Treeneihin mä raahauduin, tahdoin hyvän mielen...

Järjestys valtakunnassa on vuoden alusta muuttunut siten, että talouden herra henkilö on saanut työpaikan Kainuun metropolista Kajjjaanista ja allekirjoittanut sekä hurtongit ovat saaneet sopeutua autottomuuteen. Onneksi lenkkimaastoja löytyy kohtuullisen hyvin läheltä, agihallille on vain 2,8 km ja avuliaita ystäviä ja tuttavia ympärillä. Pihka tosin onnistui jo päivänä eräänä ottaman lenkillä pienen irtioton. Sydän kurkussa ja itku silmässä sitä etsittiin, neiti oli löytänyt tiensä omakotitaloalueen kautta paikalliselle koiratarhalle josta se käytiin 50€ hintaan lunastamassa. Helpotus oli suuri, kun neiti löytyi ehjänä!! Parin tunnin aikana ehdin nimittäin käydä läpi jo monen monituisia kauhuskenaarioita mielessäni.

Treenailtukin me ollaan, jotenkin tatsi on ollut vähän hukassa. Etnan kaket ovat junnanneet jo pitkään paikallaan. Tänään niihin saatiin Heidiltä kultaakin kalliimpia vinkkejä, jospa se tästä. Peruuttelua saadaan opetella, tähän asti noudatetun kakereseptin lisäksi. Seuraamisremontti alkaa olla loppusuoralla ja hyvä niin. Paikka on edelleen ajoittain hakusessa, mutta naksuttelulla sekin on mennyt tasaisen varmasti oikeaan suuntaan. Myös tunnaritreeniin saatiin lisää vinkkejä, tuntuu että olen itse tosi arka soveltamaan mitään. Pelkään, että "pilaan" ne liikkeiden alut, jotka on kasaan saatu, kun en tiedä tarkkaan mitä teen. Voittajaluokka ei ole ennestään tuttu ja ehkä siksi, tarpeettomastikin, mörkö.

Kaislikko on autottomuuden myötä päässyt todenteolla opettelemaan hihnakäyttäytymisen saloja yksin ja sakissa. Autosiedätystä ollaan tehty paljon isomman tien varressa kävelemällä, sillä varsinkin lähellä ajavat isot ajoneuvot ovat neidistä vähän jänniä. Toiset rokotukset on saatu ja ekat hampaat irronneet. Treenattu ollaan pääasiassa sivulletuloja, istumisia, maahan menoja, luoksetuloja, kosketus alusta on jo ollut hallinnassa hetken ja se on siirretty puomin alastulokontaktille. Kontaktitreeni tuntui aluksi melkoiselta räpeltämiseltä, olisi ollut tarvetta parille lisäkädelle. Mutta niin vain palaset loksahtelivat paikoilleen ja kontaktille on jo oikein hyvä alku. :) Naksuttelusta ja kaikesta muustakin puuhastelusta pikkuneiti on aivan pähkinöinä ja sen kanssa on valtavan hauska tehdä!

Pihkan kanssa on viime aikoina paneuduttu keinuun ja puomin ylösmenoon. Ne on saatava nyt kuntoon, että me päästään kisoihin!! Kisahammasta nimittäin kolottaa jo armottomasti! Ylösmenolla ollut ongelmana lähinnä ohjaajan kriteerin tarkentaminen. Pihkalla on välillä tapana venyttää itsensä ylösmenokontaktilla liian ylös, takajalat nippa nappa osuvat maahan, koira on pitkä kuin nälkävuosi, etujalat sijoittuvat juuri ja juuri kontaktin yläreunaan ja koiran on vaikea ponnistaa puomilla eteenpäin luvan saatuaan. Nyt naksuteltu etujalkojen paikka alemmas ja pidetään se siellä. Keinuun saatiin hyvät ohjeet Katjalta ja niiden mukaan on nyt menty, hyvältä näyttää! Heilahdusvaihetta ollaan vahvisteltu lyhyemmällä matkalla niin, että keinu kiikkaa maxipöydän päälle (välissä paksu viltti, ettei esteet hajoa) eikä heilahdusmatka ole vielä kovin pitkä. Pöydällä odottaa palkka, jonka rouva saa oikein suoritetun 2on, 2 off alasmenokontaktin jälkeen. Pihka lähtee keinulle hyvällä vauhdilla, mutta himmaili aluksi aika paljon ennen heilahdusta. Nopeasti rouva on kuitenkin alkanut edetä rohkeammin keinulla ja suunta näyttää hyvältä. Nyt tarvitaan vain toistoja!

