Lohikäärme on laskeutunut!

Viime aikoina on saatu aikaiseksi hyviä treenejä niin TOKO:ssa kuin agilityssäkin. Kyllä se tauko vaan tekee hyvää! Tällä viikolla aksat oli pakkasen takia peruttu, koko kaupungista ei löydy tällä hetkellä lämmintä hallia ja olemme siis osin säiden armoilla. Tosin kun muistelee viiden vuoden takaisia aikoja Suomussalmella, niin katto pään päälläkin on jo hyvä juttu vaikka kieltämättä Seinäjoen lämmintä treenihallia on ikävä harva se viikko. Sitä on oppinut liian hyvälle... 

Viime viikonloppuna matkustettiin Turkuun näyttelyyn (joo, joo, hullu mikä hullu) Tiian ja Neon kanssa. Lähdettiin jo perjantaina ja ehdittiin auantaipäivä viettää hyvässä seurassa Petran ja punaisten tyttöjen Novan, Vivin ja Ineksen (Pihkan tytär) kanssa. Vähän shoppailua, lenkkeilyä, hyvää ruokaa, saunaa ja koirien laittoa, ihan mahtava päivä! Pihka ja Ines kävivät aurinkoisen päivän kunniaksi irrottelemassa meren jäällä. Sunnuntain näyttely oli melkoinen jännitysnäytelmä. Punaiset irlanninsetteri arvosteli Moa Persson Ruotsista. Tuomari ei todella ollut mikään eri-automaatti, vaan käytti koko skaalaa koiria arvostellessaan. Punaisia esitettiin päivän aikana 31 ja niistä vain viisi sai SA:n. Nartuista ainoat SA:t saivat Pihka ja tyttärensä Seela. Pihka oli lopulta VSP. :) Kotimatka oli taas piiiitkä ja raskas, mutta kaiken kaikkiaan hyvän reissun jälkeen se meni kohtuullisen kivuttomasti. 

Ines ja Pihka irrottelevat. :) 

Olen pitkään haaveillut harrastuspaimenesta. Setteristä saa kovalla työllä mitä mainioimman harrastuskaverin, mutta nyt on aika opetella uutta ja syventää vanhaa paimenkoirien parissa. Roduista kiinnostus australiankelpietä kohtaan on ollut suurinta. Kun sopiva yhdistelmä ja ajankohta löytyivät ei harkittavaa enää juuri jäänyt.

Olen tuntenut pentueen kasvattajan Katjan jo vuodesta 2006. Tapasimme aikoinaan setterileirillä ja  siitä lähtien yhteyttä on pidetty säännöllisen epäsäännöllisesti. Agirodussa 2007 Katjan mukana oli Leevi-gordonin lisäksi pieni 10vko vanha Hinkuu-kelpie ja siitä lähtien olen seurannut sen edesottamuksia sivusta. Hinkua yritettiin astuttaa E'Indy nimisella working-linjaisella uroksella jo keväällä 2011, mutta Hinkuu jäi tyhjäksi. Syksyllä 2012 Katja matkusti koirieen Walesiin uudelleen Indyä tapaamaan ja tällä kertaa Hinkuun ja Indyn treffit tuottivat tulosta. 

Pentueeseen syntyi seitsemän pikkukelpiä, kolme urosta ja neljä narttua. Yhden tytöistä oli määrä muuttaa meille sijoitukseen. Leikkisästi muksuja kutsuttiin lohikäärmeiksi, sillä isä-Indyn epävirallinen kennelnimi on Dragonheart. Pennut saivat myös virallisetnimet lohikäärmeiden mukaan. Pentutestien jälkeen Katja teki päätökset ja tiistaina matkustimme Joensuuhun hakemaan pienen red&tan-värisen tyttösen kotiin. Virallisesti neiti on Kauhee Toruk, kutsumanimensä se sai Hekla-tulivuoren mukaan ja saa nyt täyttää paimenkoiran kokoista aukkoa perhessämme, jonka Etna jätti jälkeensä. 

Kotimatka alkoi äänekkäästi, mutta jo kolmenkilometrin jälkeen Hekla nukahti ja availi ääntään enää pysähdysten yhteydessä, kun se joutui takaisin häkkiin. 

Hekla kotimatkalla. 

Kotona paikat piti ensin tarkistaa varovasti hiippaillen, mutta kun uusi osoite todettiin vaarattomaksi alkoi hillitön ralli. Pihka ja Kaisla suhtautuivat uuteen tulokkaaseen varsin mutkattomasti ja pentukin suhtautui uusiin ystäviinsä varsin reippaasti. Myös ensimmäinen yö meni varsin hyvin, mutta toisena saimme jo maistaa aimoannoksen kelpidraamaa. ;) 

Ensimmäistä iltaa uudessa kodissa. 

Hekla vaikuttaa näiden kolmen päivän perusteella varsin mainiolta tyypiltä. Naksuun ehdollistaminen on aloitettu, Kajaanin ja Sotkamon keskustat on rauhalliseen aikaan katsastettu ongelmitta ja uusiin ihmisiin se suhtautuu melko reippaasti. Sisäsiisteyshommatkin on jo hyvällä mallilla. :) Viikonloppuna suunnataan varmaan katsastamaan aksahallia ja mitä nyt keksitäänkään. Odotan innolla seikailua tämän pikkutyypin kanssa!

Herrrrräätyyyyss!!

Blogi on uininut Ruususen unta jo hyvän tovin, on korkea aika herätellä se henkiin! Edellisestä rustailusta on ehtinyt kulua peräti 1,5 vuotta... Tuon puolentoista vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon ja toisaalta ei sitten kuitenkaan niin kamalasti. Laumamme kokoonpano on muuttunut sen verran, että Etna lähti pitkällisen sairastelun seurauksena parempaan paikkaa marraskuussa 2011. Selkäongelmien lisäksi neiti alkoi ontua etusiaan. Röntgenkuvissa paljastui ranteista pitkälle edennyt nivelrikko ja Etnalla oli myös autoimmuunisairauteen viittaavia oireita. Jokin reumatyyppinen sairaus eläinlääkärin mukaan oli lähimpänä totuutta. Myös pitkäaikaisen kortisonikuurin seuraukset alkoivat näkyä Etnan kropassa. Hartain toiveemme, että maailman parhaan paimenen askel on kevyt siellä jossain, ikävä on edelleen kova! 

Ada puolestaan on jäänyt pysyvästi asustelemaan Japen vanhempien luokse. Ajoittain se on ollut meillä hoidossa(/laihdutuskuurilla), mutta viihtyy paremmin, kun saa olla ainoa koira. Viime vuoden aikana meillä on ollut kaksi saksanapimenkoiraa Japen työkoirakokeliana. Vaikka vain kävimme Seinäjoella Ada osoitti stressaantumisen merkkejä, kun sakissa oli uusia jäseniä. Varsinkin pentujen ja urosten läsnäolo saa sen vetäytymään omiin oloihinsa. Varsin hyvässä kunnossa rouva muutoin on ja viettelee virkeitä eläkepäiviä. 

Jo pitkään laumamme on siis koostunut, virailevia tähtiä lukuunottamatta, Pihkasta ja Kaislasta. Pihka nousi syksyllä 2011 ACE:n kisoissa agilityn kuninkuusluokkaan. Kaikki kolme nollaa tehtailtiin samoissa kisoissa. Alemmissa luokissa se ehti viettää helmi-syyskuun ajan, ykkösissä kisattiin kuuden startin verran ja kakkosissa ehdittiin kipittää 18 starttia ennen nousua kolmosiin. Alemmissa luokissa hitaamman koiran kanssa on vielä "mahdollisuuksia", mutta kuninkuusluokassa taso on kova, ihanneajat setterille tiukat. Kolmosissa saammekin tehdä hartiavoimin töitä, jotta tavoitteet on mahdollista saavuttaa. 

Viime vuonna alkuvuosi meni agilityn osalta ihan plörinäksi. Valmistuin joulukuussa 2011 ja  tammi-huhtikuu meni töiden perässä Tampereella. Mansessa emme edes hakeutuneet mihinkään agiseuraan, sillä muutto Kainuuseen oli alati työn alla. Kevään aikana keskityttiin TOKOn treenaamiseen. Kajaaniin muutettiin huhtikuun puolessa välissä ja aloitettin treenaaminen Kainuun Seurakoira- ja Terrierikerhon agikursseilla. Hienoinen pettymys oli seuran koulutusten taso, "sallittuja" ohjauskuvioita olivat lähinnä valssit, sokkarit ja takanaleikkaukset. Rytmitykistä ei juuri käytetty vaan "haltuunottot" olivat treeneissä isossa roolissa. Poispäinkäännökset, niistot, saksalaiset, twistit ynnä muut uudemmat tekniikat kuitaiin turhana kikkailuna. Treeneissä koin turhautumisen hetkiä ja päätimme vaihtaa leiriä. 

