Jos ylpeydestä voisi revetä...

...niin olisin jo halki! Tiistaiseen tapaan agilityn ryhmätreenit oli tänään ja kyl maar mulla on taitavat setteri! :D Oma osaaminen on ihan hanurista, mutta ei siitä sen enempää. :P Adan treenit meni hyvin, rouvalla esiintyy juoksun jälkeistä tahmeutta, mutta oli huomattavasti paremmin se oli mukana kuin viime viikolla. Rata sisälsi paljon takaakiertoja, välistävetoja ja yhden poispäinkäännöksen, joka on Adan bravuuri. :) Keppeille oli aika vaikea avokulma, eikä Ada meinannut sitä osata, lisää treeniä siis.

Pihka treeneissä rata sisälsi suoraa menoa ja menihän se!! Ei JUMA, mikä asenne ja miten hienosti se irtosi!! <3 <3 <3 Ja vaikka se suoralla menee kuin raketti, se myös kääntyy hyvin ja ohjautuu helposti. Mä olen siitä enemmän kuin ylpeä! Radalla oli myös A ja kepit ja Piisami suoritti nekin taas todella hienosti! Lopuksi harjoiteltiin parilla esteellä sylkkäriä ja sen saa tehdä jo aika kaukaa, ihana Pihka!! <3

Sillä aikaa, kun setterit rällästi agilityhallilla Etna pääsi uimaan. Tänään tuli postissa Lempimuonalta uudet hienot uimaliivit Jölperiinalle ja niiden kanssa jatketaan uintiharrastusta. :)

Näytelmiä ja ihanaa alkukesää

Lehti on humahtanut puihin ja VIHDOIN kesä on täällä! Pihkan tukka on pentusten jälkeen vihdoin asiallisissa mitoissa ja neidin kanssa ollaan pyörähdetty parissa näyttelyssä. Viime viikonloppu vierähti Mynämäellä ja Raumalla, eilen oltiin Hamina KV:ssa. Neidillä on ollut VSP-putki, kaikista kolmesta näyttelystä on ollut tuliaisina vihreävalkoinen ruusuke, Myniksellä höysteenä serti ja Haminassa cacib. Ei ollenkaan hassummin. :) Parasta tuon otuksen kanssa kiertelyssä on se, että se nautti kehässä olemisesta. Myniksellä meinasi rouva olla vetelä kuumuuden vuoksi, mutta eilen Haminassa hihnan päässä oli taas se Pihka, jonka minä tunnen: häntä huiskuen mentiin, pilke silmäkulmassa ja liikkeessä rouva juoksi hyvän matkaa edelläni. Tykkään! :)




Pihka Hamina KV:ssa :)






Ennen Haminaa yövyttiin Viljan luona ja pääsin tutustumaan kunnolla Pihkan tyttäreen Lempiin. Oikein hauska tapaus ja sievä kuin mikä. :)

Agiliidettykin ollaan ja edistyyhän se. :) Adan kanssa ollaan työstetty keppejä, Kattiainen saisi olla itsenäisempi aloitukissa. Avuksi otettiin namialusta ja idean hoksattuaan Ada pelittää mainiosti. Takaaleikkauksia saa jo tehdä kepeillä melko huoletta, kun rouva kiiruhtaa pujotellen namia kupista noutamaan. :) Myös kontakteilla on ollut namialusta käytössä. Nyt Ada kestää paremmin sen, että tulen kontaktille jäljessä, kun sillä on jokin "vetonaula" edessä. :) Näitä jatketaan!

Pihkan kanssa on suurennuslasin alla ollut irtoaminen, neiti on vielä kovasti kiinni minussa, mutta namialusta harjoitukset, esteille "hetsaaminen" ja avustajan käyttö ovat auttaneet. Tänään treeneissä tehtiin hyppysuoraa, jossa hypyt olivat hieman limittäin, niin, että koira joutui niitä vähän hakemaan, suoran päässä oli vielä putki. Pihka irtosi hienosti ja haki esteet hyvin. Olen palkannut koiraa myös siitä, että tulee heti namin alustalta haettuaan luokseni, koska meinasi aikaisemmin jäädä sinne munimaan. Eipä jää enää. :) Kepeillä ollaan vähennetty kaaria, vielä neiti meinasi muutaman kerran oikoa kaarettomissa kohdissa, mutta kun huomasi ettei siitä ole mitään hyötyä on malttanut keskittyä paremmin. Pujottelutekniikka neidillä on aika hyvä, merkit olisi sellaiset, että se vielä paranee kun kaaret saadaan kokonaan häivytettyä pois. :)

