sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Treenikärpänen

Viikonlopun aikana olemme onnistuneet haalautumaan agihallille peräti kaksi kertaa. Näillä pakkasilla onni on lämmin halli! Molempina päivinä mukana olivat Kaisla, Pihka ja Etna. Setterit sai setit liitoa, Etna pääsi tokottelemaan sisätiloissa. Pihkan kanssa tehtiin lauantaina keppien avokulmaa ja puomin kontakteja. Avokulma oli Pihkalle vielä vähän hankala, kepeille tulittiin hypyn kautta, joka oli 80 asteen kulmassa keppien aloitukseen nähden. Ollessani hypyn oikealla puolella Pihka ajautui muutaman kerran keppien kakkosväliin. Kulmaa helpotettiin hieman ja onnistumisia alkoi tulla mukavasti. Vauhtia haettiin välillä putkesta. Lopuksi tehtiin muutama toisto hankalammalla kulmalla, mutta minä olin "magneettina" hypyn vasemmalla puolella ja Pihka haki hyvin oikeaan väliin. Pujottelun päässä oli Heidi namirasian kanssa ja rouva pujottelikin oikein mallikkaasti minun sijainnista välittämättä.

Seuraavaksi kävimme puomin kontaktien kimppuun. Mä olen jumahtanut ylösmenolla yhteen ja samaan pisteeseen, onneksi Heidi oli mukana ja antoi vinkkejä ja kyseli hyviä kysymyksiä. Niinpä tässäkin hommassa päästiin vaikeampiin harjoituksiin, joista Pihka suoritutui hyvin. Alasmenoa muistuteltiin, sillä viime aikoina olemme tehneet pääasiassa ylösmenoa. Treenin vähyys näkyi aluksi epävarmuutena ja hitautena, mutta viimeiset toistot olivat jo hyviä. Ja pitääpä marssia tennispallokaupaan, sillä se ihan ehdottomasti Pihkan lemppari lelu. Paimen vaan on popsinut meidän kaikki tennarit tällä haavaa...

Rengaan sössityn alkuharjoittelun takia Pihka edelleen tulee välillä renkaan ja renkaan kehikon välistä. Muistuttelu oli taas sunnuntaina tarpeen ja pelkkä namirasian vieminen renkaan toiselle puolelle sai neidin hakemaan rengasta oikein. Lähestymiskulmia pitää pikkuhiljaa vaikeuttaa ja muistutella rengasta säännöllisesti.

Kaisla Ingrid Angervo pääsi putkittelemaan ja tekemään irtoamisia rimattomien siivekkeiden välistä, myös takaakiertoa treenattiin namialustan ja siivekeen avulla. Kaisla on jo varsin hyvin ehdollistunut siihen, että agilityhalli on nasta paikka. Häntä huiskuen neiti hyppi ja apinoi ja oli varsin innoissaan. :) Pienen serenadinkin se esitti lauantaina Pihkan ollessa treenivuorossa, tuo taipumus ei kauhena mukava ole, mutta tänään oli jo hiljaa, kun ei lauleskelusta mitään eilen seurannut. Putkista Kaisla suoriutuu jo varsin hyvin, hakee hyvin jo matkankin päästä ja harjoitteiden välillä saattaa sujahtaa tunneliin ja kokeilla josko tällä tavalla emännästä irtoaisi ruokaa ja kehuja. :) Myös irtoamiset ja takaakierrot olivat helppo nakki pennulle, kun houkuttimena oli tuttu vihreä namialusta.

Sunnuntaina Kaisla pääsi tekemään taas irtoamistreeniä parilla rimattomalla hypyllä ja putkitreeniä sekä sylkkäreitä namialustan avulla. Hyvin pätevä oli pikkuneiti taas. :)

Etna kanssa hyödynsimme putkia liikkeestä seisomisten harjoittelussa. Etnalle on tuottanut hankaluuksia seisahtuminen minusta kaukana, seuraamisen yhteydessä liike sujuu hyvin. Taitoa tarvitaan mm. ruudussa ja sitä on alettu nyt opetella. Agihallilla putkista tulevaa koiraa pysäyttelin ja palkkailin välillä uudella putki rundilla välillä pallolla. Välillä Etna vähän ennakoi ja palkkailin satunnaisesti myös siitä, että neiti tulee himmailematta kohti. Hyvin tuo alkoi homman idean hoksata. Seuraamista tehtiin taas imuttamalla ja namikäden kanssa saa olla tosi tarkka, jos käsi on väärässä paikassa alkaa takapää aueta. Etna työskentelee takaosallaan ilahduttavan hyvin, nyt vaan pitää olla tarkkana tuon käden kanssa.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Muutoksia tuulissa

Laumaamme on muuttanut uusi, varsin valloittavaksi osoittautunut, jäsen. Yksi Pihkan pennuista, Original Nothin For Nothin "Kaisla", muutti meille pitämään epäjärjestystä yllä ja huolehtimaan siitä että huushollin ihmisväellä on riittävästi tekemistä. ;) Pihkan muutkin lapsoset ovat kahta naperoa lukuun ottamatta lähteneet maailmalle. Toivomme tenaville kaikkea hyvää elämän poluille, toivottavasti teistä kuulemme!



Laumamme uusin tulokas,
Pihkan tytär Kaisla. :)




Ada ei ole ollut Kaislan tulosta järin onnellinen, vaan kuolaa jatkuvasti pennun ollessa samoissa tiloissa ja murisee kakaralle jos se tulee liian lähelle. Rouva pääsikin "hermolomalle" Japen äidin luo ja saa pentua sopivina annoksina säännöllisesti. Adalle Japen äiti on hyvin tärkeä, Helena on ainoa henkilö jolle Ada on esimerkiksi hymyillyt. Ada ei ole koskaan ollut mikään laumasielu, vaan ainoana koirana se olisi onnellisempi. Onneksi välimatkaa "mummolaan" on vain kymmenkunta kilometriä ja Ada näkee säännöllisesti. Ada pääsee myös agiliitämään Japen kanssa vähintään kerran viikossa. Katsotaan nyt kuinka kauan tämä järjestely jatkuu, pääasia olisi, että kaikilla olisi stressitön ja hyvä olla.

Pihka on pentujen jälkeen, kuten arvata saatta, karvaton, mutta muuten suhteellisen hyvässä kunnossa. :) Kaislan hakureissulla Ada ja Pihka pääsivät käymään eläinfysioterapeutti, osteopaatti Leena Piiran käsittelyssä ja hyviä vinkkejä Pihkan kuntoon sammiseksi saimme. Karvojen lisäksi Pihka oli pentujen myötä menettänyt myös lihaksiaan ja niitä on nyt ahkerasti hommattu takaisin. Tällä viikolla uskallettiin ottaa ensimmäiset agilitytreenit, rimat tosin olivat hieman matalammalla kuin normaalisti. Tiistaina Pihka kävi tuuramassa Adaa Japen ja Adan treeneissä, sillä Ada oli mökkeilemässä Ähtärissä. Treenit sujuivat hyvin ja hienosti Pihka Japenkin kanssa pelitti vaikka välillä kävikin radan reunalla tsekkaamassa, että mä olen tallessa.

Myös Etna pääsi käymään fyssarilla ja onneksi oli aika hyvässä kunnossa. Oikea puoli oli pahemmin jumissa, mutta ei mitenkään hälyyttävä sekään. Selkälinja oli keväästä parantunut ja muutenkin Etna oli kuulemma paremmassa kunnossa. :) Kotiläksyksi saimme syvien vatsa- ja selkälihasten harjoitteita, joitka on nyt ujutettu osaksi päiväjärjestystä.

Tänään käytiin Pihkan, Etnan ja Kaislan kanssa treenailemassa hallilla. Setterit saivat annoksen agiliitoa ja Etna tokotreenit. Pihka oli agilityradalla vallan pätevä, paikkasi minun virheitäni ja rallitti hyvää tahtia. Leijeröintiä pitää treenata enemmän se oli Pihkalle hankalaa, mutta vippaukset, takaakierrot, leikkaukset, A:n kontaktit ja pujottelu sujui tosi hienosti! Viskileikkaus otettiin opettelun alle, se on emännällekin ihan uusi juttu. Pitkä tauko toki näkyy siinä, ettei Pihka hae esteitä enää ihan niin hyvin, mutta asia varmasti korjaantuu treenaamalla. Puomin ylösmenokontaktia ollaan taas treenattu siitä lähtien, kun Pihka tuli kotiin, mutta tekemistä siinä vielä on. Alasmenokontakti sujuu jo varsin hyvin.

