Kyl maar me kisattiin!

Kisareissu Joensuuhun oli mitä mainioin! Juna kohti itää strattasi Seinäjoelta perjantaina klo 10.34. ja vaiheikaan matkan jälkeen saavuimme Joensuuhun. Katja tarjosi meille mitä mainioimman majapaikan, kelpiviihteellä, hyvällä ruoalla ja näppärillä lenkkeily mahdollisuuksilla höystettynä. Lauantaiaamuna suuntasimme hyvissä ajoin kisapaikalle, keli oli lauhtunut sopivasti ja lunta tuprutti hiljalleen. Tuomari veti uuden uutukaiseen kisakirjaan ruksit maksin (yllättävää!) kohdalle ja sitten päästiinkin jo lämppäilemään ja jännittämään. A-kisan rata vaikutti tutustumisessa oikein mukavalta, mikään lällärijuttu se ei ollut, muttei myöskään sisältänyt mitään sellaista mitä ykkösluokan rata ei voisi sisältää. Strattasimme hyvistä asemista, maksien puolivälistä ja rata sujui oikein hyvin. Vieras keinu aiheutti vähän himmailua, kontaktit eivät ole vielä niin nopeat kuin voisivat olla ja ohjaaja voisi olla huolellisempi, mutta perusasiat toimivat myös kisoissa hyvin. :) Vieras pujottelu (ollaan treenattu vierailla kepeillä viimeksi heinäkuussa) ei tuottanut mitään ongelmia ja tekeminen oli Pihkan osalta muutenkin varsin hyvää. Tuloksena 0 ratavirhettä, 2,47s yliaikaa ja 2. sija. :)

B-kisan rata oli hyvin saman tyyppinen kuin A-kisan. Vieras keinu, ei ollut enää Pihkalle vieras ja neiti suoriutui siitä ensimmäistä rataa huomattavasti nopeammin. Ohjaaja ohjasi huolimattomasti yhden hypyn ja siltä kielto ja vitonen, muutoin mallikas suoritus ja 2. sija. Ekat kisat sujuivat siis yli odotusten. Perusasiat tuntuvat ovat hyvällä mallilla ja toimivat myös kisoissa. Tästä on vallan hyvää jatkaa treeniä ja kääntää katseet kohti uusia kisoja! :D

Katjan kuvaama ja kokoama todistusaineisto viikonlopusta: http://www.youtube.com/watch?v=uSL_IOTFYF8

Kisakuume kipusi hallitsemattomiin lukemiin

Eilisen huippistreenit saivat kisakuumeen kipuamaan huolestuttaviin lukemiin. Alunperin oli tarkoitus tehdä debyytti Jyväskylässä, mutta samalle viikonlopulle ilmaantui Jenni Leinon koulutus täällä Seinäjoelle. Meillä ei liikaa noita vierailevia tähtiä käy, joten koulutus vei kisoista tällä kertaa voiton. Lagun omat kisat puolestaan menevät sivusuun, sillä lupasin olla saman viikonloppuna Valko-Venäjällä näytelmissä lisäkäsinä. Alkoi armoton pohdinta, eri vaihtoehtojen vertailu ja kun Joensuusta tarjotiin yöpaikkaa oli ratkaisu selvä. Nää lähtee Joensuuhun kilipailemaan! :D Koitokset ovat jo reilun viikonpäästä ja tuomrina noilla kahdella radalla on Tuomo Pajari. Myös Ada on alottanut kisauransa Pajarin laatimilla ja tuomaroimilla radoilla, perinteet kunniaan siis!

Eilisissä treeneissä pelitti kaikki! Ohjaaja toki töppäili pariin otteeseen, mutta Pihkan asenne, tekeminen, kontaktit, kaikki oli priimaa. Ja uusi pallo, oli kovasti neidin mieleen. Bileet oli vailla vertaa, kun pallo singahti palkaksi neidin hienoista suoriutumisista. :) Myös Kaislan kontaktitreenit sujuivat hyvin! Kotiin käveltiin hymyssä suin, heitin setterit sisälle ja täydensin treenireppua tokovarustuksella. Sitten siirrytiin lähiparkkikselle tokottelemaan paimenen kanssa ja huikean pätevä oli myös paimen.