Meillä oli tänään ryhmätreenit, päivä oli ollut muuten ihan suosta. Pikkutouhuilut ipanan kanssa ja Pihkan onnistunut keinutreeni ennen varsinaisia treenejä saivat onneksi oman mielentilan oikeaksi ja itse treenit olivat huiput! Pihka on ollut pentujen jälkeen vähän "tuulihattu", haihattelija, ei osaa keskittyä ja tuntuu, ettei kaaliin tartu mikään. Tänään se oli taas oma iloinen, mainiolla asenteella varustettu itsensä ja meillä oli hauskaa! TÄTÄ olen odottanut kooooko pitkän syksyn ja toivottavasti sitä on luvassa lisää. Lisäksi onnistuin vielä omatkin jalkani asettamaan radalla suurin piirtein oikeaan järjestykseen ja meno oli paikoin ihan agilityä. Treeninälkä ja -motivaatio ovat taas hanskassa. Jes!

Lupailin joskus Agirodun jälkimainingeissa lisäillä blogiin Pihkan joukkueratavideon jos saan sen jostain käsiini. Tässä se tulee: Pihka agirodussa 2010

Treenikärpänen

Viikonlopun aikana olemme onnistuneet haalautumaan agihallille peräti kaksi kertaa. Näillä pakkasilla onni on lämmin halli! Molempina päivinä mukana olivat Kaisla, Pihka ja Etna. Setterit sai setit liitoa, Etna pääsi tokottelemaan sisätiloissa. Pihkan kanssa tehtiin lauantaina keppien avokulmaa ja puomin kontakteja. Avokulma oli Pihkalle vielä vähän hankala, kepeille tulittiin hypyn kautta, joka oli 80 asteen kulmassa keppien aloitukseen nähden. Ollessani hypyn oikealla puolella Pihka ajautui muutaman kerran keppien kakkosväliin. Kulmaa helpotettiin hieman ja onnistumisia alkoi tulla mukavasti. Vauhtia haettiin välillä putkesta. Lopuksi tehtiin muutama toisto hankalammalla kulmalla, mutta minä olin "magneettina" hypyn vasemmalla puolella ja Pihka haki hyvin oikeaan väliin. Pujottelun päässä oli Heidi namirasian kanssa ja rouva pujottelikin oikein mallikkaasti minun sijainnista välittämättä.

Seuraavaksi kävimme puomin kontaktien kimppuun. Mä olen jumahtanut ylösmenolla yhteen ja samaan pisteeseen, onneksi Heidi oli mukana ja antoi vinkkejä ja kyseli hyviä kysymyksiä. Niinpä tässäkin hommassa päästiin vaikeampiin harjoituksiin, joista Pihka suoritutui hyvin. Alasmenoa muistuteltiin, sillä viime aikoina olemme tehneet pääasiassa ylösmenoa. Treenin vähyys näkyi aluksi epävarmuutena ja hitautena, mutta viimeiset toistot olivat jo hyviä. Ja pitääpä marssia tennispallokaupaan, sillä se ihan ehdottomasti Pihkan lemppari lelu. Paimen vaan on popsinut meidän kaikki tennarit tällä haavaa...

Rengaan sössityn alkuharjoittelun takia Pihka edelleen tulee välillä renkaan ja renkaan kehikon välistä. Muistuttelu oli taas sunnuntaina tarpeen ja pelkkä namirasian vieminen renkaan toiselle puolelle sai neidin hakemaan rengasta oikein. Lähestymiskulmia pitää pikkuhiljaa vaikeuttaa ja muistutella rengasta säännöllisesti.

