lauantai 22. tammikuuta 2011

Jos nyt ei liisat, mutta ahkerat kuitenkin

Treeni-into ja -motivaatio ovat säilyneet kiitettävästi! Tällä viikolla on hallille suunnattu useamman kerran. Keskiviikkona kävimme ryhmätreeneissä ja Adakin pääsi pitkästä aikaa mukaan. Japen selkä on krakaillut taas välillä eikä hän pystynyt juoksemaan, joten Adan "pääsi" minun kanssani radalle. Rouva on niin kovin, kovin erilainen ohjattava kuin Pihka, että meikäläisellä oli todellisia vaikeuksia moodin sovittamisessa Adalle sopivaksi. Oma ohjaus oli ihan suosta, hissuttelin taas vanhaan tyyliini. Onneksi Japen kanssa ovat niin mainio pari, jospa ensi viikolla he pääsisivät taas yhdessä päästelemään radalle! :)



Pihka ja Kaisla lenkillä :)


Pihka oli ihan liekeissä, liekkö se, että tein Adan kanssa hommia vähän nostattanut neidin vierettä? Ennen mammalomaansa se on välillä lämmennyt niin, että pitää lähes riemunkiljahdusten kuuloista älämölöä. Tänään nuo äänet kaikuivat hallissa taas ja oli aika iloinen. Se NIIN tykkää agilitystä!! Treenit menivät hyvin. Sekä A:n, että puomin alla oli putki ja vuoroin mentiin kontaktille, vuoroin putkeen. Pihka erotti hienosti kulloinkin vuorossa olevan esteen. Puomin ylösmenokin sujui hyvin. Välillä Pihkan kanssa on ollut ongelmia jos kepit on sijotettu niin, että ne päättyvät lähelle seinää. Loppua kohti pujotellessa rouva on himmannut ja ollut epävarma. Juttua ollaan treenattu ollaan ja tänään treeniradalla juuri noin sijoitetut kepit sujuivat joka kerta tosi hyvin! Hyvä Rotta! :)

Torstaina käytiin päivällä treenailemassa Jennin ja pikkukelpie Riemun kanssa. Kaisla ja Riemu pääsivät tekemään keinua, takaakiertoja, sylkkäreitä, kahden hypyn rimattomia hyppysuoria ja putkia. Kaisla oli taasen varsin mallikas. Se leikkii ja palkkautuu namilla hallissa tosi mukavasti häiriöstä huolimatta ja on hienosti sisäistänyt sen, että siellä tehdään kaikkea kivaa mun kanssa eikä riekuta toisten koirien kanssa. Hyppyhommat sujui hyvin ja putkelle neiti irtoaa jo hienosti. Keinun paukkeeseen ei syödessään reagoi yhtään, mutta heilahdus on vielä hieman jännä. Lisää sitä siis. Puomin alastulokontaktilla pysymistä ollaan treenattu ja vastapainoksi nopeita vapautuksia. Hienosti neiti niistäkin suoriutuu!

Viikonloppuunkin on mahtunut tokoa ja agilityä. Perjantaina Pihka ja Etna sai parkkipaikka tokot ja Kaisla pääsi treenailemaan näyttelyhihnassa juoksentelua. Etnan seuraamispaikka on edelleen parantunut, perä ei aukea enää juurikaan ja on ihanaa, kun koira ei paina niin, että ahdistaisi! :D Liikkeestä istumisia neiti meinaa lelun kanssa tehnynä ennakoida eikä istu kunnolla. Pitää olla tosi tarkkana, ettei vahingossakaan palkkaa apinaa ennen kuin se takamus todella on tantereessa. Namitreeniä lisää. Sisällä tehtiin vielä tunnaria, ts. oman etsintää jotta neiti oppisi liikkeessä aktiivisesti käyttämään nenäänsä. Haisteluäänet oli jopa ihmiskorvin kuultavissa, joten kyllä se sitä kapulaa tuntuu hajuaistin avulla etsivän. ;)

Pihkan kanssa tehtiin pikku seuraamispätkää, joka meni jo hyvin! Liikkeestä maahanmenotkin alkavat olla mallillaan ja liike on ihan selvästi yksi rouvan suosikeista. Luoksetulot suoraan sivulle tulevat hyvällä vauhdilla ja matkaa on saanut kasvattaa aika äkkiä. Kääk! Joutuuko sitä kohta tokokisoihinkin Pihkan kanssa lähtemään? :O