Paikkaa ruudussa on paranneltu kosketusalustalla. Aluksi hommasta ei meinannut tulla mitään, Etna turhautui ja yritti napata kosketusalustan suuhun siitäkin huolimattaa että kosketusalusta on sille ihan tuttu ja sitä kerrattiin ennen ruutuun siirtämistä. Pian Etna kuitenkin hoksasi jutun juonen ja eilen kokeilin ensimmäisen kerran yhdistää seisomista ja oikeaa paikkaa ruudussa. Namipalkka ei vörkkinyt koira ehti liikkua sata askelta ennen kuin ehdin sitä palkkaamaan. Pallolla palkatessa homma toimi hienosti ja saatiin monta onnistunutta toistoa.

Tehtiin lisäksi erikseen alkuasennoista matkan päästä seuraamaan tulemista. Vauhti on parantunut ja asenne kohdillaan. Nyt pitää alkaa hiomaan tarkkuuta ettei kurvailut mene pitkiksi. Ja toki yrittää myös ylläpitää vauhti. Seuraaminen on parantunut, erityisesti vasemmalle käännökset ovat otanneet harppauksen hyvään suuntaan. Täyskäännökset muutettiin Heidin ehdotuksesta perinteisistä saksalaisista versioista ihan normi kiertämiseen, tällä pyritään siihen, ettei ainakaan vahvisteta sitä, että koira kääntyy minua vastaan. Vaikutus vasemmalle käännöksiin on ollut positiivinen, enää koira ei yritä painaa päälle vaan kääntyy hyvin alta pois. :) Tokoteluunkin pitäisi nyt vain panostaa niin päästäisiin siinäkin lajissa vihdoin kisakentille.

Jos nyt ei liisat, mutta ahkerat kuitenkin

Treeni-into ja -motivaatio ovat säilyneet kiitettävästi! Tällä viikolla on hallille suunnattu useamman kerran. Keskiviikkona kävimme ryhmätreeneissä ja Adakin pääsi pitkästä aikaa mukaan. Japen selkä on krakaillut taas välillä eikä hän pystynyt juoksemaan, joten Adan "pääsi" minun kanssani radalle. Rouva on niin kovin, kovin erilainen ohjattava kuin Pihka, että meikäläisellä oli todellisia vaikeuksia moodin sovittamisessa Adalle sopivaksi. Oma ohjaus oli ihan suosta, hissuttelin taas vanhaan tyyliini. Onneksi Japen kanssa ovat niin mainio pari, jospa ensi viikolla he pääsisivät taas yhdessä päästelemään radalle! :)

Pihka ja Kaisla lenkillä :)

Pihka oli ihan liekeissä, liekkö se, että tein Adan kanssa hommia vähän nostattanut neidin vierettä? Ennen mammalomaansa se on välillä lämmennyt niin, että pitää lähes riemunkiljahdusten kuuloista älämölöä. Tänään nuo äänet kaikuivat hallissa taas ja oli aika iloinen. Se NIIN tykkää agilitystä!! Treenit menivät hyvin. Sekä A:n, että puomin alla oli putki ja vuoroin mentiin kontaktille, vuoroin putkeen. Pihka erotti hienosti kulloinkin vuorossa olevan esteen. Puomin ylösmenokin sujui hyvin. Välillä Pihkan kanssa on ollut ongelmia jos kepit on sijotettu niin, että ne päättyvät lähelle seinää. Loppua kohti pujotellessa rouva on himmannut ja ollut epävarma. Juttua ollaan treenattu ollaan ja tänään treeniradalla juuri noin sijoitetut kepit sujuivat joka kerta tosi hyvin! Hyvä Rotta! :)