Elokuussa aloitimme treenaamisen yksityisen yrityksen, Rumarakin, koulutuksissa. Rumikseen olen kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen. Tekniikoista olen saanut hyvää kertausta ja uutta oppia myös. Treenien paras anti on kuitenkin ollut henkisellä puolella, minuun on saatu positiivisempaa asennetta ja Pihkasta on syksyn aikana löydetty viides vaihde. 

Kaislaa on rakennettu agilityssä kisavalmiiksi kaikella hartaudella. Erityisesti keskittymiskyky tai sen puute on tuottanut allekirjoittaneelle harmaita hiuksia. Työ on kuitenkin pikkuhiljaa tuottanut tulosta. Muutamat epikset käytiin syksyn aikana ja tekeminen parantui kisakokemuksen myötä. Ennen virallisia kisakenttiä viimeistelyä kaipaavat vielä kepit ja kontaktit. Kesän ja syksyn aikana saatiin Pihkalle kasaan TOKOsta koulutustunnus TK1 ja BH-tittelin se pokkasi lokakuussa. 

Vuodelle 2013 tavoitteena on ennen kaikkea vaalia positiivista tekemisen meninkiä lajista riippumatta. On ihan turhaa yrittää vaatia koirilta asennetta jos itse on puolilla valoilla liikenteessä. Kun itse on mukana täysillä on palkintona silmät säihkyen ja hännät heiluen loistavalla asenteella tekevät koirat - parasta!! Viime vuonna agilityssä kisattiin Pihkan kanssa yhdeksän starttia ja totesin, ettei tällainen joskus ja jouluna-systeemi pelitä. Pyrkimyksenä olisi tänä vuonna kisata enemmän ja rakentaa toimivat kisarutiinit, jotta asenne saadaan treenien lisäksi siirrettyä myös kisaradoille. Kaislan kanssa suunnataan kisaradoille heti, kun kepposet ja kontaktit on kisakuosissa. TOKOssa Pihkan kanssa selätetään ainakin avoinluokka, mahdollisesti myös voittaja. Kaislalle pyritään saamaan TK1 ja BH-koe tehtyä. Myös uusia kuvioita on luvassa sillä laumaamme liittyy muutaman viikon kuluttua paimenkoiravahvistus. Tästä tyypistä lisää myöhemmin. ;) 

Mullapa on mahtavimmat mangustit!

Olemme päässeet jo aikaa sitten takaisin kotikonnuille! Treenejä ja agikisojakin oli suunnitelmissa, mutta Pihka satutti tassunsa ja sekä kisat, että treenit ovat olleet pannassa. Kaisla on päässyt tekemään pentuaksaa ja Etnan kanssa on tokoteltu vähän. Kaislalle ollaan treeneissä haettu lähinnä oikeaa asennetta, eli kunnon rallia ollaan päästelty. Ja Etnan kanssa työn alla ovat olleet äänetön hyppynouto, takapään käyttö seuratessa ja ruutu.

Pihkan rikkinäinen tassu. :(

Tänään ohjasin treenit 2-3 luokkalaisista koostuvalle agiryhmälleni. Pihka tassu on jo parantunut ja otin kaikki omat koirat mukaan. Päivän treenirata oli tasoltaan jonkin verran perus kolmosluokan ratoja haastavampi. Ryhmäläiset suoriutuivat radasta hyvin ja treenin aikana tuli nähtyä ja suunniteltua monta erilaista ohjausvaihtoehtoa radan eri kohtiin. Kun ryhmä saatiin pakettiin, lämmittelin omat koirat uudelleen ja tein jokaisen kanssa jotain. Pihka pääsi tekemään treeneihin suunnittelemaani rataa. Nostatin vireen ennen treeniä hyväksi, punainen hulluni oli liekeissä! Eka ohjausvaihtoehto ei radan alkuun toiminut ollenkaan, mutta tokaa vaihtoehtoa kokeillessa päästiin jyvälle, neiti veti ihan hulluna, täydelliset kontaktit, huippu asenne, ja se meni kovaa! Jopa minäkin olin asenteella liikkeellä, liikuin oikeaan aikaan oikeaan suuntaan ja veivattiin koko rata hyväntuntuisesti ja puhtaasti läpi! Pihka on SUPER!! Ja oli niin hyvä mieli ja ihana treenata pitkästä aikaa!

