perjantai 25. tammikuuta 2013

Lohikäärme on laskeutunut!

Viime aikoina on saatu aikaiseksi hyviä treenejä niin TOKO:ssa kuin agilityssäkin. Kyllä se tauko vaan tekee hyvää! Tällä viikolla aksat oli pakkasen takia peruttu, koko kaupungista ei löydy tällä hetkellä lämmintä hallia ja olemme siis osin säiden armoilla. Tosin kun muistelee viiden vuoden takaisia aikoja Suomussalmella, niin katto pään päälläkin on jo hyvä juttu vaikka kieltämättä Seinäjoen lämmintä treenihallia on ikävä harva se viikko. Sitä on oppinut liian hyvälle... 


Viime viikonloppuna matkustettiin Turkuun näyttelyyn (joo, joo, hullu mikä hullu) Tiian ja Neon kanssa. Lähdettiin jo perjantaina ja ehdittiin auantaipäivä viettää hyvässä seurassa Petran ja punaisten tyttöjen Novan, Vivin ja Ineksen (Pihkan tytär) kanssa. Vähän shoppailua, lenkkeilyä, hyvää ruokaa, saunaa ja koirien laittoa, ihan mahtava päivä! Pihka ja Ines kävivät aurinkoisen päivän kunniaksi irrottelemassa meren jäällä. Sunnuntain näyttely oli melkoinen jännitysnäytelmä. Punaiset irlanninsetteri arvosteli Moa Persson Ruotsista. Tuomari ei todella ollut mikään eri-automaatti, vaan käytti koko skaalaa koiria arvostellessaan. Punaisia esitettiin päivän aikana 31 ja niistä vain viisi sai SA:n. Nartuista ainoat SA:t saivat Pihka ja tyttärensä Seela. Pihka oli lopulta VSP. :) Kotimatka oli taas piiiitkä ja raskas, mutta kaiken kaikkiaan hyvän reissun jälkeen se meni kohtuullisen kivuttomasti. 

Ines ja Pihka irrottelevat. :) 

Olen pitkään haaveillut harrastuspaimenesta. Setteristä saa kovalla työllä mitä mainioimman harrastuskaverin, mutta nyt on aika opetella uutta ja syventää vanhaa paimenkoirien parissa. Roduista kiinnostus australiankelpietä kohtaan on ollut suurinta. Kun sopiva yhdistelmä ja ajankohta löytyivät ei harkittavaa enää juuri jäänyt.

Olen tuntenut pentueen kasvattajan Katjan jo vuodesta 2006. Tapasimme aikoinaan setterileirillä ja  siitä lähtien yhteyttä on pidetty säännöllisen epäsäännöllisesti. Agirodussa 2007 Katjan mukana oli Leevi-gordonin lisäksi pieni 10vko vanha Hinkuu-kelpie ja siitä lähtien olen seurannut sen edesottamuksia sivusta. Hinkua yritettiin astuttaa E'Indy nimisella working-linjaisella uroksella jo keväällä 2011, mutta Hinkuu jäi tyhjäksi. Syksyllä 2012 Katja matkusti koirieen Walesiin uudelleen Indyä tapaamaan ja tällä kertaa Hinkuun ja Indyn treffit tuottivat tulosta. 

Pentueeseen syntyi seitsemän pikkukelpiä, kolme urosta ja neljä narttua. Yhden tytöistä oli määrä muuttaa meille sijoitukseen. Leikkisästi muksuja kutsuttiin lohikäärmeiksi, sillä isä-Indyn epävirallinen kennelnimi on Dragonheart. Pennut saivat myös virallisetnimet lohikäärmeiden mukaan. Pentutestien jälkeen Katja teki päätökset ja tiistaina matkustimme Joensuuhun hakemaan pienen red&tan-värisen tyttösen kotiin. Virallisesti neiti on Kauhee Toruk, kutsumanimensä se sai Hekla-tulivuoren mukaan ja saa nyt täyttää paimenkoiran kokoista aukkoa perhessämme, jonka Etna jätti jälkeensä. 

Kotimatka alkoi äänekkäästi, mutta jo kolmenkilometrin jälkeen Hekla nukahti ja availi ääntään enää pysähdysten yhteydessä, kun se joutui takaisin häkkiin. 

Hekla kotimatkalla. 

Kotona paikat piti ensin tarkistaa varovasti hiippaillen, mutta kun uusi osoite todettiin vaarattomaksi alkoi hillitön ralli. Pihka ja Kaisla suhtautuivat uuteen tulokkaaseen varsin mutkattomasti ja pentukin suhtautui uusiin ystäviinsä varsin reippaasti. Myös ensimmäinen yö meni varsin hyvin, mutta toisena saimme jo maistaa aimoannoksen kelpidraamaa. ;) 


Ensimmäistä iltaa uudessa kodissa. 

Hekla vaikuttaa näiden kolmen päivän perusteella varsin mainiolta tyypiltä. Naksuun ehdollistaminen on aloitettu, Kajaanin ja Sotkamon keskustat on rauhalliseen aikaan katsastettu ongelmitta ja uusiin ihmisiin se suhtautuu melko reippaasti. Sisäsiisteyshommatkin on jo hyvällä mallilla. :) Viikonloppuna suunnataan varmaan katsastamaan aksahallia ja mitä nyt keksitäänkään. Odotan innolla seikailua tämän pikkutyypin kanssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti