keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Treeneihin mä raahauduin, tahdoin hyvän mielen...

Järjestys valtakunnassa on vuoden alusta muuttunut siten, että talouden herra henkilö on saanut työpaikan Kainuun metropolista Kajjjaanista ja allekirjoittanut sekä hurtongit ovat saaneet sopeutua autottomuuteen. Onneksi lenkkimaastoja löytyy kohtuullisen hyvin läheltä, agihallille on vain 2,8 km ja avuliaita ystäviä ja tuttavia ympärillä. Pihka tosin onnistui jo päivänä eräänä ottaman lenkillä pienen irtioton. Sydän kurkussa ja itku silmässä sitä etsittiin, neiti oli löytänyt tiensä omakotitaloalueen kautta paikalliselle koiratarhalle josta se käytiin 50€ hintaan lunastamassa. Helpotus oli suuri, kun neiti löytyi ehjänä!! Parin tunnin aikana ehdin nimittäin käydä läpi jo monen monituisia kauhuskenaarioita mielessäni.

Treenailtukin me ollaan, jotenkin tatsi on ollut vähän hukassa. Etnan kaket ovat junnanneet jo pitkään paikallaan. Tänään niihin saatiin Heidiltä kultaakin kalliimpia vinkkejä, jospa se tästä. Peruuttelua saadaan opetella, tähän asti noudatetun kakereseptin lisäksi. Seuraamisremontti alkaa olla loppusuoralla ja hyvä niin. Paikka on edelleen ajoittain hakusessa, mutta naksuttelulla sekin on mennyt tasaisen varmasti oikeaan suuntaan. Myös tunnaritreeniin saatiin lisää vinkkejä, tuntuu että olen itse tosi arka soveltamaan mitään. Pelkään, että "pilaan" ne liikkeiden alut, jotka on kasaan saatu, kun en tiedä tarkkaan mitä teen. Voittajaluokka ei ole ennestään tuttu ja ehkä siksi, tarpeettomastikin, mörkö.

Kaislikko on autottomuuden myötä päässyt todenteolla opettelemaan hihnakäyttäytymisen saloja yksin ja sakissa. Autosiedätystä ollaan tehty paljon isomman tien varressa kävelemällä, sillä varsinkin lähellä ajavat isot ajoneuvot ovat neidistä vähän jänniä. Toiset rokotukset on saatu ja ekat hampaat irronneet. Treenattu ollaan pääasiassa sivulletuloja, istumisia, maahan menoja, luoksetuloja, kosketus alusta on jo ollut hallinnassa hetken ja se on siirretty puomin alastulokontaktille. Kontaktitreeni tuntui aluksi melkoiselta räpeltämiseltä, olisi ollut tarvetta parille lisäkädelle. Mutta niin vain palaset loksahtelivat paikoilleen ja kontaktille on jo oikein hyvä alku. :) Naksuttelusta ja kaikesta muustakin puuhastelusta pikkuneiti on aivan pähkinöinä ja sen kanssa on valtavan hauska tehdä!

Pihkan kanssa on viime aikoina paneuduttu keinuun ja puomin ylösmenoon. Ne on saatava nyt kuntoon, että me päästään kisoihin!! Kisahammasta nimittäin kolottaa jo armottomasti! Ylösmenolla ollut ongelmana lähinnä ohjaajan kriteerin tarkentaminen. Pihkalla on välillä tapana venyttää itsensä ylösmenokontaktilla liian ylös, takajalat nippa nappa osuvat maahan, koira on pitkä kuin nälkävuosi, etujalat sijoittuvat juuri ja juuri kontaktin yläreunaan ja koiran on vaikea ponnistaa puomilla eteenpäin luvan saatuaan. Nyt naksuteltu etujalkojen paikka alemmas ja pidetään se siellä. Keinuun saatiin hyvät ohjeet Katjalta ja niiden mukaan on nyt menty, hyvältä näyttää! Heilahdusvaihetta ollaan vahvisteltu lyhyemmällä matkalla niin, että keinu kiikkaa maxipöydän päälle (välissä paksu viltti, ettei esteet hajoa) eikä heilahdusmatka ole vielä kovin pitkä. Pöydällä odottaa palkka, jonka rouva saa oikein suoritetun 2on, 2 off alasmenokontaktin jälkeen. Pihka lähtee keinulle hyvällä vauhdilla, mutta himmaili aluksi aika paljon ennen heilahdusta. Nopeasti rouva on kuitenkin alkanut edetä rohkeammin keinulla ja suunta näyttää hyvältä. Nyt tarvitaan vain toistoja!

Meillä oli tänään ryhmätreenit, päivä oli ollut muuten ihan suosta. Pikkutouhuilut ipanan kanssa ja Pihkan onnistunut keinutreeni ennen varsinaisia treenejä saivat onneksi oman mielentilan oikeaksi ja itse treenit olivat huiput! Pihka on ollut pentujen jälkeen vähän "tuulihattu", haihattelija, ei osaa keskittyä ja tuntuu, ettei kaaliin tartu mikään. Tänään se oli taas oma iloinen, mainiolla asenteella varustettu itsensä ja meillä oli hauskaa! TÄTÄ olen odottanut kooooko pitkän syksyn ja toivottavasti sitä on luvassa lisää. Lisäksi onnistuin vielä omatkin jalkani asettamaan radalla suurin piirtein oikeaan järjestykseen ja meno oli paikoin ihan agilityä. Treeninälkä ja -motivaatio ovat taas hanskassa. Jes!

Lupailin joskus Agirodun jälkimainingeissa lisäillä blogiin Pihkan joukkueratavideon jos saan sen jostain käsiini. Tässä se tulee: Pihka agirodussa 2010

3 kommenttia:

  1. "Pihka on ollut pentujen jälkeen vähän "tuulihattu", haihattelija, ei osaa keskittyä ja tuntuu, ettei kaaliin tartu mikään."
    - Eikös tuo ole ote irlanninsetterin rotumääritelmästä ;D

    Hienon näköistä menoa videolla!
    Te sitten jaksatte puurtaa aktiivisesti harrastusten parissa :)
    Toivotaan menestystä kisoissa tälle vuodelle ja eiköhän siitä Kaislastakin vielä melkonen pomppukone tule :)

    VastaaPoista
  2. ^:D Just joo... Mä löysin rotumääritelmästä vain maininnat tarkkaavaisuudesta ja älykkyydestä. ;)

    Kisoihin on iso hinku, mutta ensin on saatava pari hommelia kuntoon. Kaislan kanssa on tavoitteena päästä kisabaanoille äitiään aikaisemmin eli ennen neljää vuotta. :P

    VastaaPoista
  3. Mahti rata Pihkikseltä! Kyllä siitä maar hyvä tulee!

    VastaaPoista