Seuraavaksi tehtiin Etnan kanssa tokoa. Ohjelmassa hyppynouto ja seuraaminen. Hyppynoudossa ongelmana on ollut ääntely. Siihen on auttanut mun natsiasenne, jos Etna päästää pihauksenkin luvassa on virettä laskeva jäähy. Eka toisto oli tosi hyvä ja äänetön. Ekan toiston jälkeen vire nousi sen verran, että tokalla kerralla pääsi paimenelta hypyn päällä kunnon jollotus. Peli poikki, koira maahan ja hain kapulan pois. Pikku pätkä seuraamista ja uusinta yritys, joka oli täysin äänetön. Ja heti perään vielä toinen, myöskin hiljainen nouto. Hyvä Etna! Seuraamisesta tehtiin pitkä pätkä. Etna alkaa hyvin olla jyvällä siitä, missä takajalat on ja mihin suuntaan niitä pitää liikuttaa liikkeen aikana jotta Akka on tyytyväinen. :D Takapään käyttö on mennyt eteenpäin paljon ja sivuittaisaskeleet ja peruuttaen seuraaminen ovat parantuneet hienosti. :)

Kaislan kanssa rallattiin kunnon rallia. :D Rimat matalalle ja menoksi. "Pikkuneidillä" alkaa olla hyvin asenne kohdallaan ja hauskaa piisaa! Putket imee jo vähän turhankin paljon ja kakara selvästi palkkautuu jo siitä, että niihin singahtelee ihan omia aikojaan. Siihen pitänee jo kohta puuttua. Ohjaustakin seuraa jo hienosti, kun vain itse muistan olla riittävän selkeä, enkä oleta mitään.

Kaikki pääsivät vielä toiselle kierokselle. Pihkan kanssa kokeiltiin muita vaihtoehtoja radalle, jotka pelittivät hyvin myös. :) Kepeillä hetsasin siihin kunnolla vauhtia ja kyllähän se aika lujaa sieltä tuli. Näitä asennetreenejä (sekä ohjaajan ja koiran) me tarvittaisiin paljon lisää. Tämän päiväinen osoitti taas, että asenne ratkaisee. Etna teki pari hyvää äänetöntä hyppynoutoa lisää ja Kaislan kanssa tehtiin vähän puomin kontaktihommia. Kaisla muisti hienosti mitä kontaktilla tehdään, vaikka edellisestä kontaktitreenistä on aikaa. Sain hillua ja heilua vaikka miten, mutta neiti napotti kiltisti siellä missä pitää. Treenin jälkeen oli ihan mahtava olo: koirat pelitti ja jopa minä osasin jotain!! Näitä saisinko lisää, kiitos!

Kisaraportti x2

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, syynä lähinnä allekirjoittaneen laiskuus. Olemme majailleet viimeiset 6 viikkoa Kainuun korvessa, sillä suoritettavana minulla on ollut harjoittelu lasten fysioterapian parissa. Treenit ovat jääneet "vieraalla" paikkakunnalla vähiin, mutta kisoissa on käyty Seinäjoella Wappukisoissa ja Kuopiossa juostiin 14.5. kolmen radan verran.

Kainuuseen päästyämme meikäläinen laiskotteli treenimahdollisuuksien selvittelyssä, mutta kisailmo sen sijaan pistettiin menemään LAGUn Wappukisoihin, fiksua! Vappuna radoille mentiin siis käytännössä kylmiltään, mutta tulokset olivat siitä huolimatta mitä mainioimmat!! A-kisa oli agirata ja siltä nappasimme 10 ratavirheen verran pojoja. Radalla oli myös pöytä ja himmasin sille Pihkaa liikkaa ja neiti kielsi. Kepeillä kiirehdin turhan paljon edelle, eikä Pihka sitä kestänyt vaan lähti tokavikasta välistä perääni, mun piikkiin saa siis molemmat virheet pistää. Tässä video radalta: http://www.youtube.com/watch?v=qhawxDovOzk .