Torstaina käytiin päivällä treenailemassa Jennin ja pikkukelpie Riemun kanssa. Kaisla ja Riemu pääsivät tekemään keinua, takaakiertoja, sylkkäreitä, kahden hypyn rimattomia hyppysuoria ja putkia. Kaisla oli taasen varsin mallikas. Se leikkii ja palkkautuu namilla hallissa tosi mukavasti häiriöstä huolimatta ja on hienosti sisäistänyt sen, että siellä tehdään kaikkea kivaa mun kanssa eikä riekuta toisten koirien kanssa. Hyppyhommat sujui hyvin ja putkelle neiti irtoaa jo hienosti. Keinun paukkeeseen ei syödessään reagoi yhtään, mutta heilahdus on vielä hieman jännä. Lisää sitä siis. Puomin alastulokontaktilla pysymistä ollaan treenattu ja vastapainoksi nopeita vapautuksia. Hienosti neiti niistäkin suoriutuu!

Viikonloppuunkin on mahtunut tokoa ja agilityä. Perjantaina Pihka ja Etna sai parkkipaikka tokot ja Kaisla pääsi treenailemaan näyttelyhihnassa juoksentelua. Etnan seuraamispaikka on edelleen parantunut, perä ei aukea enää juurikaan ja on ihanaa, kun koira ei paina niin, että ahdistaisi! :D Liikkeestä istumisia neiti meinaa lelun kanssa tehnynä ennakoida eikä istu kunnolla. Pitää olla tosi tarkkana, ettei vahingossakaan palkkaa apinaa ennen kuin se takamus todella on tantereessa. Namitreeniä lisää. Sisällä tehtiin vielä tunnaria, ts. oman etsintää jotta neiti oppisi liikkeessä aktiivisesti käyttämään nenäänsä. Haisteluäänet oli jopa ihmiskorvin kuultavissa, joten kyllä se sitä kapulaa tuntuu hajuaistin avulla etsivän. ;)

Pihkan kanssa tehtiin pikku seuraamispätkää, joka meni jo hyvin! Liikkeestä maahanmenotkin alkavat olla mallillaan ja liike on ihan selvästi yksi rouvan suosikeista. Luoksetulot suoraan sivulle tulevat hyvällä vauhdilla ja matkaa on saanut kasvattaa aika äkkiä. Kääk! Joutuuko sitä kohta tokokisoihinkin Pihkan kanssa lähtemään? :O

Launtaina saatiin taas suunnata agihallille tällä kertaa saatiin seuraksi Heidi ja musta belgi Hempukka sekä Minna Vimma ja Kiiru-bortsujen kanssa. Heidin ja Minnan ideoima rata oli haastellinen, mutta yllättävän hyvin Pihka siitä selvisi. Oma selviämiseni oli heikompaa. :D Alunkoukeroihin kokeilimme niistosokkaria ja viskileikkausta, joiden opettelu jatkukoon. Oikeaa ajoitusta hiomalla niistä saadaan varmasti hyvät työkalut radoille. Radan loppupuolella keppien jälkeen oli muurille takaakierto, joka oli yllätyksekseni Pihkalle hankala. Sitä ei varmasti ole tehty mammaloman jälkeen, joten täytynee pistää se treenattavien listalle. Myös pituus, jonka jälkeen palattiin tulosuuntaan oli rouvalle haasteellinen. Tuollaisissa kohdissa on varmasti hyvä jonkin aikaa käyttää namirasiaa tai lelua houkuttimena, jotta koira oppii etenemään esteelle ja suorittamaan suorittamaan sen rohkeammin.