Kaisla pääsi tekemään putkea ja keinua. Pariin kertaan ollaan niitä käyty jo hallilla ottamassa, Pihkan kontaktitreenien yhteydessä. Putken idea alkaa olla jo hyvin hanskassa, neiti livahti pariin kertaan avustajan käsistä putkeen ennen aikojaan ja haki sinne selvästi. :D Mahapullat maistuivat ja kakara näytti olevan varsin onnellinen kehuista. Keinulla kiikkuen ja paukutusta kuunnellen neiti sai vetää iltaruokansa nassuun. :) Kosketusalustaa ollaan jo aloiteltu treenaamaan kotona sisällä, kun saan opettettua idena naperolle, voidaan ruveta treenamaan kontakteja.

Etna pääsi vähän tokottelemaan treenien päätteeksi. Neidin seuraaminen ja sivulletulo ovat jo hyvällä mallilla, seuraamispätkät ovat jo useamman metrin mittaisia ja sivulletuloihin ei enää tarvitse apuja. Jäävissä tehtiin erotteluita, maahan menoa ja seisomista. Hyvin Etna kuuntelee, mitä sille sanon, eikä sekoita käskyjä. Molemmissa liikkeissä pysähdykset olivat napakoita ja hyviä. Etnalle pitäisi opettaa pysähtyminen kauempana minusta, ruutua ajatellen. Aloiteltu sitäkin onneksi on. Olen ollut Tampereella harjoittelussa kuusi viikkoa ja sinä aikana Etnan kanssa on tehty tokoa noin kolme kertaa. Onneksi se on sentään päässyt Japen kanssa hakutreeneihin ja muutekin ovat hommailleet kaikenlaista. :) Nyt pitää taas ryhtyä säännöllisesti tekemään töitä, niin joskus voidaan voittajassakin Etnan kanssa startata.

Pyörähdimme Etnan kanssa Ilmajoen luonnetestissä 17.11. ja Etna haalasi testistä hienot 250 pistettä! Osa-alue pisteet jakautuivat seuraavasti: toimintakyky +2 hyvä, terävyys +3 kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty, taisteluhalu +3 suuri, hermorakenne +2 tasapainoinen, temperamentti +3 vilkas, kovuus +3 kohtuullisen kova, luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.

Testissä Etna käyttäytyi hyvin samaan tapaan, kuin normaalissa arjessakin, mutta puolustushalu oli yllätys. Etna oli kovasti kiinnostunut "hyökkäävän" tuomarin kepistä, mutta puolusti silti. Kun hyökkäys oli ohi ja tuomari muuttui ystävälliseksi, muuttui Etnakin. :) Etna vaikuttaa monesti melko pehmeältä koiralta, mutta testissä se osittautui kohtuullisen kovaksi ja sitä se varmasti onkin. Etna on kyllä ohjaaja pehmeä ja se voi hämätä. Minun mielestäni koira, joka on ohjaaja pehmeä, mutta kova on aika hyvä yhdistelmä: koiralle ei asioita tarvitse opettaa rautalangasta vääntämällä ja käydä "tahtojen taistoja", mutta esim. huonot kokemukset eivät sitä jää mietityttämään. Harmittaa vain, että terve sielu, terveessä ruumiissa tuntuu olevan ainakin saksanpaimenissa sula mahdottomuus. Etnalla krakaa se ruumis.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Pentuset saapuivat

Pihka sai torstaina 16.9 huikeat 14 pientä setteripentua. Joukkoon mahtui 7 pontevaa prinssiä ja 7 suloista prinsessaa. Kaikista kauhukuvitelmistani huolimatta synnytys sujui onneksi ripeästi ja ongelmitta: 12 tunissa kaikki 14 pentua olivat maailmassa. Pihka on hoitanut mammakoiran tehtäviä varsin mallikkaasti, valtakunnassa siis kaikki hyvin. :) Pihka pentuineen on Turussa kasvattjansa luona ja meillä on epäjärjestystä ylläpitämässä 18 kuukautta vanha nuori setterineiti Melba.




Väsynyt mamma ja 12 ensimmäistä pentua.
Kuva: Pauliina Artiola

maanantai 23. elokuuta 2010

Kesän kierue on ohi!

Adan ja Pihkan näyttelyt on tältä kesältä (ja todennäköisesti vuodeltakin) näytelty! :) Pihka oli Kouvolan kaikkien rotujen näyttelyssä upeasti ROP, RYP1 ja lopulta Best In Show-4!! Itse en hienoa päivää valitettavasti päässyt todistamaan, sillä juhlin samaan aikaan Tampereella ystäväni häitä. Seuraavana päivänä Pihka oli Heinolassa PN2 siskopuolensa olessa VSP. Myös Pihkan jälkikasvu pärjäsi viikonloppuna hyvin, Pihkan tytär Peppi oli Kouvolassa PN3 ja sai ensimmäisen sertinsä!! :) Mahtavaa!

Adan ja Pihkan näyttelykesä on ollut todella menestyksekäs: Pihka on ollut 4xROP, 6xVSP, 2xRYP1, kerran RYP2, kerran RYP4, sekä kerran BIS4, saanut yhden Sertin, neljä Cacibia ja yhden vara-Cacibin. :) Ada on puolestaan ollut erkkarin, ROP ja BIS-2, sekä ollut KV näyttelyssä kerran PN2 saaden Cacibin. Pihkan kaikki tulokset ovat kaikkien rotujen tai KV-näyttelyistä ja Adan tulokset ovat erkkarista ja yhdestä KV-näyttelystä. Tästä on hyvä jatkaa! Pihka palaa kehiin aikaisintaan syksyllä 2011, sillä uuden tukan tekeminen pentusten jälkeen vie lähes vuoden päivät. Neiti on vielä nuori, joten kiirusta ei ole. :) Ja loppu vuodesta/ ensi vuonna on sitten hyvää aikaa puuhata kaikkea muuta. :)

Olen ollut lomalla reilun viikon, mutta aika on lähes kokonaan kulunut Tampereella hääjärjestelyjä hoitaessa. Tänään päästiin pitkästä aikaa tyttöjen kanssa TOKO-treeneihin. Etnan kanssa tehtiin liikkeestä istumista, joka oli treenaamattomuudesta huolimatta ottanut harppauksen eteenpäin: se ei enää kertaakaan yrittänyt mennä maahan vaan noin 20 toistosta 18 oli onnituneita. Kaksi kertaa se jäi seisomaan, todennäköisesti tein jotain erit avalla kuin muissa toistoissa. Nouto ja tunnarikapulan pito- ja nostotreenit meni tosi hienosti, Etnalla on ollut jonkin verran pureskeluongelmaa, joka näyttäisi nyt siis pikku hiljaa helpottaneen. :) Sivulletuloa ja seuraamista olen opettanut sille kokonaan uudestaan, uudella käskyllä, sillä Etnan seuraamispaikka on ollut liian edessä ja koira on poikittanut melko voimakkaasti. Etna alkaa hoksata mitä siltä vaadin ja hakee oikeaa paikkaa jo hyvin niin sivulle tullessa kuin muutaman askeleen seuraamispätkilläkin! Taitava paimen! :)

Pihka pääsi tekemään luoksetuloja, joissa oli varsin pätevä, tuli kovalla vauhdilla ja innokkaana, nyt pitää alkaa liittää sivulletuloa loppuun. :) Seuraamistreeni oli melkoista toheltamista: tiineyden takia Pihka on superhyperahne ja työnteko meinaa mennä yliyrittämisen puolelle... Rouvan ruokahalusta kertoo jotain se, että jaoin äsken Pihkan kanssa appelsiinin ja emäntä popsi siivut napaansa kuola roiskuen, aivan kuin ei olisi koskaan ruokaa saanut... :D Pitää siis yrittää valkata treeneihin vähän vähemmän herkullisia nameja.