Kaisla Ingrid Angervo pääsi putkittelemaan ja tekemään irtoamisia rimattomien siivekkeiden välistä, myös takaakiertoa treenattiin namialustan ja siivekeen avulla. Kaisla on jo varsin hyvin ehdollistunut siihen, että agilityhalli on nasta paikka. Häntä huiskuen neiti hyppi ja apinoi ja oli varsin innoissaan. :) Pienen serenadinkin se esitti lauantaina Pihkan ollessa treenivuorossa, tuo taipumus ei kauhena mukava ole, mutta tänään oli jo hiljaa, kun ei lauleskelusta mitään eilen seurannut. Putkista Kaisla suoriutuu jo varsin hyvin, hakee hyvin jo matkankin päästä ja harjoitteiden välillä saattaa sujahtaa tunneliin ja kokeilla josko tällä tavalla emännästä irtoaisi ruokaa ja kehuja. :) Myös irtoamiset ja takaakierrot olivat helppo nakki pennulle, kun houkuttimena oli tuttu vihreä namialusta.

Sunnuntaina Kaisla pääsi tekemään taas irtoamistreeniä parilla rimattomalla hypyllä ja putkitreeniä sekä sylkkäreitä namialustan avulla. Hyvin pätevä oli pikkuneiti taas. :)

Etna kanssa hyödynsimme putkia liikkeestä seisomisten harjoittelussa. Etnalle on tuottanut hankaluuksia seisahtuminen minusta kaukana, seuraamisen yhteydessä liike sujuu hyvin. Taitoa tarvitaan mm. ruudussa ja sitä on alettu nyt opetella. Agihallilla putkista tulevaa koiraa pysäyttelin ja palkkailin välillä uudella putki rundilla välillä pallolla. Välillä Etna vähän ennakoi ja palkkailin satunnaisesti myös siitä, että neiti tulee himmailematta kohti. Hyvin tuo alkoi homman idean hoksata. Seuraamista tehtiin taas imuttamalla ja namikäden kanssa saa olla tosi tarkka, jos käsi on väärässä paikassa alkaa takapää aueta. Etna työskentelee takaosallaan ilahduttavan hyvin, nyt vaan pitää olla tarkkana tuon käden kanssa.

Muutoksia tuulissa

Laumaamme on muuttanut uusi, varsin valloittavaksi osoittautunut, jäsen. Yksi Pihkan pennuista, Original Nothin For Nothin "Kaisla", muutti meille pitämään epäjärjestystä yllä ja huolehtimaan siitä että huushollin ihmisväellä on riittävästi tekemistä. ;) Pihkan muutkin lapsoset ovat kahta naperoa lukuun ottamatta lähteneet maailmalle. Toivomme tenaville kaikkea hyvää elämän poluille, toivottavasti teistä kuulemme!



Laumamme uusin tulokas,
Pihkan tytär Kaisla. :)




Ada ei ole ollut Kaislan tulosta järin onnellinen, vaan kuolaa jatkuvasti pennun ollessa samoissa tiloissa ja murisee kakaralle jos se tulee liian lähelle. Rouva pääsikin "hermolomalle" Japen äidin luo ja saa pentua sopivina annoksina säännöllisesti. Adalle Japen äiti on hyvin tärkeä, Helena on ainoa henkilö jolle Ada on esimerkiksi hymyillyt. Ada ei ole koskaan ollut mikään laumasielu, vaan ainoana koirana se olisi onnellisempi. Onneksi välimatkaa "mummolaan" on vain kymmenkunta kilometriä ja Ada näkee säännöllisesti. Ada pääsee myös agiliitämään Japen kanssa vähintään kerran viikossa. Katsotaan nyt kuinka kauan tämä järjestely jatkuu, pääasia olisi, että kaikilla olisi stressitön ja hyvä olla.

Pihka on pentujen jälkeen, kuten arvata saatta, karvaton, mutta muuten suhteellisen hyvässä kunnossa. :) Kaislan hakureissulla Ada ja Pihka pääsivät käymään eläinfysioterapeutti, osteopaatti Leena Piiran käsittelyssä ja hyviä vinkkejä Pihkan kuntoon sammiseksi saimme. Karvojen lisäksi Pihka oli pentujen myötä menettänyt myös lihaksiaan ja niitä on nyt ahkerasti hommattu takaisin. Tällä viikolla uskallettiin ottaa ensimmäiset agilitytreenit, rimat tosin olivat hieman matalammalla kuin normaalisti. Tiistaina Pihka kävi tuuramassa Adaa Japen ja Adan treeneissä, sillä Ada oli mökkeilemässä Ähtärissä. Treenit sujuivat hyvin ja hienosti Pihka Japenkin kanssa pelitti vaikka välillä kävikin radan reunalla tsekkaamassa, että mä olen tallessa.