Kaisla osaa ottaa myös rennosti. Näkee ehkä unia agitreeneistä? :)

Kaisla oli putkilla ja hypyillä ihan yhtä pätevä kuin torstainakin ja olen siitä kyllä kovasti ylpeä! Etnan kanssa tehtiin seuraamista ja Heidiltä ja Minnalta sain hyviä vinkkejä vasemmalle käännösten hiomiseen. Neiti joutuu takapään käyttötreeniin! :) Liikkeestä istumiset olivat hyviä, mutta tunnarikapulan käsittely oli suorstaan oksettavaa. Vuoron odottelu lienee lämmittänyt Etnaa vähän liikaa kapula pyöri hampaiden välissä rumasti. Liian vähän on kapulan käsittelyä siis treenattu kodin ulkopuolella. Pihka ja Etna tekivät myös jumppasarjaa, ihan ekaa kertaa ja se sujui molemmilta hyvin. Toistoja molemmille kolme. Ekalla kerralla Pihkalla meinasi tulla kiire kahden viimeisen hypyn välissä, mutta kaksi viimeistä toistoa olivat kuulemma sivustakin katsottuna oikein sieviä. Etnalla kolahti kynnet yhteen rimaan keskimmäisellä toistolla, mutta ensimmäinen ja viimeinen sarja sujuivat yllätyksekseni varsin mallikkaasti. :)

Treeneihin mä raahauduin, tahdoin hyvän mielen...

Järjestys valtakunnassa on vuoden alusta muuttunut siten, että talouden herra henkilö on saanut työpaikan Kainuun metropolista Kajjjaanista ja allekirjoittanut sekä hurtongit ovat saaneet sopeutua autottomuuteen. Onneksi lenkkimaastoja löytyy kohtuullisen hyvin läheltä, agihallille on vain 2,8 km ja avuliaita ystäviä ja tuttavia ympärillä. Pihka tosin onnistui jo päivänä eräänä ottaman lenkillä pienen irtioton. Sydän kurkussa ja itku silmässä sitä etsittiin, neiti oli löytänyt tiensä omakotitaloalueen kautta paikalliselle koiratarhalle josta se käytiin 50€ hintaan lunastamassa. Helpotus oli suuri, kun neiti löytyi ehjänä!! Parin tunnin aikana ehdin nimittäin käydä läpi jo monen monituisia kauhuskenaarioita mielessäni.

Treenailtukin me ollaan, jotenkin tatsi on ollut vähän hukassa. Etnan kaket ovat junnanneet jo pitkään paikallaan. Tänään niihin saatiin Heidiltä kultaakin kalliimpia vinkkejä, jospa se tästä. Peruuttelua saadaan opetella, tähän asti noudatetun kakereseptin lisäksi. Seuraamisremontti alkaa olla loppusuoralla ja hyvä niin. Paikka on edelleen ajoittain hakusessa, mutta naksuttelulla sekin on mennyt tasaisen varmasti oikeaan suuntaan. Myös tunnaritreeniin saatiin lisää vinkkejä, tuntuu että olen itse tosi arka soveltamaan mitään. Pelkään, että "pilaan" ne liikkeiden alut, jotka on kasaan saatu, kun en tiedä tarkkaan mitä teen. Voittajaluokka ei ole ennestään tuttu ja ehkä siksi, tarpeettomastikin, mörkö.

Kaislikko on autottomuuden myötä päässyt todenteolla opettelemaan hihnakäyttäytymisen saloja yksin ja sakissa. Autosiedätystä ollaan tehty paljon isomman tien varressa kävelemällä, sillä varsinkin lähellä ajavat isot ajoneuvot ovat neidistä vähän jänniä. Toiset rokotukset on saatu ja ekat hampaat irronneet. Treenattu ollaan pääasiassa sivulletuloja, istumisia, maahan menoja, luoksetuloja, kosketus alusta on jo ollut hallinnassa hetken ja se on siirretty puomin alastulokontaktille. Kontaktitreeni tuntui aluksi melkoiselta räpeltämiseltä, olisi ollut tarvetta parille lisäkädelle. Mutta niin vain palaset loksahtelivat paikoilleen ja kontaktille on jo oikein hyvä alku. :) Naksuttelusta ja kaikesta muustakin puuhastelusta pikkuneiti on aivan pähkinöinä ja sen kanssa on valtavan hauska tehdä!