Ada oli myös oikein pätevä, kinkkupalkka Adan suurin herkku, nostatti virettä sopivasti ja seuraamistreeni meni hyvin. Adan kontakti meinaa ensimmäisten askelten aikana laskea ja ollaan nyt treenattu ihan muutaman askeleen seuraamispätkiä, vaatimuksen katsekontakti. Ada alkaa päästä kärryille ja on parantanut kovasti, pitäisi vain treenata säännöllisemmin jos meinaa saada jotain pitkäaikaisia tuloksia... :P Rouvan kanssa tein myös pitkältä matkalat sivulletuloja , jotta saan ne luoksetulossa suoraan sivulle eteentuloa kun Adalle ei ole opetettu. Aluksi ei meinnut muistaa mitä pitää tehdä, tarjosi maahan menoa. Lyhensin matkaa ja annoin pienen avun kädellä. Pian Ada muisti jutun juonen ja pystyin kasvattamaan matkaa nopeasti. Viimeiset toistot olivat jo oikein mallikaita. :) Muutaman toiston teimme myös liikkeestä seisomista, pienen muistuttelun jälkeen sekin onnistui oikein hyvin. Adan kanssa pitäisi vain treenata säännöllisemmin niin alokasluokan kisat voisivat olla ihan realistinen ajatus. :) Pitää ryhditäytyä!!

Illan tokotreeneissä kyllä huomasi, että kesä alkaa kääntyä syksyyn: kentällä oli suorastaan jäätävän kylmä! Kotona mittari näytti vain +10 astetta! Hyrr! Treeneistä jäi tosi hyvä mieli, kaikki otukset olivat treenin määrään nähden vallan päteviä! Viimeinen loma viikko täytynee pyhittää ahkeralle treenailulle ja jatkaa samaa rataa vaikka pian täytyy taas palata opintielle.

tiistai 17. elokuuta 2010

Jotain erityistä

Kun Pihkan tiineys etenee alkaa minua taas jännittää. Synnytys on kuitenkin aina riski. Siitäkin huolimaatta, että viimeksikin se meni hyvin. Pihkalla on erityinen paikka sydämessäni, se teki vaikutuksen jo sinä päivänä kun sen hain: juuri kasvattajan hoteista saatu pentu, ei ollut moksiskaan Turun rautatieaseman vilinästä, vaan tepasteli häntä heiluen kanssani kohti uusia seikkailuja. Matka junalla kotiin sujui hyvin, pentu nukkui hyvin ja rauhallisesti eikä itkenyt kertaakaan ikäväänsä pentuesisarutensa tai emänsä luo.

Toki nuoruusiässä se oli hankalakin, teki pikku tuhoja ja oppi melko myöhään sisäsiistiksi, mutta nyt se on luonteensa puolesta kaikkea sitä mitä setteriltä toivon. Sitä ei hetkauta mikään, se menee missä vain, kenen kanssa vain, mutta on kuitenkin niin mamman tyttö, minun oma syli koirani. <3 Iloinen ja sosiaalinen sydäten valtaaja. Aina, kun joku ystävistäni menettää rakkaansa itken salaa sitä, että joskus joudun päästämään Pihkan pois. Ajatus saa nytkin kyyneleet silmiini, se vain sattuu niin. Toisinaan näen painajaisia siitä, että Pihkalle sattuu jotain ja menetän sen äkillisesti. Ajatus on sietämätön. Kun Pihka lähti siemennättäväksi,vollotin väsyneenä ikävääni.

Pihkan "erityisasema" ei tarkoita sitä, että se näkyisi laumamme arkipäivässä jotenkin. Ada ja Etna ovat yhtälailla tärkeitä ja rakkaita, mutta Pihka vain on minulle ehkä se elämäni koira. Tuossa neidissä on vain jotain erityistä, se on tehnyt pesän sydämeeni ja jäänyt sinne asumaan. Tarttunut kuin Pihka.

Hyviä ja huonoja uutisia

Näyttelykesä lähenee loppuaan ja pian Pihka siirtyy ansaitulle mammalomalle. :) Ristiinassa Pihka oli 33 setterin joukosta upeasti ROP ja vielä RYP1!! Pääsimme siis molemmat ensimmästä kertaa KV tai kr näyttelyn BIS-kehään, josta tällä kertaa tarttui mukaan vain kokemusta. Päivä oli kuitenkin kaikkiensa upea ja Pihka jaksoi koko päivän hienosti! Liekkö voimia antaneet ne pari ryhmäkehän jälkeen häkin päältä pöllittyä jahelihapihviä ja retkituolin alta vohkitutu chilisipsit... Mamma on lähes koko ajan kovasti näkäinen! :D

Kuopio KV:t olivat lähes tuskaa, niin helteestä, Savossa oli. Hiki valui, vaikka istui paikallaan ja juokseminen kehässä sai paidan selän kastumaan ennätysvauhtia. Hyvä seura ja sukulaiskoirien hienot tulokset tekivät kuitenkin reissusta onnistuneen. :) Viime viikonloppuna Raisiossa Pihka sai narun päähän kasvattajansa Pauliinan, kun itse olin Tampereella ystäväni polttareissa. Pihka oli hienosti VSP vaikka kehään kylvetyt makkarat saivatkin ahmatin sekoamaan niin, että näyttelyhihna oli mennyt kuulemma poikki kesken kehän. Mokomakin apiana. :P

Ensi viikonloppuna on vielä Kouvolaa ja Heinola, joiden jälkeen Pihka siirtyy ansaitulle mammalomalle. :) Vaikka Pihka on tiineysaikanakin kiertänyt joitakin näyttelyitä on se jaksanut mielestäni rupeamat hienosti. Pihka pitää esiintymisestä paljon ja nauttii näyttelyistä, se on reipas ja iloinen kehässä kelissä kuin kelissä. Neiti ei myöskään stressaa juuri mistään vaan on kaikkialla kotonaan. Mainio koira, luonne on sen paras puoli. :)

Ada on siirtynyt agilityssä kokonaan Japen ohjaukseen. Mä en vaan osaa ohjata sitä: hissuttelen , maleksin ja teen kaiken päin kuusta, jonka seurauksen Ada paineistuu alkaa hidastella ja kaikki menee vielä enemmän päin persettä. :P Japen kanssa se on ihan eri koira, se jumaloi Japea ja on sen kanssa paljon reippaampi! Joten ne on nyt sitten pari. :) Ekoissa epiksissäkin jo kävivät. Jape oli menossa viime kskiviikkona ihan normaaleihin treeneihin, hallilla kuitenkin selvisi, että varsinaiset treenit on episten takia peruttu, mutta keskiviikon treenaajilla on oikeus ilmaiseen starttiin. Ykkösten rataantutustuminen oli jo käynnissä, Jape säntäsi radaalle ja ehti juosta radan kerran läpi. Siitä huolimatta parivaljakko suoriutui radasta 5 ratavirheellä ja muutaman sekunnin yliajalla voittaen ykköset! :D Hienosti tehty!! :)

Etnan kortisonikuuri loppui muutama viikko sitten. Pian kuurin loppumisen jälkeen neiti alkoi olla taas kovin vaisu, jäykkä ja surkea. Lenkillä vain laahusti perässä. Käytettiin se Eläinklinikalla, missä otettiin verikokeet borrelioosin varalta ja kortisonikuuria pienellä, 10mg vuorokausi annoksella jatkettiin. Etna piristyi taas pian kortisoonin aloittamisen jälkeen, mutta borrelioosistakaan ei sattu selittäjää neidin oudoille kivuille. Jossain vaiheessa yritetään taas jättää varovasti ja pikkuhiljaa kortisoni pois. Pääasia kuitenkin, että Etna edes tuon pienen kortisoniannoksen tukemaan on iloinen ja reipas. Haluaisin vain niin kovasti tietää miksi se on kipeä. :/ Kai se on vaan asioiden summa, selkä varmasti on osatekijä, vaikkeivät muutokset siellä suuria olekaan.