B-kisa oli hyppäri ja siitä suoriuduimme virheettä. Treenin puute näkyi koiran hitautena erityisesti pujottelussa ja ohjaajakin turvautui ohjausratkaisuissaan helppoihin juttuihin. Video: http://www.youtube.com/watch?v=B1F8SmTfV0Q Tuloksena siis LUVA 0 ja sija kaksi. :)

C-kisassa kontaktit oli kannettu jälleen radalle. Pihka oli keinulla, puomilla ja pujottelussa melko hitaan tuntuinen. Liekkö turnausväsymys jo painanut tassuja? Treenamattomuudestakin voi toki johtua tuo tahmeus... Mutta jokatapauksessa ratavirheitä 0 ja toinen LUVA sekä sija kaksi. :) Video: http://www.youtube.com/watch?v=Hghc4jUzD4Y Kokonaisuutena kisoista jäi vallan positiivinen fiilis. MUTTA kuten jokainen voi videoilta ihan itse nähdä, keinun alstulokontakti on sekä A- että C-kisassa kaikkea muuta kuin sitä mitä pitää. Keinu on este, jolla meillä on kaikista eniten tekemistä Pihkan kanssa, se on toistaiseksi kaikkea muuta kuin varma. Himmailua nähtiin Joensuussa vieraalla keinulla ja nyt tutulla keinulla kotikisoissa plus, että minä luistan periaatteistani... Kiitos Sonjalle videoista!!

LAGUn kisojen jälkeen psitin jo seuraavaa kisailmoa menemään, mutta lupasin itselleni, että ennen seuraavia kisoja on myös treeniä saatava alle. Siispä selvittelemään. Piti liittyä seuran jäseneksi, maksaa estemaksu ja lainata tutulta avain. Olipa vaikeaa... Annikasta saimme vielä treeniseuraakin ja saimme ennen Kuopion kisoja tehtyä pari hyvää, riepää radanpätkä treeniä ja keinutreeniä. Mainiota!

Kuopion kisareisslle lähdin kaksin Pihkan kanssa, majapaikka meille oli luvattu Emmiinan ja mustien flattipoikien Metkun ja Justuksen luota. Perjantai meni mukavasti lenkkeillessä, Kuopioon tutustuessa, lätkää katsoessa ja hyvästä seurasta nauttiessa. Launataina päästiin itse asiaan. Emmiina toivoi, että me nousisimme A-kisassa kakkosiin, jotta voitaisiin välissä käydä kämpillä syömässä ja palata iltapäivällä kisaamaan sekä Pihka että Justuksen kanssa. Ja mehän tehtiin työtä käskettyä! ;) Rata oli jouheva, ja tosi hyvän tuntuinen! Me vaan mentiin ja tehtiin se se! Kontaktit, keinu mukaan lukien olivat aivan priimat! :) Aikakin oli mukava ja tuloksena 0-voitto, serti ja siirto kakkosiin!

Ensimmäiset stratit kakkosissa olivat jo iltapäivällä. Ensin oli C-kisa, hyppäri, joka sujui puoleen väliin eli esteelle 11 asti ihan hyvin. Sitten alkoi räpeltäminen, kepeillä tapahtui jotain kummaa, Pihka ilmeisesti jätti vikan välin pujottelematta, en jäänyt sitä korjaamaan vaan jatkettiin matkaa => hylkäys. Loppuratakin meni sössimiseksi, Pihka liukasteli ja pari rimaa tuli alas. B-kisa oli jo parempi. Radan alku koostui hypyistä ja muurista, päädyin tekemään muurin jälkeen valssin. Valssi kuitenkin valui ja Pihkan linja ei seuraavana esteenä olevalle keinulle ollut paras mahdollinen, käskytys oli myöhässä ja Pihka kielsi. Keinu sujui kuitenkin kontakteineen kaikkineen hyvin, hitaammin kuin ekalla radalla mutta kuitenkin hyvin kuitenkin. Loppu rata oli sujuvaa menoa, kontaktit priimat, pujottelu ehkä vähän hidas ja paras terä Pihkan nopeudesta kaiken kaikkiaan oli mennyt, mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen. Saldona B-kisasta ratavirheitä 5 ja aikavirhettä 1,04s (etenemä radalla 3m/s) ja sijoitus 3. :)

Pihka ehti kisata ykkösissä 6 radan verran ja eka hylkäys saatiin vasta ekassa kakkosten kisassa. :) Kyl maar tää akka on agisetteristään ylpeä! Nyt on kuitenkin pieni aikalisä ihan paikallaan, otetaan treeniä alle ja sitten vasta katsellaan uusia kisoja. Vauhtia ja varmuutta lisää, niitä me nyt tarvitaan ja hauskanpitoa tietysti!

