kanssa yhdeksän starttia ja totesin, ettei tällainen joskus ja jouluna-systeemi pelitä. Pyrkimyksenä olisi tänä vuonna kisata enemmän ja rakentaa toimivat kisarutiinit, jotta asenne saadaan treenien lisäksi siirrettyä myös kisaradoille. Kaislan kanssa suunnataan kisaradoille heti, kun kepposet ja kontaktit on kisakuosissa. TOKOssa Pihkan kanssa selätetään ainakin avoinluokka, mahdollisesti myös voittaja. Kaislalle pyritään saamaan TK1 ja BH-koe tehtyä. Myös uusia kuvioita on luvassa sillä laumaamme liittyy muutaman viikon kuluttua paimenkoiravahvistus. Tästä tyypistä lisää myöhemmin. ;) 

Mullapa on mahtavimmat mangustit!

Olemme päässeet jo aikaa sitten takaisin kotikonnuille! Treenejä ja agikisojakin oli suunnitelmissa, mutta Pihka satutti tassunsa ja sekä kisat, että treenit ovat olleet pannassa. Kaisla on päässyt tekemään pentuaksaa ja Etnan kanssa on tokoteltu vähän. Kaislalle ollaan treeneissä haettu lähinnä oikeaa asennetta, eli kunnon rallia ollaan päästelty. Ja Etnan kanssa työn alla ovat olleet äänetön hyppynouto, takapään käyttö seuratessa ja ruutu.

Pihkan rikkinäinen tassu. :(

Tänään ohjasin treenit 2-3 luokkalaisista koostuvalle agiryhmälleni. Pihka tassu on jo parantunut ja otin kaikki omat koirat mukaan. Päivän treenirata oli tasoltaan jonkin verran perus kolmosluokan ratoja haastavampi. Ryhmäläiset suoriutuivat radasta hyvin ja treenin aikana tuli nähtyä ja suunniteltua monta erilaista ohjausvaihtoehtoa radan eri kohtiin. Kun ryhmä saatiin pakettiin, lämmittelin omat koirat uudelleen ja tein jokaisen kanssa jotain. Pihka pääsi tekemään treeneihin suunnittelemaani rataa. Nostatin vireen ennen treeniä hyväksi, punainen hulluni oli liekeissä! Eka ohjausvaihtoehto ei radan alkuun toiminut ollenkaan, mutta tokaa vaihtoehtoa kokeillessa päästiin jyvälle, neiti veti ihan hulluna, täydelliset kontaktit, huippu asenne, ja se meni kovaa! Jopa minäkin olin asenteella liikkeellä, liikuin oikeaan aikaan oikeaan suuntaan ja veivattiin koko rata hyväntuntuisesti ja puhtaasti läpi! Pihka on SUPER!! Ja oli niin hyvä mieli ja ihana treenata pitkästä aikaa!

Seuraavaksi tehtiin Etnan kanssa tokoa. Ohjelmassa hyppynouto ja seuraaminen. Hyppynoudossa ongelmana on ollut ääntely. Siihen on auttanut mun natsiasenne, jos Etna päästää pihauksenkin luvassa on virettä laskeva jäähy. Eka toisto oli tosi hyvä ja äänetön. Ekan toiston jälkeen vire nousi sen verran, että tokalla kerralla pääsi paimenelta hypyn päällä kunnon jollotus. Peli poikki, koira maahan ja hain kapulan pois. Pikku pätkä seuraamista ja uusinta yritys, joka oli täysin äänetön. Ja heti perään vielä toinen, myöskin hiljainen nouto. Hyvä Etna! Seuraamisesta tehtiin pitkä pätkä. Etna alkaa hyvin olla jyvällä siitä, missä takajalat on ja mihin suuntaan niitä pitää liikuttaa liikkeen aikana jotta Akka on tyytyväinen. :D Takapään käyttö on mennyt eteenpäin paljon ja sivuittaisaskeleet ja peruuttaen seuraaminen ovat parantuneet hienosti. :)

Kaislan kanssa rallattiin kunnon rallia. :D Rimat matalalle ja menoksi. "Pikkuneidillä" alkaa olla hyvin asenne kohdallaan ja hauskaa piisaa! Putket imee jo vähän turhankin paljon ja kakara selvästi palkkautuu jo siitä, että niihin singahtelee ihan omia aikojaan. Siihen pitänee jo kohta puuttua. Ohjaustakin seuraa jo hienosti, kun vain itse muistan olla riittävän selkeä, enkä oleta mitään.

Kaikki pääsivät vielä toiselle kierokselle. Pihkan kanssa kokeiltiin muita vaihtoehtoja radalle, jotka pelittivät hyvin myös. :) Kepeillä hetsasin siihin kunnolla vauhtia ja kyllähän se aika lujaa sieltä tuli. Näitä asennetreenejä (sekä ohjaajan ja koiran) me tarvittaisiin paljon lisää. Tämän päiväinen osoitti taas, että asenne ratkaisee. Etna teki pari hyvää äänetöntä hyppynoutoa lisää ja Kaislan kanssa tehtiin vähän puomin kontaktihommia. Kaisla muisti hienosti mitä kontaktilla tehdään, vaikka edellisestä kontaktitreenistä on aikaa. Sain hillua ja heilua vaikka miten, mutta neiti napotti kiltisti siellä missä pitää. Treenin jälkeen oli ihan mahtava olo: koirat pelitti ja jopa minä osasin jotain!! Näitä saisinko lisää, kiitos!