Pihkan kanssa on viime aikoina paneuduttu keinuun ja puomin ylösmenoon. Ne on saatava nyt kuntoon, että me päästään kisoihin!! Kisahammasta nimittäin kolottaa jo armottomasti! Ylösmenolla ollut ongelmana lähinnä ohjaajan kriteerin tarkentaminen. Pihkalla on välillä tapana venyttää itsensä ylösmenokontaktilla liian ylös, takajalat nippa nappa osuvat maahan, koira on pitkä kuin nälkävuosi, etujalat sijoittuvat juuri ja juuri kontaktin yläreunaan ja koiran on vaikea ponnistaa puomilla eteenpäin luvan saatuaan. Nyt naksuteltu etujalkojen paikka alemmas ja pidetään se siellä. Keinuun saatiin hyvät ohjeet Katjalta ja niiden mukaan on nyt menty, hyvältä näyttää! Heilahdusvaihetta ollaan vahvisteltu lyhyemmällä matkalla niin, että keinu kiikkaa maxipöydän päälle (välissä paksu viltti, ettei esteet hajoa) eikä heilahdusmatka ole vielä kovin pitkä. Pöydällä odottaa palkka, jonka rouva saa oikein suoritetun 2on, 2 off alasmenokontaktin jälkeen. Pihka lähtee keinulle hyvällä vauhdilla, mutta himmaili aluksi aika paljon ennen heilahdusta. Nopeasti rouva on kuitenkin alkanut edetä rohkeammin keinulla ja suunta näyttää hyvältä. Nyt tarvitaan vain toistoja!

Meillä oli tänään ryhmätreenit, päivä oli ollut muuten ihan suosta. Pikkutouhuilut ipanan kanssa ja Pihkan onnistunut keinutreeni ennen varsinaisia treenejä saivat onneksi oman mielentilan oikeaksi ja itse treenit olivat huiput! Pihka on ollut pentujen jälkeen vähän "tuulihattu", haihattelija, ei osaa keskittyä ja tuntuu, ettei kaaliin tartu mikään. Tänään se oli taas oma iloinen, mainiolla asenteella varustettu itsensä ja meillä oli hauskaa! TÄTÄ olen odottanut kooooko pitkän syksyn ja toivottavasti sitä on luvassa lisää. Lisäksi onnistuin vielä omatkin jalkani asettamaan radalla suurin piirtein oikeaan järjestykseen ja meno oli paikoin ihan agilityä. Treeninälkä ja -motivaatio ovat taas hanskassa. Jes!

Lupailin joskus Agirodun jälkimainingeissa lisäillä blogiin Pihkan joukkueratavideon jos saan sen jostain käsiini. Tässä se tulee: Pihka agirodussa 2010

Treenikärpänen

Viikonlopun aikana olemme onnistuneet haalautumaan agihallille peräti kaksi kertaa. Näillä pakkasilla onni on lämmin halli! Molempina päivinä mukana olivat Kaisla, Pihka ja Etna. Setterit sai setit liitoa, Etna pääsi tokottelemaan sisätiloissa. Pihkan kanssa tehtiin lauantaina keppien avokulmaa ja puomin kontakteja. Avokulma oli Pihkalle vielä vähän hankala, kepeille tulittiin hypyn kautta, joka oli 80 asteen kulmassa keppien aloitukseen nähden. Ollessani hypyn oikealla puolella Pihka ajautui muutaman kerran keppien kakkosväliin. Kulmaa helpotettiin hieman ja onnistumisia alkoi tulla mukavasti. Vauhtia haettiin välillä putkesta. Lopuksi tehtiin muutama toisto hankalammalla kulmalla, mutta minä olin "magneettina" hypyn vasemmalla puolella ja Pihka haki hyvin oikeaan väliin. Pujottelun päässä oli Heidi namirasian kanssa ja rouva pujottelikin oikein mallikkaasti minun sijainnista välittämättä.