Wappukisoista saimme hvyien tulosten ohella saaliiksemme tukun hyviä agikuvia, KIITOS Taija ja Kati!!

Kyl maar me kisattiin!

Kisareissu Joensuuhun oli mitä mainioin! Juna kohti itää strattasi Seinäjoelta perjantaina klo 10.34. ja vaiheikaan matkan jälkeen saavuimme Joensuuhun. Katja tarjosi meille mitä mainioimman majapaikan, kelpiviihteellä, hyvällä ruoalla ja näppärillä lenkkeily mahdollisuuksilla höystettynä. Lauantaiaamuna suuntasimme hyvissä ajoin kisapaikalle, keli oli lauhtunut sopivasti ja lunta tuprutti hiljalleen. Tuomari veti uuden uutukaiseen kisakirjaan ruksit maksin (yllättävää!) kohdalle ja sitten päästiinkin jo lämppäilemään ja jännittämään. A-kisan rata vaikutti tutustumisessa oikein mukavalta, mikään lällärijuttu se ei ollut, muttei myöskään sisältänyt mitään sellaista mitä ykkösluokan rata ei voisi sisältää. Strattasimme hyvistä asemista, maksien puolivälistä ja rata sujui oikein hyvin. Vieras keinu aiheutti vähän himmailua, kontaktit eivät ole vielä niin nopeat kuin voisivat olla ja ohjaaja voisi olla huolellisempi, mutta perusasiat toimivat myös kisoissa hyvin. :) Vieras pujottelu (ollaan treenattu vierailla kepeillä viimeksi heinäkuussa) ei tuottanut mitään ongelmia ja tekeminen oli Pihkan osalta muutenkin varsin hyvää. Tuloksena 0 ratavirhettä, 2,47s yliaikaa ja 2. sija. :)

B-kisan rata oli hyvin saman tyyppinen kuin A-kisan. Vieras keinu, ei ollut enää Pihkalle vieras ja neiti suoriutui siitä ensimmäistä rataa huomattavasti nopeammin. Ohjaaja ohjasi huolimattomasti yhden hypyn ja siltä kielto ja vitonen, muutoin mallikas suoritus ja 2. sija. Ekat kisat sujuivat siis yli odotusten. Perusasiat tuntuvat ovat hyvällä mallilla ja toimivat myös kisoissa. Tästä on vallan hyvää jatkaa treeniä ja kääntää katseet kohti uusia kisoja! :D

Katjan kuvaama ja kokoama todistusaineisto viikonlopusta: http://www.youtube.com/watch?v=uSL_IOTFYF8

Kisakuume kipusi hallitsemattomiin lukemiin

Eilisen huippistreenit saivat kisakuumeen kipuamaan huolestuttaviin lukemiin. Alunperin oli tarkoitus tehdä debyytti Jyväskylässä, mutta samalle viikonlopulle ilmaantui Jenni Leinon koulutus täällä Seinäjoelle. Meillä ei liikaa noita vierailevia tähtiä käy, joten koulutus vei kisoista tällä kertaa voiton. Lagun omat kisat puolestaan menevät sivusuun, sillä lupasin olla saman viikonloppuna Valko-Venäjällä näytelmissä lisäkäsinä. Alkoi armoton pohdinta, eri vaihtoehtojen vertailu ja kun Joensuusta tarjotiin yöpaikkaa oli ratkaisu selvä. Nää lähtee Joensuuhun kilipailemaan! :D Koitokset ovat jo reilun viikonpäästä ja tuomrina noilla kahdella radalla on Tuomo Pajari. Myös Ada on alottanut kisauransa Pajarin laatimilla ja tuomaroimilla radoilla, perinteet kunniaan siis!

Eilisissä treeneissä pelitti kaikki! Ohjaaja toki töppäili pariin otteeseen, mutta Pihkan asenne, tekeminen, kontaktit, kaikki oli priimaa. Ja uusi pallo, oli kovasti neidin mieleen. Bileet oli vailla vertaa, kun pallo singahti palkaksi neidin hienoista suoriutumisista. :) Myös Kaislan kontaktitreenit sujuivat hyvin! Kotiin käveltiin hymyssä suin, heitin setterit sisälle ja täydensin treenireppua tokovarustuksella. Sitten siirrytiin lähiparkkikselle tokottelemaan paimenen kanssa ja huikean pätevä oli myös paimen.