maanantai 19. heinäkuuta 2010

Haaveita ja uusia suunnitelmia

Alkuun "lyhyt" Agiroturaportti: lähdimme Ylöjärvelle aamutuimaan, helteistä säätä oli luvassa koko rahan edestä. Autoon pakattiin melkoinen määrä juotavaa, jäisiä pyyhkeitä jne. jotta päivästä selvittäisiin kunnialla ja elävinä. Ada sai kunnian olla osana osaava herrasmiesjoukkuetta ja rataantutustuminen oli puolenpäivän tietämillä. Elohopea oli kivunnut jo melkoisen korkeisiin lukemiin ja pohdin helteen ja valeraskauden yhteisvaikutusta Adaan. Märkä pyyheviitta teki kuitenkin ihmeitä ja Ada oli radalla olosuhteisiin nähden oikein reipas! Tuloksena radalta kepeille kaahailu, kun itse ryntäsin ja ohjasin madame Adan myös epähuomiossa putken väärän päähän, eli akan piikkiin meni nämänkin, taas... :P

Kekarat pääsivät kaahailemaan vasta myöhään iltapäivällä. Pihkaa ei helle saanut väsyksiin, vaan aina kun neiti sai vähän vettä niskaansa alkoi hillitön apinoinit. :D Oli vaan NIIN hauskaa! Pihka starttasi Original-setteristä koostuneessa joukkueessa "VaroHalpojaKopioit!" ja starttivuorolla 3. Maksien ALO-joukkueiden rata aiheutti pientä polemiikkia, kun radalla olivat sekä kepit että rengas. Alojoukkueisiin kun saavat osallistua 12kk täyttäneet koirat ja moni suuremman rodun omistaja haluaa säästää koiraansa pentuaikana. Harvinaisemmissa roduissa ei välttämättä saada joukkueita kasaan, jos joudutaan kovin rankalla kädellä karsimaan. Minun ymmärtääkseni tapahtuman idea kuitenkin on se, että mahdollisimman monien eri rotujen edustajia olisi yhdessä pitämässä hauskaa tämän hienon lajin parissa Agirodussa... Mene ja tiedä, saa nähdä miten tämä vaikutta ensi vuoden tuomarin valintaan tai osallistujiin, närää tilanne aiheutti ihan yleisesti.

Pihkan suoritukseen olen enemmän kuin tyytyväinen! :) Vain yksi kokemattoman koiran moka, kepeille tullessa oli liikaa vauhtia ja alkoituksesta ohi. Otettiin vähän pakkia ja uusinta yritys, neiti haki kepit ja pujotteli todella hineosti!! :) Kaikki kontaktit se otti mallikkaasti ja oli muutenkin varsin pätevä pikkulikka! <3 Videota luvassa mahdollisesti myöhemmin. :) Agirotupäivän saldo siis reilusti plussalla! Hyvää seuraa ja hauskaa setterimenoa!

Näyttelyissäkin olemme ehtineet taas pyörähdellä, ennen Agirotua käväisimme Pori KV:ssa, tuomisina VAL ERI3, mutta hauskaa oli!! Pihka esiintyi helteisestä säästä huolimatta reippasti ja iloisesti! Viikko sitten oli vuorossa Oulu KVx2, mistä saaliiksi 2x VSP ja CACIB! Ei ollenkaan hullummin varsinkin, kun lauantaina ROP oli Pihkan veli, joka ylsi vielä upeasti RYP3 sijalle!! Viime lauantai hurahti Adan kanssa Ylivieska KV:ssa tuloksena hieno PN2 ja CACIB! Mun kauniit tytöt! <3

Punaisten settereiden PEVISA, muttuu vuoden 2011 alusta ja koska Pihkan lonkat ovat C/C, tämän vuoden puolelle ajoittuva juoksu oli viimeinen mahdollisuus saada Pihkasta jälkeläisiä. Itse en setterilapsosia pystyisi luonani hoitamaan opiskelujen ohessa, joten kysyin Pihkan kasvattajalta olisiko tämä halukas käyttämään neitiä. Vastaus oli myöntävä ja niin alkoi kuumeinen uroksen etsintä. Sopivaa siementä löytyi Virosta ja neitimme upeaksi sulhaseksi valkoitui Au Gr Ch Shelomith Vice Regent "Hugo". Heti Agirodun jälkeen maanatainan (loistava ajoitus!!) Pihka aloitti juoksunsa.







Kuva: Pauliina Artiola




Hugo tasapainottaa Pihkaa mielestäni erittäin hyvin, Pihkan heikkous on sen olkavarsi, joka on melkoisen suora, lavat ja eturinta ovat mielestäni hyvät. Lanneosa on neidillämme pitkähkö, Hugolla sopivan mittainen. Hugo on periyttänyt hyvää etuossa, vahvaa pignmenttiä ja kauniita päitä. Molemmilla on kauniit selkälinjat, tasapainoiset setterin liikkeet ja suvut ovat mielenkiintoiset ja yhteen sopivat. Jäämme odottavalle kannalle. Kenties, jos meillekin... <3

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Ketutusta ja keskikesän juhlaa

Aloitettaan purkautumisella: tänään oli ihan tosi lähellä, ettei jolta kulta lähtenyt henki: Adan agilityryhmässä on henkilö jolla on kaksi todella arkaa espanjanvesikoiraa. Perropari ei siedä lähellään ihmisiä eikä koiria, jos mahdollista vesikoirat pakenevat paikalta, huutaen kurkku suorana, pakon edessä tikkaavatkin. Valitettavasti pääsimme sitä tänään todistamaan. >:/

Ada on vaihtanut ohjaajaa, eli nyt puikoissa häärii Jape. Olin katsomassa parivaljakon reenejä ja kun Pihkan ja minun vuoro alkoi lähestyä lähdin lämmittelemään neitiä. Kiersimme lenkin ja olimme palaamassa hallille, Pihka kulki noin puolimetriä edelläni. Juuri, kun olimme pääsemässä hallin ovelle, ovi aukeaa, toinen perroista tulee pihalle ja tikkaa Pihkaa etujalkaan täysin varoittamatta!!! Tilanne oli ohi silmän räpäyksessä ja rakki lähti toiseen suuntaan haukkuen. Kumarruin heti katsomaan Pihkan jalkaa, siinä ei ollut mitään ulkoisia jälkiä puremasta, mutta neiti ontui sitä pienen hetken. Hurttien omistaja huusi minulle, ettei voinut tietää, että olimme oven takana ja lähti kiireesti jäähdyttelemään koiriaan. Minä KIEHUIN raivosta, jos tietää koiriensa olevan noin arvaamattomia täytyy AINA tarkastaa ettei oven takana ole ketään otollista uhria, eikä päästä hurttiaan pihalle metrin verran edellään reuhaamaan ja käymään kiinni kaikkeen mikä liikkuu!!!!

Lähdin naisen perään ja ilman mitään notitumisia sanoin, että sun täytyy AINA tarkastaa, ettei oven takana ole ketään jos tiedät, että koirasi voivat purra jotakuta. Tähän akka vastasi, että "Ei nämä pure, ne vaan pelkää kaikkia koiria ja ihmisiä!" VOI JUMALAUTA!!!! Oli niin lähellä, etten tintannut sitä naista. Sain hillittyä itseni ja totesin vain hyvin tiukkasanaisesti, että toinen noista sun koiristas just puri Pihkaa tuossa ovella ja koira ontui hetken. Toteamusta seurasi sama änkytys siitä, ettei hän voinut tietää, että oven takana on joku ja mä toisitin taas sen, että SUN täytyy AINA tarkistaa, ettei siellä oven takana ole ketään!!! Akka vastasi, että "Joo, joo..." Ja lähti kävelemään pois. Teki mieli potkaista ja lujaa. Mulla meinas niiiin keittää yli!!! Tuollaisilla ihmisillä ei pitäisi olla koiraa!!!