Keinua ja rangasta ollaan treenattu myös. Keinun ylösmeno kontaktia pitää vielä pohtia, saa nähdä mitä sen kanssa teen. Nyt ollaan tehty niin, että keinun alla on pöytä, nami keinun päähän ja koira hetsataan keinulle. Mitä kovempaa neiti menee, sen matalampi se on mennessään ja kontakti tulee otettua. Jos pää nousee, tulee askeleesta loikkivampi ja kontakti voi jäädä ottamatta. Pitäisi melkeen laskea, mikä on onnistumisprosentti ja jos huonolta näyttää, ottaa sitten käyttöön pysäytyskontaktit. Niihin vaan mene niin turkasesti aikaa ja setteri takuulla tarvitsee joka ikisen ylimääräisen sekunnin varsinkin ylemmissä luokissa pärjätäkseen. On ihan hanurista, että ihanneajat on nykyään niin tiukkoja! Halutaanko oikeasti, että rotukirjo agilityssä kapenee tiukkojen ihanneaikojen vuoksi muutamaan rotuun? Minusta silloin menetetään agilitystä jotain oleellista.

Etnakin voi jo paljon paremmin. :) Kortisoni on purrut tulehdukseen hyvin ja neiti on ollut jo pitkään kivuton. Ensimmäiset kymmenen päivää Etnan kortisoniannos oli 40mg kaksi kertaa päivässä ja neiti joi aivan törkeän paljon. Pari kertaa pissakin karkasi alle, mutta onneksi annoksen pientämisen myötä ongelma poistui. Ollaan jo pikku hiljaa aloiteltu uittaminen ja lupaavalta vaikuttaa. :)

Piisamirotta on SUPER!!

Tiistaiseen tapaan tänään oli agilityn ryhmätreenien vuoro. Adan ryhmä oli ensin ja marakatti esitti varsin mallikasta liitelyä, jos ohjaajan sössimistä ei lasketa. Näki selvästi, että se oli innoissaan päästettssään radalle. :) Rata koostui takaa kierroista ja välistävedoista jotka Ada teki hienosti, kun vain näytin sille mihin ollaan menossa. :P

Pihka pääsi radalle seuraavassa ryhmässä ja oli niiiiin hieno! <3 Sunnuntain irtoamistreenit näkyivät ja neiti irtosi mahtavalla raivolla putkiin! Rakastan sen asennetta radalla!! <3 Kontakteja olemme tähän asti työstäneet vain erillisinä esteinä, mutta koska A on sujunut niin hyvin uskalsin ottaa sen ensimmäistä kertaa radalla. Pihka teki sen tosi hienosti ja olen neidistä enemmän kuin ylpeä! Keppejä treenattiin lopuksi ja otin heti muutaman kaaren pois ja Pihka teki nekin hienosti, kyllä siitä tulee vielä melekonen tykki! :)

Soittelin eilen eläinklinikalle, kun Etnan nivelkivut eivät meinanneet lähteä Rimadylillä talttumaan. Eilen aloitettiin kortisonikuuri ja neiti on tänään ollut jo parempi. Ehkä se tästä. :)

Ferrarit kiitää ja liitää!

Iltapäivällä pakkasin punatukat autoon ja suuntasimme hallille agiliitoreeneihin. Ada on joutunut juoksun vuoksi pitämään paussia muutamia viikkoja ja oli selvästi innoissaan päästessään pitkästä aikaa mukaan treeneihin. Treeniseuraksi saimme Heidin ja mustat belgit. Pihka ja Hempukka ottivat ilon irti lämmittelylenkistä ja plikat tuntuivat lauleskelevan Alfred J. Kwakin tunnaria remutessaan likomärkinä pitkin metsää:

"On tänään onnen päivä,
ei murheistä häivää!
On tänään onnen päivä ja
onnellinen oon!
En iloisempi koskaan,
en koskaan, en koskaan,
en iloisempi koskaan kuin tänään olla voin!"