Myös Etna pääsi käymään fyssarilla ja onneksi oli aika hyvässä kunnossa. Oikea puoli oli pahemmin jumissa, mutta ei mitenkään hälyyttävä sekään. Selkälinja oli keväästä parantunut ja muutenkin Etna oli kuulemma paremmassa kunnossa. :) Kotiläksyksi saimme syvien vatsa- ja selkälihasten harjoitteita, joitka on nyt ujutettu osaksi päiväjärjestystä.

Tänään käytiin Pihkan, Etnan ja Kaislan kanssa treenailemassa hallilla. Setterit saivat annoksen agiliitoa ja Etna tokotreenit. Pihka oli agilityradalla vallan pätevä, paikkasi minun virheitäni ja rallitti hyvää tahtia. Leijeröintiä pitää treenata enemmän se oli Pihkalle hankalaa, mutta vippaukset, takaakierrot, leikkaukset, A:n kontaktit ja pujottelu sujui tosi hienosti! Viskileikkaus otettiin opettelun alle, se on emännällekin ihan uusi juttu. Pitkä tauko toki näkyy siinä, ettei Pihka hae esteitä enää ihan niin hyvin, mutta asia varmasti korjaantuu treenaamalla. Puomin ylösmenokontaktia ollaan taas treenattu siitä lähtien, kun Pihka tuli kotiin, mutta tekemistä siinä vielä on. Alasmenokontakti sujuu jo varsin hyvin.

Kaisla pääsi tekemään putkea ja keinua. Pariin kertaan ollaan niitä käyty jo hallilla ottamassa, Pihkan kontaktitreenien yhteydessä. Putken idea alkaa olla jo hyvin hanskassa, neiti livahti pariin kertaan avustajan käsistä putkeen ennen aikojaan ja haki sinne selvästi. :D Mahapullat maistuivat ja kakara näytti olevan varsin onnellinen kehuista. Keinulla kiikkuen ja paukutusta kuunnellen neiti sai vetää iltaruokansa nassuun. :) Kosketusalustaa ollaan jo aloiteltu treenaamaan kotona sisällä, kun saan opettettua idena naperolle, voidaan ruveta treenamaan kontakteja.

Etna pääsi vähän tokottelemaan treenien päätteeksi. Neidin seuraaminen ja sivulletulo ovat jo hyvällä mallilla, seuraamispätkät ovat jo useamman metrin mittaisia ja sivulletuloihin ei enää tarvitse apuja. Jäävissä tehtiin erotteluita, maahan menoa ja seisomista. Hyvin Etna kuuntelee, mitä sille sanon, eikä sekoita käskyjä. Molemmissa liikkeissä pysähdykset olivat napakoita ja hyviä. Etnalle pitäisi opettaa pysähtyminen kauempana minusta, ruutua ajatellen. Aloiteltu sitäkin onneksi on. Olen ollut Tampereella harjoittelussa kuusi viikkoa ja sinä aikana Etnan kanssa on tehty tokoa noin kolme kertaa. Onneksi se on sentään päässyt Japen kanssa hakutreeneihin ja muutekin ovat hommailleet kaikenlaista. :) Nyt pitää taas ryhtyä säännöllisesti tekemään töitä, niin joskus voidaan voittajassakin Etnan kanssa startata.

Pyörähdimme Etnan kanssa Ilmajoen luonnetestissä 17.11. ja Etna haalasi testistä hienot 250 pistettä! Osa-alue pisteet jakautuivat seuraavasti: toimintakyky +2 hyvä, terävyys +3 kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty, taisteluhalu +3 suuri, hermorakenne +2 tasapainoinen, temperamentti +3 vilkas, kovuus +3 kohtuullisen kova, luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.

Testissä Etna käyttäytyi hyvin samaan tapaan, kuin normaalissa arjessakin, mutta puolustushalu oli yllätys. Etna oli kovasti kiinnostunut "hyökkäävän" tuomarin kepistä, mutta puolusti silti. Kun hyökkäys oli ohi ja tuomari muuttui ystävälliseksi, muuttui Etnakin. :) Etna vaikuttaa monesti melko pehmeältä koiralta, mutta testissä se osittautui kohtuullisen kovaksi ja sitä se varmasti onkin. Etna on kyllä ohjaaja pehmeä ja se voi hämätä. Minun mielestäni koira, joka on ohjaaja pehmeä, mutta kova on aika hyvä yhdistelmä: koiralle ei asioita tarvitse opettaa rautalangasta vääntämällä ja käydä "tahtojen taistoja", mutta esim. huonot kokemukset eivät sitä jää mietityttämään. Harmittaa vain, että terve sielu, terveessä ruumiissa tuntuu olevan ainakin saksanpaimenissa sula mahdottomuus. Etnalla krakaa se ruumis.