Pihka oli jo pian tilanteen jälkeen aivan ok. Ja vaikka se oli mun mukana, kun kävin sen naisen kanssa tämän pienen keskustelun ja perrotkin olivat läsnä se käyttäytyi täysin rauhallisesti, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se on NIIN selväjärkinen otus, olen siitä tosi ylpeä. Toivottavasti enää kukaan ei joudu tuon perroparin hampaisiin!!! Joku pehmeämpi koira tai pentu olisi voinut saada ikuisen kammon agilityhallia kohtaan moisen episodin vuoksi. :/

Tapahtuman jälkeen meinasin jättää treenit väliin, mutta koska Pihka oli tapahtuneen jälkeen aivan kunnossa eikä ontunut lainkaan päätimme kuitenkin jäädä. Perrojen omistaja on myös ryhmämme vetäjä, mutta päätin olla enää pukahtamattakaan aiheesta. Treenit sujuivat paremmin kuin pitkään aikaan, Pihka alkaa olla kepeillä taas varmempi ja intoa sillä oli ihanasti. Hyvä, kun jäimme jäi tapahtuneesta huolimatta hyvä mieli, kun Piisami on niin taitava. :)

Juhannuskin oli ja meni, keskikesän juhla sujui koiren osalta uiden, lenkkeillen ja treenaten, itse pyörähdin aattona myös Lentäjien juhannuksessa Irinaa katsomassa, Jape oli koko jussin töissä. Ihanaa, kun Etna on jo niin hyvässä kunnossa! Sen lihaskunto on parantunut paljon ja uimiseen se on IHAN hulluna! :) Neidillä on uidessa yleensä uimaliivit jotka parantavat uintiasentoa ja jelppivät jos väsy yllättää.




Miss Uimamaisteri
liiveineen ja palloineen :)









torstai 24. kesäkuuta 2010

Misseilyä ja kiireilyä

Toissa viikonloppuna suuntasimme Pihkan kanssa Orivedelle. Mukaan lähti myös Jape, jalkaan vedettiin hameen sijasta farkut ja kamerakin unohtui lähtörytäkässä. Punaisten tuomari oli ehtinyt vaihtua ilmoittautumisen jälkeen jo muutamaan otteeseen, joten mitään odotuksia en kehä pyörähdyksellemme uskaltanut asettaa. Parhaan uroksen valintaa seuratessani, maalailin jo mielessäni mahdollisuutta Pihkan ensimäiselle EH:lle.

Pihka oli ilmoitettu valioluokkaan, mikä joitakin suomalaisia tuomareita ärsyttää, sillä näiden "näyttelyponien" tittelit on saatu ulkomailta. Kaikkien yllätykseksi huomasin pian seisovani Pihkan kanssa paras narttu-kisan ykkössijalla! ROP-VSP-kisassakin Pihka veti pidemmän korren, ollen ensimmäisen kerran rotunsa paras punainen irlanninsetteri Suomen kamaralla!! Arvostelu oli todella mukavaa luettavaa:
Sopusuhtainen, korkealuokkainen kokonaisuus. Kaunis, pitkä pää. Upea ylälinja seistessä ja liikkeessä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. P
itkä lantio. Vahva luusto. Erittäin kauniit liikkeet.

Rotutuomarimme arvosteli myös ryhmän, oli hienoa päästä hyvin liikkuvan koiran kanssa isoon kehään. Varsinkin, kun neiti nautti esiintymisestä täysin siemauksin! Lopulta Pihka sijoittui upeasti ryhmänsä toiseksi, hienon punavalkoisen irlanninsetterin jälkeen!






Pihka Orivedellä RYP-2,
tuomari: Tiina Illukka
kuva: Miitta Murtoperä





Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa Rovaniemi KV ja settereiden erikoisnäyttely Lapualla. Reissaamista luvassa ja rutkasti: lähdimme Pihkan kanssa matkaan Seinäjoelta pe-la yönä joskus yhden jälkeen. Tavaroita pakkaillessani, pohdin oman mielenterveyteni tilaa hyvin vakavasti: muut ne rokkaili Rovinsissa ja tämä akka oli lähdössä junaan nukkuakseen huonosti ja päästäkseen aamulla seisomaan moneksi tunniksi pihalle ötököiden syötäväksi... :P Pohdinnoista huolimatta kiipesimme yöllä junaan ja alkoi elämäni kamalin junamatka: saimme matkaseuraksemme vilkkaan ja matkustamiseen tottumattoman karjalankarhukoirauroksen, sen juopon omistajan, pari kappaletta kurkku suorana huutavia silkkiterrietä, joiden teinityttöomistaja ei saanut otuksiinsa mitään kuria. Yön aikana karjalankarhukoira pyöri, hyöri, haukkui, vinkui ja oli aivan varma, että Pihka olisi sen elämän rakkaus. Pihka selvästi kyrsi moinen häseltäminen, neiti tietää miten junassa ollaan ja tuskin nukkui juurikaan koko yönä kun vahti, ettei koheltaja pääse yllättämään. Reppana. Karhukoiran omistaja veteli vaan lonkeroa ja välillä komensi koiraansa täysin epäloogisesti ja melko kovalla kädellä. Aamulla molemmat silkkiterrierit myös kusivat junaan... Viehättävää.

Tuomarina punaisilla oli herra, joka on Pihkan arvostellut nuortenluokassa ja neiti oli tuolloin PN4. Mukana menossa olivat myös Pihkan veli Kasper sekä Pihkan tytär Nella. Kehässä näkyi kaikenlaista: langanlaiha veteraanikoira oli tuotu näytille, ihmettelen suuresti miksi. Miksi ihmeessä jo paljon kehiä kiertäneitä, parhaat päivänsä nähneitä pappa- ja mummukoiria pitää kiusata moisella? Eri aisia ovat hienossa kunnossa olevat, kehässä käymisestä nauttivat harmaahapset. Vein Kasperin kehään, kuten olimme sen omistajan kanssa jo aiemmin sopineet. Herran kanssa oli hauskaa pyörähdellä ja tulokset olivat hienot: PU1, Sert ja CACIB!

Nella kilpaili vielä junnuissa ja voitti luokkansa hienosti erinomaisella. :) Nuortenluokan(?) nartuissa kehään tuotiin melkoisen hurjasti ontuva narttu ja taas nousee mieleeni kysymys MIKSI ihmeessä??? Jos jo näyttelykehän laidalle kävellessä näkee, että koira ontuu ja pahasti niin MIKSI helvetissä se vielä tuodaan kehään. Ei ymmärrä, ei vaan millään ymmärrä... Pihka oli ainut valioluokannarttu ja voitti luokkansa ERIllä. Parasnarttu-kisa oli äidin ja tyttärensä taisto, tällä kertaa Pihka oli paras narttu ja Nella hienosti PN2 ja Sert. Sisko ja sen veli olivat siis kisaamassa ROP-ruusukkeesta. Kahdesta hienosta koirasta, Pihka kuitenkin veti pidemmän korren.

Ryhmän otti norjalainen rouva, joka tiettävästi ei näyttelylinjaisia settereitä kovin korkealle arvosta. Yllätys oli iloinen, kun Pihka oli kuitenkin RYP-4! :) Näyttelypaikalta pääsimme Nellan omistajan Miitan kyydissä rautatieasemalle ja toivoin kädet kyynärpäitä myöden ristissä, ettei tuleva yö olisi edeltäjänsä toisinto! Helpotus oli suuri, kun matka sujui rauhallisesti seuranamme suomenlapinkoiranarttu ja toyvillakoirauros, jotka mollemmat taisivat hienosti matkustuskäyttäytymisen salat. :) Pystytin Pihkan kevythäkin junaan ja neiti paineli onnellisena punkkaansa ja nukkui tyytyväisenä koko matkan.

Aamu neljältä olimme kotona, äkkiä nukkumaan ja ylös yhdeksältä ja suunnaksi Lapua. Ada oli ilmoitettu jo perinteeksi muodostuneeseen settereiden erikoisnäyttelyyn, joka on lähinnä metsätyslinjaisia irlanninsettereitä edustavan rotujärjestömme, Kanakoirakerho ry:n, vuosittain järjestämä kauneusmittelö. Erkkariin kutustaan tuomarit lähinnä pohjoismaista, silmällä pitäen sitä, että he ymmärtäisivät metsästyslinjaisten settereiden päälle. Erkkarissa harvemmin nähdään näyttelyponeja, sillä pohjoismaiset tuomari ovat hyvinkin tiukkoja koon, turkin runsauden ja muidenkin liioiteltujen piirteiden suhteen. Voi kuitenkin todeta, että liian niukkoja kulmauksia, pystyjä lantioita ja epätasapainoisia liikkeitä katsotaan sitten vähän läpi sormien...