Paikkaa ruudussa on paranneltu kosketusalustalla. Aluksi hommasta ei meinannut tulla mitään, Etna turhautui ja yritti napata kosketusalustan suuhun siitäkin huolimattaa että kosketusalusta on sille ihan tuttu ja sitä kerrattiin ennen ruutuun siirtämistä. Pian Etna kuitenkin hoksasi jutun juonen ja eilen kokeilin ensimmäisen kerran yhdistää seisomista ja oikeaa paikkaa ruudussa. Namipalkka ei vörkkinyt koira ehti liikkua sata askelta ennen kuin ehdin sitä palkkaamaan. Pallolla palkatessa homma toimi hienosti ja saatiin monta onnistunutta toistoa.

Tehtiin lisäksi erikseen alkuasennoista matkan päästä seuraamaan tulemista. Vauhti on parantunut ja asenne kohdillaan. Nyt pitää alkaa hiomaan tarkkuuta ettei kurvailut mene pitkiksi. Ja toki yrittää myös ylläpitää vauhti. Seuraaminen on parantunut, erityisesti vasemmalle käännökset ovat otanneet harppauksen hyvään suuntaan. Täyskäännökset muutettiin Heidin ehdotuksesta perinteisistä saksalaisista versioista ihan normi kiertämiseen, tällä pyritään siihen, ettei ainakaan vahvisteta sitä, että koira kääntyy minua vastaan. Vaikutus vasemmalle käännöksiin on ollut positiivinen, enää koira ei yritä painaa päälle vaan kääntyy hyvin alta pois. :) Tokoteluunkin pitäisi nyt vain panostaa niin päästäisiin siinäkin lajissa vihdoin kisakentille.

Jos nyt ei liisat, mutta ahkerat kuitenkin

Treeni-into ja -motivaatio ovat säilyneet kiitettävästi! Tällä viikolla on hallille suunnattu useamman kerran. Keskiviikkona kävimme ryhmätreeneissä ja Adakin pääsi pitkästä aikaa mukaan. Japen selkä on krakaillut taas välillä eikä hän pystynyt juoksemaan, joten Adan "pääsi" minun kanssani radalle. Rouva on niin kovin, kovin erilainen ohjattava kuin Pihka, että meikäläisellä oli todellisia vaikeuksia moodin sovittamisessa Adalle sopivaksi. Oma ohjaus oli ihan suosta, hissuttelin taas vanhaan tyyliini. Onneksi Japen kanssa ovat niin mainio pari, jospa ensi viikolla he pääsisivät taas yhdessä päästelemään radalle! :)

Pihka ja Kaisla lenkillä :)

Pihka oli ihan liekeissä, liekkö se, että tein Adan kanssa hommia vähän nostattanut neidin vierettä? Ennen mammalomaansa se on välillä lämmennyt niin, että pitää lähes riemunkiljahdusten kuuloista älämölöä. Tänään nuo äänet kaikuivat hallissa taas ja oli aika iloinen. Se NIIN tykkää agilitystä!! Treenit menivät hyvin. Sekä A:n, että puomin alla oli putki ja vuoroin mentiin kontaktille, vuoroin putkeen. Pihka erotti hienosti kulloinkin vuorossa olevan esteen. Puomin ylösmenokin sujui hyvin. Välillä Pihkan kanssa on ollut ongelmia jos kepit on sijotettu niin, että ne päättyvät lähelle seinää. Loppua kohti pujotellessa rouva on himmannut ja ollut epävarma. Juttua ollaan treenattu ollaan ja tänään treeniradalla juuri noin sijoitetut kepit sujuivat joka kerta tosi hyvin! Hyvä Rotta! :)

Torstaina käytiin päivällä treenailemassa Jennin ja pikkukelpie Riemun kanssa. Kaisla ja Riemu pääsivät tekemään keinua, takaakiertoja, sylkkäreitä, kahden hypyn rimattomia hyppysuoria ja putkia. Kaisla oli taasen varsin mallikas. Se leikkii ja palkkautuu namilla hallissa tosi mukavasti häiriöstä huolimatta ja on hienosti sisäistänyt sen, että siellä tehdään kaikkea kivaa mun kanssa eikä riekuta toisten koirien kanssa. Hyppyhommat sujui hyvin ja putkelle neiti irtoaa jo hienosti. Keinun paukkeeseen ei syödessään reagoi yhtään, mutta heilahdus on vielä hieman jännä. Lisää sitä siis. Puomin alastulokontaktilla pysymistä ollaan treenattu ja vastapainoksi nopeita vapautuksia. Hienosti neiti niistäkin suoriutuu!