Pentuset saapuivat

Pihka sai torstaina 16.9 huikeat 14 pientä setteripentua. Joukkoon mahtui 7 pontevaa prinssiä ja 7 suloista prinsessaa. Kaikista kauhukuvitelmistani huolimatta synnytys sujui onneksi ripeästi ja ongelmitta: 12 tunissa kaikki 14 pentua olivat maailmassa. Pihka on hoitanut mammakoiran tehtäviä varsin mallikkaasti, valtakunnassa siis kaikki hyvin. :) Pihka pentuineen on Turussa kasvattjansa luona ja meillä on epäjärjestystä ylläpitämässä 18 kuukautta vanha nuori setterineiti Melba.

Väsynyt mamma ja 12 ensimmäistä pentua.
Kuva: Pauliina Artiola

Kesän kierue on ohi!

Adan ja Pihkan näyttelyt on tältä kesältä (ja todennäköisesti vuodeltakin) näytelty! :) Pihka oli Kouvolan kaikkien rotujen näyttelyssä upeasti ROP, RYP1 ja lopulta Best In Show-4!! Itse en hienoa päivää valitettavasti päässyt todistamaan, sillä juhlin samaan aikaan Tampereella ystäväni häitä. Seuraavana päivänä Pihka oli Heinolassa PN2 siskopuolensa olessa VSP. Myös Pihkan jälkikasvu pärjäsi viikonloppuna hyvin, Pihkan tytär Peppi oli Kouvolassa PN3 ja sai ensimmäisen sertinsä!! :) Mahtavaa!

Adan ja Pihkan näyttelykesä on ollut todella menestyksekäs: Pihka on ollut 4xROP, 6xVSP, 2xRYP1, kerran RYP2, kerran RYP4, sekä kerran BIS4, saanut yhden Sertin, neljä Cacibia ja yhden vara-Cacibin. :) Ada on puolestaan ollut erkkarin, ROP ja BIS-2, sekä ollut KV näyttelyssä kerran PN2 saaden Cacibin. Pihkan kaikki tulokset ovat kaikkien rotujen tai KV-näyttelyistä ja Adan tulokset ovat erkkarista ja yhdestä KV-näyttelystä. Tästä on hyvä jatkaa! Pihka palaa kehiin aikaisintaan syksyllä 2011, sillä uuden tukan tekeminen pentusten jälkeen vie lähes vuoden päivät. Neiti on vielä nuori, joten kiirusta ei ole. :) Ja loppu vuodesta/ ensi vuonna on sitten hyvää aikaa puuhata kaikkea muuta. :)

Olen ollut lomalla reilun viikon, mutta aika on lähes kokonaan kulunut Tampereella hääjärjestelyjä hoitaessa. Tänään päästiin pitkästä aikaa tyttöjen kanssa TOKO-treeneihin. Etnan kanssa tehtiin liikkeestä istumista, joka oli treenaamattomuudesta huolimatta ottanut harppauksen eteenpäin: se ei enää kertaakaan yrittänyt mennä maahan vaan noin 20 toistosta 18 oli onnituneita. Kaksi kertaa se jäi seisomaan, todennäköisesti tein jotain erit avalla kuin muissa toistoissa. Nouto ja tunnarikapulan pito- ja nostotreenit meni tosi hienosti, Etnalla on ollut jonkin verran pureskeluongelmaa, joka näyttäisi nyt siis pikku hiljaa helpottaneen. :) Sivulletuloa ja seuraamista olen opettanut sille kokonaan uudestaan, uudella käskyllä, sillä Etnan seuraamispaikka on ollut liian edessä ja koira on poikittanut melko voimakkaasti. Etna alkaa hoksata mitä siltä vaadin ja hakee oikeaa paikkaa jo hyvin niin sivulle tullessa kuin muutaman askeleen seuraamispätkilläkin! Taitava paimen! :)

Pihka pääsi tekemään luoksetuloja, joissa oli varsin pätevä, tuli kovalla vauhdilla ja innokkaana, nyt pitää alkaa liittää sivulletuloa loppuun. :) Seuraamistreeni oli melkoista toheltamista: tiineyden takia Pihka on superhyperahne ja työnteko meinaa mennä yliyrittämisen puolelle... Rouvan ruokahalusta kertoo jotain se, että jaoin äsken Pihkan kanssa appelsiinin ja emäntä popsi siivut napaansa kuola roiskuen, aivan kuin ei olisi koskaan ruokaa saanut... :D Pitää siis yrittää valkata treeneihin vähän vähemmän herkullisia nameja.