Launtaina saatiin taas suunnata agihallille tällä kertaa saatiin seuraksi Heidi ja musta belgi Hempukka sekä Minna Vimma ja Kiiru-bortsujen kanssa. Heidin ja Minnan ideoima rata oli haastellinen, mutta yllättävän hyvin Pihka siitä selvisi. Oma selviämiseni oli heikompaa. :D Alunkoukeroihin kokeilimme niistosokkaria ja viskileikkausta, joiden opettelu jatkukoon. Oikeaa ajoitusta hiomalla niistä saadaan varmasti hyvät työkalut radoille. Radan loppupuolella keppien jälkeen oli muurille takaakierto, joka oli yllätyksekseni Pihkalle hankala. Sitä ei varmasti ole tehty mammaloman jälkeen, joten täytynee pistää se treenattavien listalle. Myös pituus, jonka jälkeen palattiin tulosuuntaan oli rouvalle haasteellinen. Tuollaisissa kohdissa on varmasti hyvä jonkin aikaa käyttää namirasiaa tai lelua houkuttimena, jotta koira oppii etenemään esteelle ja suorittamaan suorittamaan sen rohkeammin.



Kaisla osaa ottaa myös rennosti. Näkee ehkä unia agitreeneistä? :)





Kaisla oli putkilla ja hypyillä ihan yhtä pätevä kuin torstainakin ja olen siitä kyllä kovasti ylpeä! Etnan kanssa tehtiin seuraamista ja Heidiltä ja Minnalta sain hyviä vinkkejä vasemmalle käännösten hiomiseen. Neiti joutuu takapään käyttötreeniin! :) Liikkeestä istumiset olivat hyviä, mutta tunnarikapulan käsittely oli suorstaan oksettavaa. Vuoron odottelu lienee lämmittänyt Etnaa vähän liikaa kapula pyöri hampaiden välissä rumasti. Liian vähän on kapulan käsittelyä siis treenattu kodin ulkopuolella. Pihka ja Etna tekivät myös jumppasarjaa, ihan ekaa kertaa ja se sujui molemmilta hyvin. Toistoja molemmille kolme. Ekalla kerralla Pihkalla meinasi tulla kiire kahden viimeisen hypyn välissä, mutta kaksi viimeistä toistoa olivat kuulemma sivustakin katsottuna oikein sieviä. Etnalla kolahti kynnet yhteen rimaan keskimmäisellä toistolla, mutta ensimmäinen ja viimeinen sarja sujuivat yllätyksekseni varsin mallikkaasti. :)

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Treeneihin mä raahauduin, tahdoin hyvän mielen...

Järjestys valtakunnassa on vuoden alusta muuttunut siten, että talouden herra henkilö on saanut työpaikan Kainuun metropolista Kajjjaanista ja allekirjoittanut sekä hurtongit ovat saaneet sopeutua autottomuuteen. Onneksi lenkkimaastoja löytyy kohtuullisen hyvin läheltä, agihallille on vain 2,8 km ja avuliaita ystäviä ja tuttavia ympärillä. Pihka tosin onnistui jo päivänä eräänä ottaman lenkillä pienen irtioton. Sydän kurkussa ja itku silmässä sitä etsittiin, neiti oli löytänyt tiensä omakotitaloalueen kautta paikalliselle koiratarhalle josta se käytiin 50€ hintaan lunastamassa. Helpotus oli suuri, kun neiti löytyi ehjänä!! Parin tunnin aikana ehdin nimittäin käydä läpi jo monen monituisia kauhuskenaarioita mielessäni.

