Ketutusta ja keskikesän juhlaa

Aloitettaan purkautumisella: tänään oli ihan tosi lähellä, ettei jolta kulta lähtenyt henki: Adan agilityryhmässä on henkilö jolla on kaksi todella arkaa espanjanvesikoiraa. Perropari ei siedä lähellään ihmisiä eikä koiria, jos mahdollista vesikoirat pakenevat paikalta, huutaen kurkku suorana, pakon edessä tikkaavatkin. Valitettavasti pääsimme sitä tänään todistamaan. >:/

Ada on vaihtanut ohjaajaa, eli nyt puikoissa häärii Jape. Olin katsomassa parivaljakon reenejä ja kun Pihkan ja minun vuoro alkoi lähestyä lähdin lämmittelemään neitiä. Kiersimme lenkin ja olimme palaamassa hallille, Pihka kulki noin puolimetriä edelläni. Juuri, kun olimme pääsemässä hallin ovelle, ovi aukeaa, toinen perroista tulee pihalle ja tikkaa Pihkaa etujalkaan täysin varoittamatta!!! Tilanne oli ohi silmän räpäyksessä ja rakki lähti toiseen suuntaan haukkuen. Kumarruin heti katsomaan Pihkan jalkaa, siinä ei ollut mitään ulkoisia jälkiä puremasta, mutta neiti ontui sitä pienen hetken. Hurttien omistaja huusi minulle, ettei voinut tietää, että olimme oven takana ja lähti kiireesti jäähdyttelemään koiriaan. Minä KIEHUIN raivosta, jos tietää koiriensa olevan noin arvaamattomia täytyy AINA tarkastaa ettei oven takana ole ketään otollista uhria, eikä päästä hurttiaan pihalle metrin verran edellään reuhaamaan ja käymään kiinni kaikkeen mikä liikkuu!!!!

Lähdin naisen perään ja ilman mitään notitumisia sanoin, että sun täytyy AINA tarkastaa, ettei oven takana ole ketään jos tiedät, että koirasi voivat purra jotakuta. Tähän akka vastasi, että "Ei nämä pure, ne vaan pelkää kaikkia koiria ja ihmisiä!" VOI JUMALAUTA!!!! Oli niin lähellä, etten tintannut sitä naista. Sain hillittyä itseni ja totesin vain hyvin tiukkasanaisesti, että toinen noista sun koiristas just puri Pihkaa tuossa ovella ja koira ontui hetken. Toteamusta seurasi sama änkytys siitä, ettei hän voinut tietää, että oven takana on joku ja mä toisitin taas sen, että SUN täytyy AINA tarkistaa, ettei siellä oven takana ole ketään!!! Akka vastasi, että "Joo, joo..." Ja lähti kävelemään pois. Teki mieli potkaista ja lujaa. Mulla meinas niiiin keittää yli!!! Tuollaisilla ihmisillä ei pitäisi olla koiraa!!!

Pihka oli jo pian tilanteen jälkeen aivan ok. Ja vaikka se oli mun mukana, kun kävin sen naisen kanssa tämän pienen keskustelun ja perrotkin olivat läsnä se käyttäytyi täysin rauhallisesti, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se on NIIN selväjärkinen otus, olen siitä tosi ylpeä. Toivottavasti enää kukaan ei joudu tuon perroparin hampaisiin!!! Joku pehmeämpi koira tai pentu olisi voinut saada ikuisen kammon agilityhallia kohtaan moisen episodin vuoksi. :/

Tapahtuman jälkeen meinasin jättää treenit väliin, mutta koska Pihka oli tapahtuneen jälkeen aivan kunnossa eikä ontunut lainkaan päätimme kuitenkin jäädä. Perrojen omistaja on myös ryhmämme vetäjä, mutta päätin olla enää pukahtamattakaan aiheesta. Treenit sujuivat paremmin kuin pitkään aikaan, Pihka alkaa olla kepeillä taas varmempi ja intoa sillä oli ihanasti. Hyvä, kun jäimme jäi tapahtuneesta huolimatta hyvä mieli, kun Piisami on niin taitava. :)

Juhannuskin oli ja meni, keskikesän juhla sujui koiren osalta uiden, lenkkeillen ja treenaten, itse pyörähdin aattona myös Lentäjien juhannuksessa Irinaa katsomassa, Jape oli koko jussin töissä. Ihanaa, kun Etna on jo niin hyvässä kunnossa! Sen lihaskunto on parantunut paljon ja uimiseen se on IHAN hulluna! :) Neidillä on uidessa yleensä uimaliivit jotka parantavat uintiasentoa ja jelppivät jos väsy yllättää.




Miss Uimamaisteri
liiveineen ja palloineen :)