Ada oli myös oikein pätevä, kinkkupalkka Adan suurin herkku, nostatti virettä sopivasti ja seuraamistreeni meni hyvin. Adan kontakti meinaa ensimmäisten askelten aikana laskea ja ollaan nyt treenattu ihan muutaman askeleen seuraamispätkiä, vaatimuksen katsekontakti. Ada alkaa päästä kärryille ja on parantanut kovasti, pitäisi vain treenata säännöllisemmin jos meinaa saada jotain pitkäaikaisia tuloksia... :P Rouvan kanssa tein myös pitkältä matkalat sivulletuloja , jotta saan ne luoksetulossa suoraan sivulle eteentuloa kun Adalle ei ole opetettu. Aluksi ei meinnut muistaa mitä pitää tehdä, tarjosi maahan menoa. Lyhensin matkaa ja annoin pienen avun kädellä. Pian Ada muisti jutun juonen ja pystyin kasvattamaan matkaa nopeasti. Viimeiset toistot olivat jo oikein mallikaita. :) Muutaman toiston teimme myös liikkeestä seisomista, pienen muistuttelun jälkeen sekin onnistui oikein hyvin. Adan kanssa pitäisi vain treenata säännöllisemmin niin alokasluokan kisat voisivat olla ihan realistinen ajatus. :) Pitää ryhditäytyä!!

Illan tokotreeneissä kyllä huomasi, että kesä alkaa kääntyä syksyyn: kentällä oli suorastaan jäätävän kylmä! Kotona mittari näytti vain +10 astetta! Hyrr! Treeneistä jäi tosi hyvä mieli, kaikki otukset olivat treenin määrään nähden vallan päteviä! Viimeinen loma viikko täytynee pyhittää ahkeralle treenailulle ja jatkaa samaa rataa vaikka pian täytyy taas palata opintielle.

Jotain erityistä

Kun Pihkan tiineys etenee alkaa minua taas jännittää. Synnytys on kuitenkin aina riski. Siitäkin huolimaatta, että viimeksikin se meni hyvin. Pihkalla on erityinen paikka sydämessäni, se teki vaikutuksen jo sinä päivänä kun sen hain: juuri kasvattajan hoteista saatu pentu, ei ollut moksiskaan Turun rautatieaseman vilinästä, vaan tepasteli häntä heiluen kanssani kohti uusia seikkailuja. Matka junalla kotiin sujui hyvin, pentu nukkui hyvin ja rauhallisesti eikä itkenyt kertaakaan ikäväänsä pentuesisarutensa tai emänsä luo.

Toki nuoruusiässä se oli hankalakin, teki pikku tuhoja ja oppi melko myöhään sisäsiistiksi, mutta nyt se on luonteensa puolesta kaikkea sitä mitä setteriltä toivon. Sitä ei hetkauta mikään, se menee missä vain, kenen kanssa vain, mutta on kuitenkin niin mamman tyttö, minun oma syli koirani. <3 Iloinen ja sosiaalinen sydäten valtaaja. Aina, kun joku ystävistäni menettää rakkaansa itken salaa sitä, että joskus joudun päästämään Pihkan pois. Ajatus saa nytkin kyyneleet silmiini, se vain sattuu niin. Toisinaan näen painajaisia siitä, että Pihkalle sattuu jotain ja menetän sen äkillisesti. Ajatus on sietämätön. Kun Pihka lähti siemennättäväksi,vollotin väsyneenä ikävääni.

Pihkan "erityisasema" ei tarkoita sitä, että se näkyisi laumamme arkipäivässä jotenkin. Ada ja Etna ovat yhtälailla tärkeitä ja rakkaita, mutta Pihka vain on minulle ehkä se elämäni koira. Tuossa neidissä on vain jotain erityistä, se on tehnyt pesän sydämeeni ja jäänyt sinne asumaan. Tarttunut kuin Pihka.