Seuraavaksi kävimme puomin kontaktien kimppuun. Mä olen jumahtanut ylösmenolla yhteen ja samaan pisteeseen, onneksi Heidi oli mukana ja antoi vinkkejä ja kyseli hyviä kysymyksiä. Niinpä tässäkin hommassa päästiin vaikeampiin harjoituksiin, joista Pihka suoritutui hyvin. Alasmenoa muistuteltiin, sillä viime aikoina olemme tehneet pääasiassa ylösmenoa. Treenin vähyys näkyi aluksi epävarmuutena ja hitautena, mutta viimeiset toistot olivat jo hyviä. Ja pitääpä marssia tennispallokaupaan, sillä se ihan ehdottomasti Pihkan lemppari lelu. Paimen vaan on popsinut meidän kaikki tennarit tällä haavaa...

Rengaan sössityn alkuharjoittelun takia Pihka edelleen tulee välillä renkaan ja renkaan kehikon välistä. Muistuttelu oli taas sunnuntaina tarpeen ja pelkkä namirasian vieminen renkaan toiselle puolelle sai neidin hakemaan rengasta oikein. Lähestymiskulmia pitää pikkuhiljaa vaikeuttaa ja muistutella rengasta säännöllisesti.

Kaisla Ingrid Angervo pääsi putkittelemaan ja tekemään irtoamisia rimattomien siivekkeiden välistä, myös takaakiertoa treenattiin namialustan ja siivekeen avulla. Kaisla on jo varsin hyvin ehdollistunut siihen, että agilityhalli on nasta paikka. Häntä huiskuen neiti hyppi ja apinoi ja oli varsin innoissaan. :) Pienen serenadinkin se esitti lauantaina Pihkan ollessa treenivuorossa, tuo taipumus ei kauhena mukava ole, mutta tänään oli jo hiljaa, kun ei lauleskelusta mitään eilen seurannut. Putkista Kaisla suoriutuu jo varsin hyvin, hakee hyvin jo matkankin päästä ja harjoitteiden välillä saattaa sujahtaa tunneliin ja kokeilla josko tällä tavalla emännästä irtoaisi ruokaa ja kehuja. :) Myös irtoamiset ja takaakierrot olivat helppo nakki pennulle, kun houkuttimena oli tuttu vihreä namialusta.

Sunnuntaina Kaisla pääsi tekemään taas irtoamistreeniä parilla rimattomalla hypyllä ja putkitreeniä sekä sylkkäreitä namialustan avulla. Hyvin pätevä oli pikkuneiti taas. :)

Etna kanssa hyödynsimme putkia liikkeestä seisomisten harjoittelussa. Etnalle on tuottanut hankaluuksia seisahtuminen minusta kaukana, seuraamisen yhteydessä liike sujuu hyvin. Taitoa tarvitaan mm. ruudussa ja sitä on alettu nyt opetella. Agihallilla putkista tulevaa koiraa pysäyttelin ja palkkailin välillä uudella putki rundilla välillä pallolla. Välillä Etna vähän ennakoi ja palkkailin satunnaisesti myös siitä, että neiti tulee himmailematta kohti. Hyvin tuo alkoi homman idean hoksata. Seuraamista tehtiin taas imuttamalla ja namikäden kanssa saa olla tosi tarkka, jos käsi on väärässä paikassa alkaa takapää aueta. Etna työskentelee takaosallaan ilahduttavan hyvin, nyt vaan pitää olla tarkkana tuon käden kanssa.

Muutoksia tuulissa

Laumaamme on muuttanut uusi, varsin valloittavaksi osoittautunut, jäsen. Yksi Pihkan pennuista, Original Nothin For Nothin "Kaisla", muutti meille pitämään epäjärjestystä yllä ja huolehtimaan siitä että huushollin ihmisväellä on riittävästi tekemistä. ;) Pihkan muutkin lapsoset ovat kahta naperoa lukuun ottamatta lähteneet maailmalle. Toivomme tenaville kaikkea hyvää elämän poluille, toivottavasti teistä kuulemme!