Näillä likoilla ei tunnu huonoja päiviä olevan koskaan, vaan tuo rallatus kuuluu neitien jokapäiväiseen elämään, siinä olisi elämänasennetta omaksuttavaksi! :D

Pihka pääsi treeneissä tekemään irtoamisharjoituksia sekä putkeen, että piiitkällä hyppysuoralla. Hävyttömän vähän irtoamista on tehty ja se näkyi, itseään saa syyttää. Idean hoksattuaan Pihka teki hienosti, irtoamisharjoitukset otetaan nyt tiiviksi osaksi harjoitteluohjelmistoa, jotta neiti oppisi hakemaan esteitä ja irtoamaan. Keppitreenit meni tosi hienosti, takaaleikkaukset sujui kepeillä upeasti! Nyt pitäisi vaan rohkeasti ruveta vähentämään kaaria, jottei jäädä niihin turhaan kiinni. Ja avokulmien treenaus täytyy myös aloitella pikkuhiljaa.

Adan kanssa tehtiin hupitreeniä, haettiin hyvää fiilistä ja irtoamisharjoitusten jälkeen Ada oli aivan innoissaan! <3 Vanhana ja kokeneena rouva tiesi heti, mikä on harjoituksen vitsi, eikä edes vilkaissut minua hyppysuoralla vaan paineli suoraan alustalle nakkia noutamaan. Kun riemu tekemiseen oli löytynyt oli hyvä siirtyä kontakteille, joitka olen onnistunut vuosien varrella pilamaan milloin milläkin kotkotuksella. Tämä näkyy Adan epävarmuutena kontaktiesteillä, kun se ei tarkaan tiedä mitä siltä odotan. Ongelmaa ollaan työstetty pitkään ja hartaasti, mutta edelleen neiti on välillä epävarma, etenkin jos kontaktiesteen alla on esimerkiksi putki tai jos tilanteessa on jotain muuta "outoa". A:lla tehtiin harjoituksia namialustan avulla, pysäytys alastulokontaktille 2on, 2off ja vapautus välittömästi alustalle. Ada oli koko treenin ajan innokas ja rento! Mahtavaa! Pitää vaan sinnikkäästi treenata eri olosuhteita ja pitää kriteeristä tiukasti kiinni, niin että koira tietää mitä siltä vaaditaan.

Pihka pääsi vielä toiselle kierrokselle tekemään rengastreeniä ja keinua. Rengasta ollaan tehty hihnassa, että neiti oppii hakemaan oikeaa reikää. Rengas treenit meni hienosti ja otettiin pari toistoa ilman hihnaakin. Muutaman kerran neiti yritti väärästä välistä, mutta kun palkkaa ei tule niin varmasti hoksaa pian mikä kannataa ja mikä ei. Jatketaan vielä hihna treenejä, jotta saadaan lisää varmuutta. Keinutreenitkin meni hienosti, on se vaan taitava pieni koira! <3

Jäähdyttelylenkkikin oli samanlaista Hempukan ja Pihka ilottelua. Välillä rallattiin multapellossa ja hetken päästä ihmeteltiin lokkeja järven rannassa ja kotiin päästyämme odotti molempia akkoja lämmin suihku.

Illansuussa otettiin suunta anoppilaan äitienpäivän kunniaksi ja Etna pääsi terapiaretkelle mummilaan puutarhaa penkomaan. Tämä päivä on ollut jo kipujen osalta parempi, toivotaan, että sama tuuli jatkuu!

Tulivuoren purkaus

Ilta ja väsymys toivat mukaanaan kurkkua kuristavan tunteen ja hiljaa alkoivat kyyneleet pudota Etnan mustaan turkkiin. Tämä blogi syntyi tarpeesta kirjoittaa paha olo ulos. Tulevaisuudessa tänne kertyy toivottavasti myös kertomuksia orkesterimme ilon aiheista.

Huomasimme avomieheni kanssa alkuvuodesta saksanpaimenkoiramme Etnan kummallisesti jäykistyneen. Harrastuksissa ja lenkillä neiti painoi tuttuun tapaansa innokkaana ja reippaana, mutta pikkuhiljaa koiran oma-aloitteiset venyttelyt jäivät pois. Ajattelimme, että ehkä koira on vain jumissa ja otin yhteyttä tuttuun koirahierojaan. Hierottaessa koira oli kuitenkin hyvässä kunnossa, eikä lihaskireyksiä kummallista jäykkyyttä selittämään löytynyt. Outo kangistuminen kuitenkin jatkui ja pian Etna alkoi hyppäämisen sijasta kiivetä esimerkiksi sänkyyn. Eläinlääkärille menosta puhuttiin useaan otteeseen, mutta asia aina vain jotenkin jäi.