Treenailtukin me ollaan, jotenkin tatsi on ollut vähän hukassa. Etnan kaket ovat junnanneet jo pitkään paikallaan. Tänään niihin saatiin Heidiltä kultaakin kalliimpia vinkkejä, jospa se tästä. Peruuttelua saadaan opetella, tähän asti noudatetun kakereseptin lisäksi. Seuraamisremontti alkaa olla loppusuoralla ja hyvä niin. Paikka on edelleen ajoittain hakusessa, mutta naksuttelulla sekin on mennyt tasaisen varmasti oikeaan suuntaan. Myös tunnaritreeniin saatiin lisää vinkkejä, tuntuu että olen itse tosi arka soveltamaan mitään. Pelkään, että "pilaan" ne liikkeiden alut, jotka on kasaan saatu, kun en tiedä tarkkaan mitä teen. Voittajaluokka ei ole ennestään tuttu ja ehkä siksi, tarpeettomastikin, mörkö.

Kaislikko on autottomuuden myötä päässyt todenteolla opettelemaan hihnakäyttäytymisen saloja yksin ja sakissa. Autosiedätystä ollaan tehty paljon isomman tien varressa kävelemällä, sillä varsinkin lähellä ajavat isot ajoneuvot ovat neidistä vähän jänniä. Toiset rokotukset on saatu ja ekat hampaat irronneet. Treenattu ollaan pääasiassa sivulletuloja, istumisia, maahan menoja, luoksetuloja, kosketus alusta on jo ollut hallinnassa hetken ja se on siirretty puomin alastulokontaktille. Kontaktitreeni tuntui aluksi melkoiselta räpeltämiseltä, olisi ollut tarvetta parille lisäkädelle. Mutta niin vain palaset loksahtelivat paikoilleen ja kontaktille on jo oikein hyvä alku. :) Naksuttelusta ja kaikesta muustakin puuhastelusta pikkuneiti on aivan pähkinöinä ja sen kanssa on valtavan hauska tehdä!

Pihkan kanssa on viime aikoina paneuduttu keinuun ja puomin ylösmenoon. Ne on saatava nyt kuntoon, että me päästään kisoihin!! Kisahammasta nimittäin kolottaa jo armottomasti! Ylösmenolla ollut ongelmana lähinnä ohjaajan kriteerin tarkentaminen. Pihkalla on välillä tapana venyttää itsensä ylösmenokontaktilla liian ylös, takajalat nippa nappa osuvat maahan, koira on pitkä kuin nälkävuosi, etujalat sijoittuvat juuri ja juuri kontaktin yläreunaan ja koiran on vaikea ponnistaa puomilla eteenpäin luvan saatuaan. Nyt naksuteltu etujalkojen paikka alemmas ja pidetään se siellä. Keinuun saatiin hyvät ohjeet Katjalta ja niiden mukaan on nyt menty, hyvältä näyttää! Heilahdusvaihetta ollaan vahvisteltu lyhyemmällä matkalla niin, että keinu kiikkaa maxipöydän päälle (välissä paksu viltti, ettei esteet hajoa) eikä heilahdusmatka ole vielä kovin pitkä. Pöydällä odottaa palkka, jonka rouva saa oikein suoritetun 2on, 2 off alasmenokontaktin jälkeen. Pihka lähtee keinulle hyvällä vauhdilla, mutta himmaili aluksi aika paljon ennen heilahdusta. Nopeasti rouva on kuitenkin alkanut edetä rohkeammin keinulla ja suunta näyttää hyvältä. Nyt tarvitaan vain toistoja!

Meillä oli tänään ryhmätreenit, päivä oli ollut muuten ihan suosta. Pikkutouhuilut ipanan kanssa ja Pihkan onnistunut keinutreeni ennen varsinaisia treenejä saivat onneksi oman mielentilan oikeaksi ja itse treenit olivat huiput! Pihka on ollut pentujen jälkeen vähän "tuulihattu", haihattelija, ei osaa keskittyä ja tuntuu, ettei kaaliin tartu mikään. Tänään se oli taas oma iloinen, mainiolla asenteella varustettu itsensä ja meillä oli hauskaa! TÄTÄ olen odottanut kooooko pitkän syksyn ja toivottavasti sitä on luvassa lisää. Lisäksi onnistuin vielä omatkin jalkani asettamaan radalla suurin piirtein oikeaan järjestykseen ja meno oli paikoin ihan agilityä. Treeninälkä ja -motivaatio ovat taas hanskassa. Jes!

Lupailin joskus Agirodun jälkimainingeissa lisäillä blogiin Pihkan joukkueratavideon jos saan sen jostain käsiini. Tässä se tulee: Pihka agirodussa 2010