Ada on jo usenan vuonna esiintynyt erikoisnäyttelyssä, sillä se ei ole mikään elefantti ja karvaakin sille on suotu melko sopivasti. Menestystäkin se on erkkarissa niittänyt ihan kiitettävästi. :) Tänä vuonna erikoinäyttelyyn oli ilmoitettu yli 80 punaista setteriä! Urokset voitti näyttelylinajainen herrakoira, metsästyslinajisten urosten jäädessä muille sijoille osittain huonosta kehäkäyttäytymisestä johtuen. Ada esiintyi avoimenluokan nartuissa ja se valikoitui parhaaksi luokassaan, 20 nartun joukosta! Ada ei juuri näyttelyistä nauti, hieman se oli taas perässä vedettävää mallia... Rouva oli kuitenkin tuomarin mieleen ja olikin ROP ja lopulta BIS2!!! Vau! Viikonloppu oli siis näyttely rintamalla suorastaan upea! :)





Ada "mummilan" pihalla
ylpeänä kaikkine palkintoineen :)







perjantai 11. kesäkuuta 2010

Vierailla mailla

Ennen kesätöiden alkua sain nauttia puolentoista viikon lomasta ja kuinkas muuten se kulutettiin kuin reissaten. Ensin käväistiin ilman haukkuja ihmettelemässä Karjalan kannaita, sillä sekä minun, että Japen toinen mummo on kotoisin noilta kauniilta seuduilta. Sääli, että se kaikki kaunis on nyt hoitamattomana rajan takana. :/ Muistikortille yritin tallentaa mahdollisimman paljon reissusta.

Toinen "lomamatka" suuntautui Pihkan kera Tallinnaan ja Viron Voittaja 2010 näyttelyyn. Pihkan menestyksellä ei voi kehuskella, mutta matkaseura oli hyvää ja Pihkan tytär Lempi korjasi potin kotiin! :) Olemme nuoresta neidistä kovasti ylpeitä!!













Lempi BIS-juniorkehässä. :)

Alkuviikosta alkoivat työt ja kovasti olen kesätyöstäni tykännyt. Valtakunnassa on muutenkin kaikki hyvin: Etnan vointi alkaa olla jo niin hyvä, että ollaan kaavailtu taas tokoilun aloittamista. Neidin kuntoa ollaan kohotettu uittamalla ja jumppaaminen aloitettaan myös. Ada kärsii juoksun jälkeisestä masennuksesta, kuten aina. Tiistain agiliitotreeneissä se oli taas ihan supertahmea ja saa taukoilla seuraavan kurssin. Pihkan kanssa on vielä kovasti tekemistä ennen Agirotua, mutta jospa tuo apina kisakuntoon saadaan. :) Töitä se toki vaatii, mutta sen marakatin kanssa on ilo treenata. <3

tiistai 25. toukokuuta 2010

Jos ylpeydestä voisi revetä...

...niin olisin jo halki! Tiistaiseen tapaan agilityn ryhmätreenit oli tänään ja kyl maar mulla on taitavat setteri! :D Oma osaaminen on ihan hanurista, mutta ei siitä sen enempää. :P Adan treenit meni hyvin, rouvalla esiintyy juoksun jälkeistä tahmeutta, mutta oli huomattavasti paremmin se oli mukana kuin viime viikolla. Rata sisälsi paljon takaakiertoja, välistävetoja ja yhden poispäinkäännöksen, joka on Adan bravuuri. :) Keppeille oli aika vaikea avokulma, eikä Ada meinannut sitä osata, lisää treeniä siis.

Pihka treeneissä rata sisälsi suoraa menoa ja menihän se!! Ei JUMA, mikä asenne ja miten hienosti se irtosi!! <3 <3 <3 Ja vaikka se suoralla menee kuin raketti, se myös kääntyy hyvin ja ohjautuu helposti. Mä olen siitä enemmän kuin ylpeä! Radalla oli myös A ja kepit ja Piisami suoritti nekin taas todella hienosti! Lopuksi harjoiteltiin parilla esteellä sylkkäriä ja sen saa tehdä jo aika kaukaa, ihana Pihka!! <3

Sillä aikaa, kun setterit rällästi agilityhallilla Etna pääsi uimaan. Tänään tuli postissa Lempimuonalta uudet hienot uimaliivit Jölperiinalle ja niiden kanssa jatketaan uintiharrastusta. :)

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Näytelmiä ja ihanaa alkukesää

Lehti on humahtanut puihin ja VIHDOIN kesä on täällä! Pihkan tukka on pentusten jälkeen vihdoin asiallisissa mitoissa ja neidin kanssa ollaan pyörähdetty parissa näyttelyssä. Viime viikonloppu vierähti Mynämäellä ja Raumalla, eilen oltiin Hamina KV:ssa. Neidillä on ollut VSP-putki, kaikista kolmesta näyttelystä on ollut tuliaisina vihreävalkoinen ruusuke, Myniksellä höysteenä serti ja Haminassa cacib. Ei ollenkaan hassummin. :) Parasta tuon otuksen kanssa kiertelyssä on se, että se nautti kehässä olemisesta. Myniksellä meinasi rouva olla vetelä kuumuuden vuoksi, mutta eilen Haminassa hihnan päässä oli taas se Pihka, jonka minä tunnen: häntä huiskuen mentiin, pilke silmäkulmassa ja liikkeessä rouva juoksi hyvän matkaa edelläni. Tykkään! :)




Pihka Hamina KV:ssa :)






Ennen Haminaa yövyttiin Viljan luona ja pääsin tutustumaan kunnolla Pihkan tyttäreen Lempiin. Oikein hauska tapaus ja sievä kuin mikä. :)

Agiliidettykin ollaan ja edistyyhän se. :) Adan kanssa ollaan työstetty keppejä, Kattiainen saisi olla itsenäisempi aloitukissa. Avuksi otettiin namialusta ja idean hoksattuaan Ada pelittää mainiosti. Takaaleikkauksia saa jo tehdä kepeillä melko huoletta, kun rouva kiiruhtaa pujotellen namia kupista noutamaan. :) Myös kontakteilla on ollut namialusta käytössä. Nyt Ada kestää paremmin sen, että tulen kontaktille jäljessä, kun sillä on jokin "vetonaula" edessä. :) Näitä jatketaan!

Pihkan kanssa on suurennuslasin alla ollut irtoaminen, neiti on vielä kovasti kiinni minussa, mutta namialusta harjoitukset, esteille "hetsaaminen" ja avustajan käyttö ovat auttaneet. Tänään treeneissä tehtiin hyppysuoraa, jossa hypyt olivat hieman limittäin, niin, että koira joutui niitä vähän hakemaan, suoran päässä oli vielä putki. Pihka irtosi hienosti ja haki esteet hyvin. Olen palkannut koiraa myös siitä, että tulee heti namin alustalta haettuaan luokseni, koska meinasi aikaisemmin jäädä sinne munimaan. Eipä jää enää. :) Kepeillä ollaan vähennetty kaaria, vielä neiti meinasi muutaman kerran oikoa kaarettomissa kohdissa, mutta kun huomasi ettei siitä ole mitään hyötyä on malttanut keskittyä paremmin. Pujottelutekniikka neidillä on aika hyvä, merkit olisi sellaiset, että se vielä paranee kun kaaret saadaan kokonaan häivytettyä pois. :)

Keinua ja rangasta ollaan treenattu myös. Keinun ylösmeno kontaktia pitää vielä pohtia, saa nähdä mitä sen kanssa teen. Nyt ollaan tehty niin, että keinun alla on pöytä, nami keinun päähän ja koira hetsataan keinulle. Mitä kovempaa neiti menee, sen matalampi se on mennessään ja kontakti tulee otettua. Jos pää nousee, tulee askeleesta loikkivampi ja kontakti voi jäädä ottamatta. Pitäisi melkeen laskea, mikä on onnistumisprosentti ja jos huonolta näyttää, ottaa sitten käyttöön pysäytyskontaktit. Niihin vaan mene niin turkasesti aikaa ja setteri takuulla tarvitsee joka ikisen ylimääräisen sekunnin varsinkin ylemmissä luokissa pärjätäkseen. On ihan hanurista, että ihanneajat on nykyään niin tiukkoja! Halutaanko oikeasti, että rotukirjo agilityssä kapenee tiukkojen ihanneaikojen vuoksi muutamaan rotuun? Minusta silloin menetetään agilitystä jotain oleellista.