Perjantaina 12.3. Etna yllättäen kipeytyi niin, että se huusi makuulta ylös noustessaan. Vielä maanataina se oli painanut täyttä häkää agilitytreeneissä eikä viikolla ollut sattunut mitään, mikä voisi selittää yllättävät kivut. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja saimme kipulääkettä viikonlopun yli. Maanantaina pääsimme tarkempiin tutkimuksiin ja röntgenkuvista näkyivät selän spondyloosi muutokset ja yhteen luutunut ristiluu. Etnalle määrättiin kahden viikon kipulääke- ja häkkilepokuuri, agilityharrastus ja pk-lajeissa kisaaminen kuopattiin siltä istumalta. Kivut jäivät kipulääkekuurin päästyä vauhtiin ja surutyö yhteisten harrastushaaveiden osalta alkoi. Kaikki se työ, mikä oli agilityn ja pk-lajien parissa tehty, heitettiin romukoppaan ja oli aika kääntää nenä kohti uusia haasteita. Pääasia oli kuitenkin, että selästä ei löytynyt mitään kuoleman vakavaa ja toiveissa oli, että Etna saisi elellä normaalia koiran elämää ja puuhastella esimerkiksi tokon parissa.

Kahden viikon kipulääke- ja lepokuurin jälkeen tilanne näytti alkuun hyvältä. Liikuttaminen aloitettiin pikkuhiljaa, Etna oli kivuton ja kipulääkkeet saatiin heittää lääkekaapin nurkaan - hetkeksi. Kivut palasivat puolitoistaviikkoa kuurin loppumisen jälkeen ja niiden myötä myös epätoivo. Otin pian yhteyttä eläinfysioterapeutiin ja saimme ajan muutaman viikon päähän. Kipulääkitystä jatkettiin oireiden mukaan, häkki kasattiin ja vietiin vintin rappuun, mutta ulkoilut rajoitettiin pihalla jaloittelluun ja tarpeiden tekoon. Nuo pari viikkoa ennen fysioterapiaa menivät hyvien ja huonojen päivien vuorotellessa. Välillä koira ontui takajalkojaan, en tiedä puutuivatko jalat vai mistä oli kysymys, ja oli kipeä, välillä meni muutamakin päivä ilman oireita.

26.4. matkustimme Pirkkalaan eläinfysioterapeutti Elina Karhumäen luo. Etnalle jo matka sinänsä oli terapiaa, neiti on aina pitänyt autoilusta ja yksi neidin lukuisista lempinimistä onkin bensalenkkari. Elina otti meidät vastaan ja pihalla katsottiin miten Etna liikkuu. Fysioterpeutti kyseli meiltä taustoja ja kerroimme kevään kulusta Etnan sairastelujen osalta. Kun neidin liikkeet saatiin katsottua, menimme sisälle ja katsoimme selästä otetut röntgenkuvat. Muutokset rangassa eivät ole kovin kummoisia, mutta kipuja ne joka tapauksessa aiheuttavat. Etnan ranka käsiteltiin hieromalla ja mobilisoimalla. Ilmeisesti pahimpien selkäkipujen aikaan Etna oli siirtänyt painoaan takajaloilta etujaloille, rintarangasta löytyikin jäykkyyttä ja lukko, jonka seurauksena lavan lihakset olivat jumissa ja vasemman etujalan liikerajoittunut. Lukko mobilisoitiin ja lihakset hierottiin auki ja käsittelyn jälkeen Etna olikin hyväntuulisen ja reippaan oloinen. Kotiin viemisiksi saatiin vielä kattavat jumppaohjeet, joiden avulla olisi tarkoitus saada vatsa- ja selkälihakset rankaa tukemaan ja kuihtuneet takajalat taas vahvoiksi kantamaan osaansa koiran painosta. Myös lupa kävelytyksen aloittamiseen heltisi.

