Misseilyä ja kiireilyä

Toissa viikonloppuna suuntasimme Pihkan kanssa Orivedelle. Mukaan lähti myös Jape, jalkaan vedettiin hameen sijasta farkut ja kamerakin unohtui lähtörytäkässä. Punaisten tuomari oli ehtinyt vaihtua ilmoittautumisen jälkeen jo muutamaan otteeseen, joten mitään odotuksia en kehä pyörähdyksellemme uskaltanut asettaa. Parhaan uroksen valintaa seuratessani, maalailin jo mielessäni mahdollisuutta Pihkan ensimäiselle EH:lle.

Pihka oli ilmoitettu valioluokkaan, mikä joitakin suomalaisia tuomareita ärsyttää, sillä näiden "näyttelyponien" tittelit on saatu ulkomailta. Kaikkien yllätykseksi huomasin pian seisovani Pihkan kanssa paras narttu-kisan ykkössijalla! ROP-VSP-kisassakin Pihka veti pidemmän korren, ollen ensimmäisen kerran rotunsa paras punainen irlanninsetteri Suomen kamaralla!! Arvostelu oli todella mukavaa luettavaa:
Sopusuhtainen, korkealuokkainen kokonaisuus. Kaunis, pitkä pää. Upea ylälinja seistessä ja liikkeessä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Pitkä lantio. Vahva luusto. Erittäin kauniit liikkeet.

Rotutuomarimme arvosteli myös ryhmän, oli hienoa päästä hyvin liikkuvan koiran kanssa isoon kehään. Varsinkin, kun neiti nautti esiintymisestä täysin siemauksin! Lopulta Pihka sijoittui upeasti ryhmänsä toiseksi, hienon punavalkoisen irlanninsetterin jälkeen!






Pihka Orivedellä RYP-2,
tuomari: Tiina Illukka
kuva: Miitta Murtoperä





Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa Rovaniemi KV ja settereiden erikoisnäyttely Lapualla. Reissaamista luvassa ja rutkasti: lähdimme Pihkan kanssa matkaan Seinäjoelta pe-la yönä joskus yhden jälkeen. Tavaroita pakkaillessani, pohdin oman mielenterveyteni tilaa hyvin vakavasti: muut ne rokkaili Rovinsissa ja tämä akka oli lähdössä junaan nukkuakseen huonosti ja päästäkseen aamulla seisomaan moneksi tunniksi pihalle ötököiden syötäväksi... :P Pohdinnoista huolimatta kiipesimme yöllä junaan ja alkoi elämäni kamalin junamatka: saimme matkaseuraksemme vilkkaan ja matkustamiseen tottumattoman karjalankarhukoirauroksen, sen juopon omistajan, pari kappaletta kurkku suorana huutavia silkkiterrietä, joiden teinityttöomistaja ei saanut otuksiinsa mitään kuria. Yön aikana karjalankarhukoira pyöri, hyöri, haukkui, vinkui ja oli aivan varma, että Pihka olisi sen elämän rakkaus. Pihka selvästi kyrsi moinen häseltäminen, neiti tietää miten junassa ollaan ja tuskin nukkui juurikaan koko yönä kun vahti, ettei koheltaja pääse yllättämään. Reppana. Karhukoiran omistaja veteli vaan lonkeroa ja välillä komensi koiraansa täysin epäloogisesti ja melko kovalla kädellä. Aamulla molemmat silkkiterrierit myös kusivat junaan... Viehättävää.

Tuomarina punaisilla oli herra, joka on Pihkan arvostellut nuortenluokassa ja neiti oli tuolloin PN4. Mukana menossa olivat myös Pihkan veli Kasper sekä Pihkan tytär Nella. Kehässä näkyi kaikenlaista: langanlaiha veteraanikoira oli tuotu näytille, ihmettelen suuresti miksi. Miksi ihmeessä jo paljon kehiä kiertäneitä, parhaat päivänsä nähneitä pappa- ja mummukoiria pitää kiusata moisella? Eri aisia ovat hienossa kunnossa olevat, kehässä käymisestä nauttivat harmaahapset. Vein Kasperin kehään, kuten olimme sen omistajan kanssa jo aiemmin sopineet. Herran kanssa oli hauskaa pyörähdellä ja tulokset olivat hienot: PU1, Sert ja CACIB!