Etnakin voi jo paljon paremmin. :) Kortisoni on purrut tulehdukseen hyvin ja neiti on ollut jo pitkään kivuton. Ensimmäiset kymmenen päivää Etnan kortisoniannos oli 40mg kaksi kertaa päivässä ja neiti joi aivan törkeän paljon. Pari kertaa pissakin karkasi alle, mutta onneksi annoksen pientämisen myötä ongelma poistui. Ollaan jo pikku hiljaa aloiteltu uittaminen ja lupaavalta vaikuttaa. :)

tiistai 11. toukokuuta 2010

Piisamirotta on SUPER!!

Tiistaiseen tapaan tänään oli agilityn ryhmätreenien vuoro. Adan ryhmä oli ensin ja marakatti esitti varsin mallikasta liitelyä, jos ohjaajan sössimistä ei lasketa. Näki selvästi, että se oli innoissaan päästettssään radalle. :) Rata koostui takaa kierroista ja välistävedoista jotka Ada teki hienosti, kun vain näytin sille mihin ollaan menossa. :P

Pihka pääsi radalle seuraavassa ryhmässä ja oli niiiiin hieno! <3 Sunnuntain irtoamistreenit näkyivät ja neiti irtosi mahtavalla raivolla putkiin! Rakastan sen asennetta radalla!! <3 Kontakteja olemme tähän asti työstäneet vain erillisinä esteinä, mutta koska A on sujunut niin hyvin uskalsin ottaa sen ensimmäistä kertaa radalla. Pihka teki sen tosi hienosti ja olen neidistä enemmän kuin ylpeä! Keppejä treenattiin lopuksi ja otin heti muutaman kaaren pois ja Pihka teki nekin hienosti, kyllä siitä tulee vielä melekonen tykki! :)

Soittelin eilen eläinklinikalle, kun Etnan nivelkivut eivät meinanneet lähteä Rimadylillä talttumaan. Eilen aloitettiin kortisonikuuri ja neiti on tänään ollut jo parempi. Ehkä se tästä. :)

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Ferrarit kiitää ja liitää!

Iltapäivällä pakkasin punatukat autoon ja suuntasimme hallille agiliitoreeneihin. Ada on joutunut juoksun vuoksi pitämään paussia muutamia viikkoja ja oli selvästi innoissaan päästessään pitkästä aikaa mukaan treeneihin. Treeniseuraksi saimme Heidin ja mustat belgit. Pihka ja Hempukka ottivat ilon irti lämmittelylenkistä ja plikat tuntuivat lauleskelevan Alfred J. Kwakin tunnaria remutessaan likomärkinä pitkin metsää:

"On tänään onnen päivä,
ei murheistä häivää!
On tänään onnen päivä ja
onnellinen oon!
En iloisempi koskaan,
en koskaan, en koskaan,
en iloisempi koskaan kuin tänään olla voin!"

Näillä likoilla ei tunnu huonoja päiviä olevan koskaan, vaan tuo rallatus kuuluu neitien jokapäiväiseen elämään, siinä olisi elämänasennetta omaksuttavaksi! :D

Pihka pääsi treeneissä tekemään irtoamisharjoituksia sekä putkeen, että piiitkällä hyppysuoralla. Hävyttömän vähän irtoamista on tehty ja se näkyi, itseään saa syyttää. Idean hoksattuaan Pihka teki hienosti, irtoamisharjoitukset otetaan nyt tiiviksi osaksi harjoitteluohjelmistoa, jotta neiti oppisi hakemaan esteitä ja irtoamaan. Keppitreenit meni tosi hienosti, takaaleikkaukset sujui kepeillä upeasti! Nyt pitäisi vaan rohkeasti ruveta vähentämään kaaria, jottei jäädä niihin turhaan kiinni. Ja avokulmien treenaus täytyy myös aloitella pikkuhiljaa.

Adan kanssa tehtiin hupitreeniä, haettiin hyvää fiilistä ja irtoamisharjoitusten jälkeen Ada oli aivan innoissaan! <3 Vanhana ja kokeneena rouva tiesi heti, mikä on harjoituksen vitsi, eikä edes vilkaissut minua hyppysuoralla vaan paineli suoraan alustalle nakkia noutamaan. Kun riemu tekemiseen oli löytynyt oli hyvä siirtyä kontakteille, joitka olen onnistunut vuosien varrella pilamaan milloin milläkin kotkotuksella. Tämä näkyy Adan epävarmuutena kontaktiesteillä, kun se ei tarkaan tiedä mitä siltä odotan. Ongelmaa ollaan työstetty pitkään ja hartaasti, mutta edelleen neiti on välillä epävarma, etenkin jos kontaktiesteen alla on esimerkiksi putki tai jos tilanteessa on jotain muuta "outoa". A:lla tehtiin harjoituksia namialustan avulla, pysäytys alastulokontaktille 2on, 2off ja vapautus välittömästi alustalle. Ada oli koko treenin ajan innokas ja rento! Mahtavaa! Pitää vaan sinnikkäästi treenata eri olosuhteita ja pitää kriteeristä tiukasti kiinni, niin että koira tietää mitä siltä vaaditaan.

Pihka pääsi vielä toiselle kierrokselle tekemään rengastreeniä ja keinua. Rengasta ollaan tehty hihnassa, että neiti oppii hakemaan oikeaa reikää. Rengas treenit meni hienosti ja otettiin pari toistoa ilman hihnaakin. Muutaman kerran neiti yritti väärästä välistä, mutta kun palkkaa ei tule niin varmasti hoksaa pian mikä kannataa ja mikä ei. Jatketaan vielä hihna treenejä, jotta saadaan lisää varmuutta. Keinutreenitkin meni hienosti, on se vaan taitava pieni koira! <3

Jäähdyttelylenkkikin oli samanlaista Hempukan ja Pihka ilottelua. Välillä rallattiin multapellossa ja hetken päästä ihmeteltiin lokkeja järven rannassa ja kotiin päästyämme odotti molempia akkoja lämmin suihku.

Illansuussa otettiin suunta anoppilaan äitienpäivän kunniaksi ja Etna pääsi terapiaretkelle mummilaan puutarhaa penkomaan. Tämä päivä on ollut jo kipujen osalta parempi, toivotaan, että sama tuuli jatkuu!

lauantai 8. toukokuuta 2010

Tulivuoren purkaus

Ilta ja väsymys toivat mukaanaan kurkkua kuristavan tunteen ja hiljaa alkoivat kyyneleet pudota Etnan mustaan turkkiin. Tämä blogi syntyi tarpeesta kirjoittaa paha olo ulos. Tulevaisuudessa tänne kertyy toivottavasti myös kertomuksia orkesterimme ilon aiheista.

Huomasimme avomieheni kanssa alkuvuodesta saksanpaimenkoiramme Etnan kummallisesti jäykistyneen. Harrastuksissa ja lenkillä neiti painoi tuttuun tapaansa innokkaana ja reippaana, mutta pikkuhiljaa koiran oma-aloitteiset venyttelyt jäivät pois. Ajattelimme, että ehkä koira on vain jumissa ja otin yhteyttä tuttuun koirahierojaan. Hierottaessa koira oli kuitenkin hyvässä kunnossa, eikä lihaskireyksiä kummallista jäykkyyttä selittämään löytynyt. Outo kangistuminen kuitenkin jatkui ja pian Etna alkoi hyppäämisen sijasta kiivetä esimerkiksi sänkyyn. Eläinlääkärille menosta puhuttiin useaan otteeseen, mutta asia aina vain jotenkin jäi.