Jumppailut aloitettiin heti kun Etna oli toipunut hieronnasta ja rangan käsittelystä eli pari päivää Pirkkalan reissun jälkeen. Neiti nautti silmin nähden tekemisestä vaikka lihaksisto olikin surkeassa kunnossa ja kipeytyi takuulla jumppaamisen seurauksena. Pikku lenkit aloitettiin ohjeen mukaan kymmenestä minuutista ja kävelytysaikaa lisättiin viisi minuuttia joka toinen päivä. Kun jumppailua oli jatkunut viisi päivää huomasin koiran ontuvan etujalkojaan. Jumpat jätettiin siltä päivältä ja toivottiin, että ontuminen olisi vain väliaikaista. Koiraa hieroessa ja venyttäessä huomasin ranteiden voimakkan koukistamisen tekevän Etnalle kipeää. Ontuminen ei mennyt ohi ja perjantaina painelimme eläinlääkärin luokse, taas. Eläinlääkärin tutkiessa koiraa, myös kinnernivelen ojennus osoittautui kivuliaaksi. Etnan diagnoosiksi saimme moniniveltulehduksen, hoidoksi lisää kipulääkettä ja jumpat, lenkit, venyttelyt jne. oli tulehduksen ajaksi jätettävä pois ohjelmistosta. Koirasta otettiin verikokeet, mutta tulehdusarvot olivat normaaleissa rajoissa. Verta lähetettiin myös Tampereelle tutkittavaksi reumaepäilyn vuoksi. Selkäkin kuvattiin eläinlääkärireissulla, mutta muutoksia rangan tilanteeseen ei ollut tullut. Ei uusia silottuman alkuja, eivätkä vanhatkaan olleet näin lyhyessä ajassa luutuneet yhteen.

Nyt kipulääkettä on syöty maksimiannoksella puolitoista vuorokautta, mutta koiraa on edelleen kovin kipeä. Välillä iskee epätoivo, loppuuko tämä jatkuva kipuilu koskaan? onko parempia aikoja odotettavissa? vai onko edssämme vielä se vaikein päätös, jos kivut vain jatkuvat ja jatkuvat. Maanantaina soittelen taas eläinklinikalle ja pyydän reseptiä toiseen kipulääkkeeseen.

Tämä kevät on ollut raskas, mutta valtavan opettavainen. Jatkuva epävarmuudessa eläminen ja huoli ahdistavat, mutta toisaalta on oppinut arvostamaan Etnan kivuttomia päivä ja niitä yhteisiä hetkiä, jotka tuovat mukanaan terveiset menneistä ajoista. Ja tietenkin noita kahta punatukka, jotka ainakin toistaiseksi ovat terveitä. Niin se vaan menee, ettei tiettyjä asioita osaa arvostaa, ennen kuin ne menettää ja terveys on yksi niistä. Terve koira on lottovoitto, jonka kanssa touhuamisesta kannattaa ottaa ilo irti!

Selkä on vaivojen aihuttajana kenkku ja epäkiitollinen, hyvät ja huonot ajat vuorottelevat ja vaikka koira kerran olisi todettu terveeksi ei takuita tulevien aikojen jatkumisesta yhtä ruusuisina ole. Etnakin kuvattiin reilun vuoden ikäisenä terveeksi, mutta kaksi ja puoli vuotta myöhemmin tilanne olikin jo toinen. Selän kuvissa nähtävät muutokset eivät myöskään välttämättä korreloi kipuihin, kuvissa karsealta näyttävä ranka voi olla täysin oireeton ja lievätkin muutokset voivat aiheuttaa koiralle kovia kipuja. Selän toiminta tai toimimattomuus on myös vahvasti yhteydessä koiran liikkumiseen ja ongelmat selässä voivatkin johtaa lumipalloefektiin, kun vääränlainen liikkuminen aiheuttaa koiralle kipuja jonnekin muualle. Kuntouttaminen eläinten parissa on vielä hatralla pohjalla. Spondyloosia ei millään jumpalla tai terapialla saa hävitettyä, muutokset selässä ovat ja pysyvät vaikka hyppisi päällään kaksi viikkoa. Silti hyväkuntoisten vatsa- ja selkälihasten merkitys ranga tukijana on suuri. Jos nyt saisin päättää, häkkilepoon en koiraani spondyloosin takia laittaisi, vaan jumpat aloitettaisiin heti diagnoosin saamisen jälkeen.

Toivotaan, että Etnan moniniveltulehdus talttuu ja pääsemme jatkamaan jumppaa ja normaalia eloa. Muuta ei voi kuin odottaa.