Hyviä ja huonoja uutisia

Näyttelykesä lähenee loppuaan ja pian Pihka siirtyy ansaitulle mammalomalle. :) Ristiinassa Pihka oli 33 setterin joukosta upeasti ROP ja vielä RYP1!! Pääsimme siis molemmat ensimmästä kertaa KV tai kr näyttelyn BIS-kehään, josta tällä kertaa tarttui mukaan vain kokemusta. Päivä oli kuitenkin kaikkiensa upea ja Pihka jaksoi koko päivän hienosti! Liekkö voimia antaneet ne pari ryhmäkehän jälkeen häkin päältä pöllittyä jahelihapihviä ja retkituolin alta vohkitutu chilisipsit... Mamma on lähes koko ajan kovasti näkäinen! :D

Kuopio KV:t olivat lähes tuskaa, niin helteestä, Savossa oli. Hiki valui, vaikka istui paikallaan ja juokseminen kehässä sai paidan selän kastumaan ennätysvauhtia. Hyvä seura ja sukulaiskoirien hienot tulokset tekivät kuitenkin reissusta onnistuneen. :) Viime viikonloppuna Raisiossa Pihka sai narun päähän kasvattajansa Pauliinan, kun itse olin Tampereella ystäväni polttareissa. Pihka oli hienosti VSP vaikka kehään kylvetyt makkarat saivatkin ahmatin sekoamaan niin, että näyttelyhihna oli mennyt kuulemma poikki kesken kehän. Mokomakin apiana. :P

Ensi viikonloppuna on vielä Kouvolaa ja Heinola, joiden jälkeen Pihka siirtyy ansaitulle mammalomalle. :) Vaikka Pihka on tiineysaikanakin kiertänyt joitakin näyttelyitä on se jaksanut mielestäni rupeamat hienosti. Pihka pitää esiintymisestä paljon ja nauttii näyttelyistä, se on reipas ja iloinen kehässä kelissä kuin kelissä. Neiti ei myöskään stressaa juuri mistään vaan on kaikkialla kotonaan. Mainio koira, luonne on sen paras puoli. :)

Ada on siirtynyt agilityssä kokonaan Japen ohjaukseen. Mä en vaan osaa ohjata sitä: hissuttelen , maleksin ja teen kaiken päin kuusta, jonka seurauksen Ada paineistuu alkaa hidastella ja kaikki menee vielä enemmän päin persettä. :P Japen kanssa se on ihan eri koira, se jumaloi Japea ja on sen kanssa paljon reippaampi! Joten ne on nyt sitten pari. :) Ekoissa epiksissäkin jo kävivät. Jape oli menossa viime kskiviikkona ihan normaaleihin treeneihin, hallilla kuitenkin selvisi, että varsinaiset treenit on episten takia peruttu, mutta keskiviikon treenaajilla on oikeus ilmaiseen starttiin. Ykkösten rataantutustuminen oli jo käynnissä, Jape säntäsi radaalle ja ehti juosta radan kerran läpi. Siitä huolimatta parivaljakko suoriutui radasta 5 ratavirheellä ja muutaman sekunnin yliajalla voittaen ykköset! :D Hienosti tehty!! :)

Etnan kortisonikuuri loppui muutama viikko sitten. Pian kuurin loppumisen jälkeen neiti alkoi olla taas kovin vaisu, jäykkä ja surkea. Lenkillä vain laahusti perässä. Käytettiin se Eläinklinikalla, missä otettiin verikokeet borrelioosin varalta ja kortisonikuuria pienellä, 10mg vuorokausi annoksella jatkettiin. Etna piristyi taas pian kortisoonin aloittamisen jälkeen, mutta borrelioosistakaan ei sattu selittäjää neidin oudoille kivuille. Jossain vaiheessa yritetään taas jättää varovasti ja pikkuhiljaa kortisoni pois. Pääasia kuitenkin, että Etna edes tuon pienen kortisoniannoksen tukemaan on iloinen ja reipas. Haluaisin vain niin kovasti tietää miksi se on kipeä. :/ Kai se on vaan asioiden summa, selkä varmasti on osatekijä, vaikkeivät muutokset siellä suuria olekaan.