Laumamme uusin tulokas,
Pihkan tytär Kaisla. :)




Ada ei ole ollut Kaislan tulosta järin onnellinen, vaan kuolaa jatkuvasti pennun ollessa samoissa tiloissa ja murisee kakaralle jos se tulee liian lähelle. Rouva pääsikin "hermolomalle" Japen äidin luo ja saa pentua sopivina annoksina säännöllisesti. Adalle Japen äiti on hyvin tärkeä, Helena on ainoa henkilö jolle Ada on esimerkiksi hymyillyt. Ada ei ole koskaan ollut mikään laumasielu, vaan ainoana koirana se olisi onnellisempi. Onneksi välimatkaa "mummolaan" on vain kymmenkunta kilometriä ja Ada näkee säännöllisesti. Ada pääsee myös agiliitämään Japen kanssa vähintään kerran viikossa. Katsotaan nyt kuinka kauan tämä järjestely jatkuu, pääasia olisi, että kaikilla olisi stressitön ja hyvä olla.

Pihka on pentujen jälkeen, kuten arvata saatta, karvaton, mutta muuten suhteellisen hyvässä kunnossa. :) Kaislan hakureissulla Ada ja Pihka pääsivät käymään eläinfysioterapeutti, osteopaatti Leena Piiran käsittelyssä ja hyviä vinkkejä Pihkan kuntoon sammiseksi saimme. Karvojen lisäksi Pihka oli pentujen myötä menettänyt myös lihaksiaan ja niitä on nyt ahkerasti hommattu takaisin. Tällä viikolla uskallettiin ottaa ensimmäiset agilitytreenit, rimat tosin olivat hieman matalammalla kuin normaalisti. Tiistaina Pihka kävi tuuramassa Adaa Japen ja Adan treeneissä, sillä Ada oli mökkeilemässä Ähtärissä. Treenit sujuivat hyvin ja hienosti Pihka Japenkin kanssa pelitti vaikka välillä kävikin radan reunalla tsekkaamassa, että mä olen tallessa.

Myös Etna pääsi käymään fyssarilla ja onneksi oli aika hyvässä kunnossa. Oikea puoli oli pahemmin jumissa, mutta ei mitenkään hälyyttävä sekään. Selkälinja oli keväästä parantunut ja muutenkin Etna oli kuulemma paremmassa kunnossa. :) Kotiläksyksi saimme syvien vatsa- ja selkälihasten harjoitteita, joitka on nyt ujutettu osaksi päiväjärjestystä.

Tänään käytiin Pihkan, Etnan ja Kaislan kanssa treenailemassa hallilla. Setterit saivat annoksen agiliitoa ja Etna tokotreenit. Pihka oli agilityradalla vallan pätevä, paikkasi minun virheitäni ja rallitti hyvää tahtia. Leijeröintiä pitää treenata enemmän se oli Pihkalle hankalaa, mutta vippaukset, takaakierrot, leikkaukset, A:n kontaktit ja pujottelu sujui tosi hienosti! Viskileikkaus otettiin opettelun alle, se on emännällekin ihan uusi juttu. Pitkä tauko toki näkyy siinä, ettei Pihka hae esteitä enää ihan niin hyvin, mutta asia varmasti korjaantuu treenaamalla. Puomin ylösmenokontaktia ollaan taas treenattu siitä lähtien, kun Pihka tuli kotiin, mutta tekemistä siinä vielä on. Alasmenokontakti sujuu jo varsin hyvin.