Perjantaina 12.3. Etna yllättäen kipeytyi niin, että se huusi makuulta ylös noustessaan. Vielä maanataina se oli painanut täyttä häkää agilitytreeneissä eikä viikolla ollut sattunut mitään, mikä voisi selittää yllättävät kivut. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja saimme kipulääkettä viikonlopun yli. Maanantaina pääsimme tarkempiin tutkimuksiin ja röntgenkuvista näkyivät selän spondyloosi muutokset ja yhteen luutunut ristiluu. Etnalle määrättiin kahden viikon kipulääke- ja häkkilepokuuri, agilityharrastus ja pk-lajeissa kisaaminen kuopattiin siltä istumalta. Kivut jäivät kipulääkekuurin päästyä vauhtiin ja surutyö yhteisten harrastushaaveiden osalta alkoi. Kaikki se työ, mikä oli agilityn ja pk-lajien parissa tehty, heitettiin romukoppaan ja oli aika kääntää nenä kohti uusia haasteita. Pääasia oli kuitenkin, että selästä ei löytynyt mitään kuoleman vakavaa ja toiveissa oli, että Etna saisi elellä normaalia koiran elämää ja puuhastella esimerkiksi tokon parissa.

Kahden viikon kipulääke- ja lepokuurin jälkeen tilanne näytti alkuun hyvältä. Liikuttaminen aloitettiin pikkuhiljaa, Etna oli kivuton ja kipulääkkeet saatiin heittää lääkekaapin nurkaan - hetkeksi. Kivut palasivat puolitoistaviikkoa kuurin loppumisen jälkeen ja niiden myötä myös epätoivo. Otin pian yhteyttä eläinfysioterapeutiin ja saimme ajan muutaman viikon päähän. Kipulääkitystä jatkettiin oireiden mukaan, häkki kasattiin ja vietiin vintin rappuun, mutta ulkoilut rajoitettiin pihalla jaloittelluun ja tarpeiden tekoon. Nuo pari viikkoa ennen fysioterapiaa menivät hyvien ja huonojen päivien vuorotellessa. Välillä koira ontui takajalkojaan, en tiedä puutuivatko jalat vai mistä oli kysymys, ja oli kipeä, välillä meni muutamakin päivä ilman oireita.

26.4. matkustimme Pirkkalaan eläinfysioterapeutti Elina Karhumäen luo. Etnalle jo matka sinänsä oli terapiaa, neiti on aina pitänyt autoilusta ja yksi neidin lukuisista lempinimistä onkin bensalenkkari. Elina otti meidät vastaan ja pihalla katsottiin miten Etna liikkuu. Fysioterpeutti kyseli meiltä taustoja ja kerroimme kevään kulusta Etnan sairastelujen osalta. Kun neidin liikkeet saatiin katsottua, menimme sisälle ja katsoimme selästä otetut röntgenkuvat. Muutokset rangassa eivät ole kovin kummoisia, mutta kipuja ne joka tapauksessa aiheuttavat. Etnan ranka käsiteltiin hieromalla ja mobilisoimalla. Ilmeisesti pahimpien selkäkipujen aikaan Etna oli siirtänyt painoaan takajaloilta etujaloille, rintarangasta löytyikin jäykkyyttä ja lukko, jonka seurauksena lavan lihakset olivat jumissa ja vasemman etujalan liikerajoittunut. Lukko mobilisoitiin ja lihakset hierottiin auki ja käsittelyn jälkeen Etna olikin hyväntuulisen ja reippaan oloinen. Kotiin viemisiksi saatiin vielä kattavat jumppaohjeet, joiden avulla olisi tarkoitus saada vatsa- ja selkälihakset rankaa tukemaan ja kuihtuneet takajalat taas vahvoiksi kantamaan osaansa koiran painosta. Myös lupa kävelytyksen aloittamiseen heltisi.

Jumppailut aloitettiin heti kun Etna oli toipunut hieronnasta ja rangan käsittelystä eli pari päivää Pirkkalan reissun jälkeen. Neiti nautti silmin nähden tekemisestä vaikka lihaksisto olikin surkeassa kunnossa ja kipeytyi takuulla jumppaamisen seurauksena. Pikku lenkit aloitettiin ohjeen mukaan kymmenestä minuutista ja kävelytysaikaa lisättiin viisi minuuttia joka toinen päivä. Kun jumppailua oli jatkunut viisi päivää huomasin koiran ontuvan etujalkojaan. Jumpat jätettiin siltä päivältä ja toivottiin, että ontuminen olisi vain väliaikaista. Koiraa hieroessa ja venyttäessä huomasin ranteiden voimakkan koukistamisen tekevän Etnalle kipeää. Ontuminen ei mennyt ohi ja perjantaina painelimme eläinlääkärin luokse, taas. Eläinlääkärin tutkiessa koiraa, myös kinnernivelen ojennus osoittautui kivuliaaksi. Etnan diagnoosiksi saimme moniniveltulehduksen, hoidoksi lisää kipulääkettä ja jumpat, lenkit, venyttelyt jne. oli tulehduksen ajaksi jätettävä pois ohjelmistosta. Koirasta otettiin verikokeet, mutta tulehdusarvot olivat normaaleissa rajoissa. Verta lähetettiin myös Tampereelle tutkittavaksi reumaepäilyn vuoksi. Selkäkin kuvattiin eläinlääkärireissulla, mutta muutoksia rangan tilanteeseen ei ollut tullut. Ei uusia silottuman alkuja, eivätkä vanhatkaan olleet näin lyhyessä ajassa luutuneet yhteen.

Nyt kipulääkettä on syöty maksimiannoksella puolitoista vuorokautta, mutta koiraa on edelleen kovin kipeä. Välillä iskee epätoivo, loppuuko tämä jatkuva kipuilu koskaan? onko parempia aikoja odotettavissa? vai onko edssämme vielä se vaikein päätös, jos kivut vain jatkuvat ja jatkuvat. Maanantaina soittelen taas eläinklinikalle ja pyydän reseptiä toiseen kipulääkkeeseen.

Tämä kevät on ollut raskas, mutta valtavan opettavainen. Jatkuva epävarmuudessa eläminen ja huoli ahdistavat, mutta toisaalta on oppinut arvostamaan Etnan kivuttomia päivä ja niitä yhteisiä hetkiä, jotka tuovat mukanaan terveiset menneistä ajoista. Ja tietenkin noita kahta punatukka, jotka ainakin toistaiseksi ovat terveitä. Niin se vaan menee, ettei tiettyjä asioita osaa arvostaa, ennen kuin ne menettää ja terveys on yksi niistä. Terve koira on lottovoitto, jonka kanssa touhuamisesta kannattaa ottaa ilo irti!

Selkä on vaivojen aihuttajana kenkku ja epäkiitollinen, hyvät ja huonot ajat vuorottelevat ja vaikka koira kerran olisi todettu terveeksi ei takuita tulevien aikojen jatkumisesta yhtä ruusuisina ole. Etnakin kuvattiin reilun vuoden ikäisenä terveeksi, mutta kaksi ja puoli vuotta myöhemmin tilanne olikin jo toinen. Selän kuvissa nähtävät muutokset eivät myöskään välttämättä korreloi kipuihin, kuvissa karsealta näyttävä ranka voi olla täysin oireeton ja lievätkin muutokset voivat aiheuttaa koiralle kovia kipuja. Selän toiminta tai toimimattomuus on myös vahvasti yhteydessä koiran liikkumiseen ja ongelmat selässä voivatkin johtaa lumipalloefektiin, kun vääränlainen liikkuminen aiheuttaa koiralle kipuja jonnekin muualle. Kuntouttaminen eläinten parissa on vielä hatralla pohjalla. Spondyloosia ei millään jumpalla tai terapialla saa hävitettyä, muutokset selässä ovat ja pysyvät vaikka hyppisi päällään kaksi viikkoa. Silti hyväkuntoisten vatsa- ja selkälihasten merkitys ranga tukijana on suuri. Jos nyt saisin päättää, häkkilepoon en koiraani spondyloosin takia laittaisi, vaan jumpat aloitettaisiin heti diagnoosin saamisen jälkeen.

Toivotaan, että Etnan moniniveltulehdus talttuu ja pääsemme jatkamaan jumppaa ja normaalia eloa. Muuta ei voi kuin odottaa.