Nella kilpaili vielä junnuissa ja voitti luokkansa hienosti erinomaisella. :) Nuortenluokan(?) nartuissa kehään tuotiin melkoisen hurjasti ontuva narttu ja taas nousee mieleeni kysymys MIKSI ihmeessä??? Jos jo näyttelykehän laidalle kävellessä näkee, että koira ontuu ja pahasti niin MIKSI helvetissä se vielä tuodaan kehään. Ei ymmärrä, ei vaan millään ymmärrä... Pihka oli ainut valioluokannarttu ja voitti luokkansa ERIllä. Parasnarttu-kisa oli äidin ja tyttärensä taisto, tällä kertaa Pihka oli paras narttu ja Nella hienosti PN2 ja Sert. Sisko ja sen veli olivat siis kisaamassa ROP-ruusukkeesta. Kahdesta hienosta koirasta, Pihka kuitenkin veti pidemmän korren.

Ryhmän otti norjalainen rouva, joka tiettävästi ei näyttelylinjaisia settereitä kovin korkealle arvosta. Yllätys oli iloinen, kun Pihka oli kuitenkin RYP-4! :) Näyttelypaikalta pääsimme Nellan omistajan Miitan kyydissä rautatieasemalle ja toivoin kädet kyynärpäitä myöden ristissä, ettei tuleva yö olisi edeltäjänsä toisinto! Helpotus oli suuri, kun matka sujui rauhallisesti seuranamme suomenlapinkoiranarttu ja toyvillakoirauros, jotka mollemmat taisivat hienosti matkustuskäyttäytymisen salat. :) Pystytin Pihkan kevythäkin junaan ja neiti paineli onnellisena punkkaansa ja nukkui tyytyväisenä koko matkan.

Aamu neljältä olimme kotona, äkkiä nukkumaan ja ylös yhdeksältä ja suunnaksi Lapua. Ada oli ilmoitettu jo perinteeksi muodostuneeseen settereiden erikoisnäyttelyyn, joka on lähinnä metsätyslinjaisia irlanninsettereitä edustavan rotujärjestömme, Kanakoirakerho ry:n, vuosittain järjestämä kauneusmittelö. Erkkariin kutustaan tuomarit lähinnä pohjoismaista, silmällä pitäen sitä, että he ymmärtäisivät metsästyslinjaisten settereiden päälle. Erkkarissa harvemmin nähdään näyttelyponeja, sillä pohjoismaiset tuomari ovat hyvinkin tiukkoja koon, turkin runsauden ja muidenkin liioiteltujen piirteiden suhteen. Voi kuitenkin todeta, että liian niukkoja kulmauksia, pystyjä lantioita ja epätasapainoisia liikkeitä katsotaan sitten vähän läpi sormien...

Ada on jo usenan vuonna esiintynyt erikoisnäyttelyssä, sillä se ei ole mikään elefantti ja karvaakin sille on suotu melko sopivasti. Menestystäkin se on erkkarissa niittänyt ihan kiitettävästi. :) Tänä vuonna erikoinäyttelyyn oli ilmoitettu yli 80 punaista setteriä! Urokset voitti näyttelylinajainen herrakoira, metsästyslinajisten urosten jäädessä muille sijoille osittain huonosta kehäkäyttäytymisestä johtuen. Ada esiintyi avoimenluokan nartuissa ja se valikoitui parhaaksi luokassaan, 20 nartun joukosta! Ada ei juuri näyttelyistä nauti, hieman se oli taas perässä vedettävää mallia... Rouva oli kuitenkin tuomarin mieleen ja olikin ROP ja lopulta BIS2!!! Vau! Viikonloppu oli siis näyttely rintamalla suorastaan upea! :)





Ada "mummilan" pihalla
ylpeänä kaikkine palkintoineen :)