Kaisla pääsi tekemään putkea ja keinua. Pariin kertaan ollaan niitä käyty jo hallilla ottamassa, Pihkan kontaktitreenien yhteydessä. Putken idea alkaa olla jo hyvin hanskassa, neiti livahti pariin kertaan avustajan käsistä putkeen ennen aikojaan ja haki sinne selvästi. :D Mahapullat maistuivat ja kakara näytti olevan varsin onnellinen kehuista. Keinulla kiikkuen ja paukutusta kuunnellen neiti sai vetää iltaruokansa nassuun. :) Kosketusalustaa ollaan jo aloiteltu treenaamaan kotona sisällä, kun saan opettettua idena naperolle, voidaan ruveta treenamaan kontakteja.

Etna pääsi vähän tokottelemaan treenien päätteeksi. Neidin seuraaminen ja sivulletulo ovat jo hyvällä mallilla, seuraamispätkät ovat jo useamman metrin mittaisia ja sivulletuloihin ei enää tarvitse apuja. Jäävissä tehtiin erotteluita, maahan menoa ja seisomista. Hyvin Etna kuuntelee, mitä sille sanon, eikä sekoita käskyjä. Molemmissa liikkeissä pysähdykset olivat napakoita ja hyviä. Etnalle pitäisi opettaa pysähtyminen kauempana minusta, ruutua ajatellen. Aloiteltu sitäkin onneksi on. Olen ollut Tampereella harjoittelussa kuusi viikkoa ja sinä aikana Etnan kanssa on tehty tokoa noin kolme kertaa. Onneksi se on sentään päässyt Japen kanssa hakutreeneihin ja muutekin ovat hommailleet kaikenlaista. :) Nyt pitää taas ryhtyä säännöllisesti tekemään töitä, niin joskus voidaan voittajassakin Etnan kanssa startata.

Pyörähdimme Etnan kanssa Ilmajoen luonnetestissä 17.11. ja Etna haalasi testistä hienot 250 pistettä! Osa-alue pisteet jakautuivat seuraavasti: toimintakyky +2 hyvä, terävyys +3 kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty, taisteluhalu +3 suuri, hermorakenne +2 tasapainoinen, temperamentti +3 vilkas, kovuus +3 kohtuullisen kova, luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.

Testissä Etna käyttäytyi hyvin samaan tapaan, kuin normaalissa arjessakin, mutta puolustushalu oli yllätys. Etna oli kovasti kiinnostunut "hyökkäävän" tuomarin kepistä, mutta puolusti silti. Kun hyökkäys oli ohi ja tuomari muuttui ystävälliseksi, muuttui Etnakin. :) Etna vaikuttaa monesti melko pehmeältä koiralta, mutta testissä se osittautui kohtuullisen kovaksi ja sitä se varmasti onkin. Etna on kyllä ohjaaja pehmeä ja se voi hämätä. Minun mielestäni koira, joka on ohjaaja pehmeä, mutta kova on aika hyvä yhdistelmä: koiralle ei asioita tarvitse opettaa rautalangasta vääntämällä ja käydä "tahtojen taistoja", mutta esim. huonot kokemukset eivät sitä jää mietityttämään. Harmittaa vain, että terve sielu, terveessä ruumiissa tuntuu olevan ainakin saksanpaimenissa sula mahdottomuus. Etnalla krakaa se ruumis.

Pentuset saapuivat

Pihka sai torstaina 16.9 huikeat 14 pientä setteripentua. Joukkoon mahtui 7 pontevaa prinssiä ja 7 suloista prinsessaa. Kaikista kauhukuvitelmistani huolimatta synnytys sujui onneksi ripeästi ja ongelmitta: 12 tunissa kaikki 14 pentua olivat maailmassa. Pihka on hoitanut mammakoiran tehtäviä varsin mallikkaasti, valtakunnassa siis kaikki hyvin. :) Pihka pentuineen on Turussa kasvattjansa luona ja meillä on epäjärjestystä ylläpitämässä 18 kuukautta vanha nuori setterineiti Melba.

Väsynyt mamma ja 12 ensimmäistä pentua.
Kuva: Pauliina Artiola