Viikonloppuunkin on mahtunut tokoa ja agilityä. Perjantaina Pihka ja Etna sai parkkipaikka tokot ja Kaisla pääsi treenailemaan näyttelyhihnassa juoksentelua. Etnan seuraamispaikka on edelleen parantunut, perä ei aukea enää juurikaan ja on ihanaa, kun koira ei paina niin, että ahdistaisi! :D Liikkeestä istumisia neiti meinaa lelun kanssa tehnynä ennakoida eikä istu kunnolla. Pitää olla tosi tarkkana, ettei vahingossakaan palkkaa apinaa ennen kuin se takamus todella on tantereessa. Namitreeniä lisää. Sisällä tehtiin vielä tunnaria, ts. oman etsintää jotta neiti oppisi liikkeessä aktiivisesti käyttämään nenäänsä. Haisteluäänet oli jopa ihmiskorvin kuultavissa, joten kyllä se sitä kapulaa tuntuu hajuaistin avulla etsivän. ;)

Pihkan kanssa tehtiin pikku seuraamispätkää, joka meni jo hyvin! Liikkeestä maahanmenotkin alkavat olla mallillaan ja liike on ihan selvästi yksi rouvan suosikeista. Luoksetulot suoraan sivulle tulevat hyvällä vauhdilla ja matkaa on saanut kasvattaa aika äkkiä. Kääk! Joutuuko sitä kohta tokokisoihinkin Pihkan kanssa lähtemään? :O

Launtaina saatiin taas suunnata agihallille tällä kertaa saatiin seuraksi Heidi ja musta belgi Hempukka sekä Minna Vimma ja Kiiru-bortsujen kanssa. Heidin ja Minnan ideoima rata oli haastellinen, mutta yllättävän hyvin Pihka siitä selvisi. Oma selviämiseni oli heikompaa. :D Alunkoukeroihin kokeilimme niistosokkaria ja viskileikkausta, joiden opettelu jatkukoon. Oikeaa ajoitusta hiomalla niistä saadaan varmasti hyvät työkalut radoille. Radan loppupuolella keppien jälkeen oli muurille takaakierto, joka oli yllätyksekseni Pihkalle hankala. Sitä ei varmasti ole tehty mammaloman jälkeen, joten täytynee pistää se treenattavien listalle. Myös pituus, jonka jälkeen palattiin tulosuuntaan oli rouvalle haasteellinen. Tuollaisissa kohdissa on varmasti hyvä jonkin aikaa käyttää namirasiaa tai lelua houkuttimena, jotta koira oppii etenemään esteelle ja suorittamaan suorittamaan sen rohkeammin.

Kaisla osaa ottaa myös rennosti. Näkee ehkä unia agitreeneistä? :)

Kaisla oli putkilla ja hypyillä ihan yhtä pätevä kuin torstainakin ja olen siitä kyllä kovasti ylpeä! Etnan kanssa tehtiin seuraamista ja Heidiltä ja Minnalta sain hyviä vinkkejä vasemmalle käännösten hiomiseen. Neiti joutuu takapään käyttötreeniin! :) Liikkeestä istumiset olivat hyviä, mutta tunnarikapulan käsittely oli suorstaan oksettavaa. Vuoron odottelu lienee lämmittänyt Etnaa vähän liikaa kapula pyöri hampaiden välissä rumasti. Liian vähän on kapulan käsittelyä siis treenattu kodin ulkopuolella. Pihka ja Etna tekivät myös jumppasarjaa, ihan ekaa kertaa ja se sujui molemmilta hyvin. Toistoja molemmille kolme. Ekalla kerralla Pihkalla meinasi tulla kiire kahden viimeisen hypyn välissä, mutta kaksi viimeistä toistoa olivat kuulemma sivustakin katsottuna oikein sieviä. Etnalla kolahti kynnet yhteen rimaan keskimmäisellä toistolla, mutta ensimmäinen ja viimeinen sarja sujuivat yllätyksekseni varsin mallikkaasti. :)